Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 28, 1936

              Jännityskertomus
(Jatkoa)
— Te olette vangittu. Tulette lä­hetettäväksi
mielenvikaisten hoito­laan.
Eräästä sivuovesta saapui suuri
mustapartainen mies, joka oli salaa
kutsuttu sisälle.
— Hyvää päivää, Mr. Guffey, sa­noi
tulija.
— Päivää Mr. Janson, minulle on
sattunut sellainen surullinen tapaus,
että keksijäni on tullut sairaaksi.
Hänellä on eräänlaisia hulluja aattei­ta
ja pelkään että hän pian tulee
aivan hulluksi. Keskustelumme ai­kana
hän yritti murhata minut.
—• Se on valhe, sanoi Arttur rau­hallisesti.
Guffey ja Janson vaihtoivat mer­kitseviä
silmäyksiä keskenään ja
Guffey painoi salaista nappulaa, jol-
. loin kaksi lakeijaa tuli huoneeseen.
— Sitokaa tämä mies, käski Guf­fey.
Arttur näki asemansa toivottomuu­den,
mutta päätti taistella niin kauan
kuin suinkin kykenee. , —.
Äkkiä toinen lakeijoista heitti las­son
hänen~ kaulaansa. Hänen kaadut­tuaan
lattialle hyökkäsivät lakeijat
hänen päälleen ja sitoivat kädet ja
jalat sekä kantoivat ulkona odotta­vaan
suljettuun autoon.
Ohjaaja tarttui ohjauspyörään. Sa­massa
silmänräpäyksessä nuori nai­nen,
jonka kasvot olivat hunnun pei­tossa,
lähestyi autoa ja katsoi sisään
akkunasta. Nainen oli Ellen.
Auto lähti liikkeelle.
Ellen oli vähällä pyörtyä. Hänen
sydämensä löi rajusti. Minne vietiin
Arttur?
Hän lähti kulkemaan kohti puis­toa.
Saavuttuaan puiston reunaan,
kuului vihellys ja lasso lensi hänen
kaulaansa. Ellen tunsi tukehtuvansa
ja kaatui.
— Sattuipa, ilkkui punapartainen
roiston näköinen mies. Tallessa olet.
3, Taistelu pman katolla
Asemalaiturilla oli kuten tavallista
vilkasta liikettä. New Yorkista län­teen
menevän pikajunan vaunun por­tailla
seisoi nuori mies pieni kapsäkki
kädessään. Hänen korviinsa kuului
seuraavanlainen keskustelu:
Onko kotona kaikki kunnossa
Jackson?
— Kyllä mister Scot, ettehän te
vain unohtanut mitään.
' ^ En, kaikki on kunnossa. Tässä
on sähkösanoma, joka tiedoittaa, että
paikkakunnalla tulee levottomuuksia.
Konduktööri antoi lähtÖmerkin, jo­hon
veturi kimakasti vastasi ja juna
lähti liikkeelle. Nuori mies tarttui
vaunun kaidepuuhun ja aikoi nousta
vaunuun, mutta sillalla seisova paksu
mies ei liikahtanut paikaltaan ja oli
sen näköinen kuin ei olisi huoman­nutkaan
vaunuun pyrkijää.
—^ Väistäkää — huusi nuori mies
paksulle. Tämä seisoi paikallaan, eikä
(ollut kuulevmaan, vaan painoi mat­kalaukkunsa
terävällä reunalla nuo­ren
miehen kättä.
—-Väistäkää piru Ndeköön! — huu­si
Henry uudelleen.
Hän oli EUenin veli. Työväenpuo­lueen
toimihenkilö ja oli matkalla
Guffreyn tehtaalle johtamaan lakkoa.
Henry tiesi, että häntä: ajoivat ta­kaa
palkkatut urkkijat ja että tuo
paksu mies pii yksi niistä.
— Väistäkää) tai varokaa itseänne.
Suoni€aitanut J . 'Kam^
Tuulen ulvonta* esti hänen sanojen­sa
kuulumisen, ja jufta kiisi täydellä
vauhdilla, y l i sata kilometriä tunnis­sa.
Terävä matkalaukun reuna painoi
yhä lujemmin Henryn kättä, josta al­koi
vuotaa verta, Henry tunsi kä­tensä
puutuvan. Hetki vielä ja hän
putoaisi kuoleman syliin.
Henry ponnisti kaikki voimansa ja
rynnisti sillalle.
Tuntematon ei ollut odottanut näin
rajua rynnistystä. Hän lennähti pari
askelta taaksepäin. Rata teki tällä
kohtaa pienen mutkan ja vaunu hei­lahti.
Henry sai oven kädenrivasta
kiinni, mutta hänen vastustajansa
pitkä vartalo horjahti taaksepäin, ja
hänen kurkustaan kuului käheä hätä­huuto.
Pitkä musta varjo kieri hui­maa
vauhtia alas ratavallia. Henry
oli taas vapaa.
Yö saapui. Juna kulki täyttä vauh­tia.
Saavuttiin asemalle. Hienosti
puettu herra nousi asemalta vaunuun.
Hän yritti saada keskustelua aikaan
Henryn kanssa, mutta Henry vastaili
hyvin harvakseen ja haluttomasti, jo­ten
keskustelu loppui.
Henry katseli tuntematonta ja
huomasi, että tämä piti häntä sil­mällä.
Kun Henry lähti vaunun sil­lalle
saapui tuntematon myöskin sin­ne
muutaman sekunnin perästä. Taas
oli siis urkkija hänen kintereillään.
Henry kääntyi takaa-ajajaansa koh­den.
Tämä veti vihellyspillin taskus­taan,
mutta samalla hetkellä tempasi
Henry pillin ja heitti sen ratavierelle.
Urkkija ^hyökkäsi Henryn kurk­kuun.
~ •
Juna kiisi Illinoisia kohden. Mus­tien
pilvien välistä pilkisti esiin kuu,
heittäen kalpeat säteensä vaunun sil­lalle,
jossa kaksi miestä kamppaili
elämästä ja kuolemasta.
Henry pääsi irti vastustajastaan,
hyppäsi vaunun puskurin päälle ja
kiipesi vaunun katolle. Tuntematon
suojeluspoliisi seurasi perässä niin no­peasti
kuin pääsi.
Henry heittäytyi pitkälleen vau­nun
katolle. Sen hän tekikin aivan
viime hetkessä, sillä samassa, pamahti
laukaus ja kuula vinkui ohi hänen
yläpuoleltaan. Salapoliisi hyppäsi ka­tolle.
Henry lähti juoksemaan katolta
toiselle. Veturista lentävät tulikipinät
polttivat vaatteita, Takaa-ajaja seu­rasi
perässä kuin verta janoava peto.
Kaukaa näkyi heikosti valomerk­kejä.
Oltiin tulossa asemalle. Henry
tiesi, että jos he molemmat saapuvat
asemalle, niin silloin hän on mennyt­tä
miestä. Asemalla hänet vangitaan.
Hän juoksi viimeisen vaunun ulko­reunalle.
Seisahtui ja odotti. Kun
takaa-ajaja lähestyi, kääntyi hän äk­kiä
ympäri ja iski päällään vastusta­jaansa
leukaan. He kaatuivat mo­lemmat
vaunun katolle toinen toisiin­sa
kiinni tarrautuneina kuin käär­meet.
Pikajuna kiiti eteenpäin täydellä
vauhdilla. Yön synkässä hiljaisuudes­sa
kamppaili kaksi verivihollista ju­nan
katolla. Henry tunsi miten tun­temattoman
sormet hiljalleen kiertyi­vät-
hänen kurkkunsa jnnpäri. Hän
ponnistautui pystyyn, mutta vastus­tajan
rautainen ote ei hellmnyt. Maa­ilma
musteni hänen silmissään. Hän
horjahti ja kaatui vaunun katolle ve­täen
vastustj^jaiisainukanaan.
Henry tunsi otteen kurkustaan h i l ­jalleen
heltiavän ja jotain lämmintä
valui hänen kädelleen. Katsahtaes­saan
sivulleen huomasi hän vastusta­jansa
makaavan vieressään tajutto­mana,
suuri haava vasemmassa ohi­mossa.
Vaunun ilmanvaihtotorven
terävässä reunassa riippui kappale l i ­haa.
Henry hellitti kokonaan otteen­sa
hänkin, ensin otettuaan haltuunsa
tuntemattoman paperit..
Pelastettu — välähti Henryn ai­voissa.
Nopeasti hän järjesti tunte­mattoman
paperit taskuunsa. Kun
vaunu samalla heilahti pahasti, kie­rähti
tuntemattoman ruumis alas ka­tolta,
kadoten ohiajetun Hudson-joen
jääkylmiin aaltoihin.
Seuraavalla asemalla astui Henry
pois junasta.
4. Mustapaidat työssä
Paksu eversti Daves pyysi jo toisen
kerran Thomasia järjestykseen. Da­ves
oli mustapaitain päällikkö siinä
piirissä, jossa Guffreyn tehdas sijait­si.
Thomas i2«l«ttl- ratsupiiskäansa
ja jatkoi: /
— Minä ajattelen, että nyt iJiy^Yy
toimia päättävästi. Meitä on täällä
kolmekymmentä aseellista ratsumies­tä.
Hajoitamme heidän kokouksen­sa.
Me tehtaanomistajat näytämme,
että työläisten sittenkin on toteltava
meitä. -
Qn hävyttömyyden huippu että he
P3ry^tävät lisää palkkaa, vaikka palkat
jo nytkin ovat liiaksi suuret. Mutta
kiihoittajat on hävitettävä. Minä
vaadin verta, johtajain verta, niiden,
jotka ovat tämän kaiken aikaan saa­neet.
— Mitä ehdotatte? huusivat toiset.
— Pannaan toimeen ajojahti ja
vangitaan kaikki silmälläpidetyt.
— Onhan meillä käytettävänämme
ajokoirat, sanoi Daves.
— Sitä parempi.
— Tänään jaamme kaikille aseet.
— Jack! Daves kääntyi vieressään
istuvaan mieheen, onko siltä naiselta
saatu mitään tietoja?
— Ei mitään eversti.
— Saamattomat! ärjäsi Daves! Te
ette osaa avata hänen suutaan. Jos
te ette pian saa häntä puhumaan jou­dutte
hirteen tekin. Tällaisissa asiois­sa
ei leikitellä.
Jack poistui alakuloisena salista.
— Meidän vankimme, selitti Daves,
saapui tänne New Yorkista. Hän on
keksijä Smithin morsian. Ja meillä on
todistuksia siitä, että hän on yhtey­dessä
Työväenpuolueen karissa.. Hän
matkusti tänne lakkokomitean asioil­la,
vaikka hänen sulhasensa kuuluu
Guffreyn tehtaan virkailijoihin.
— Ha-ha-haa, eversti, oletteko l u ­kenut
tämän päiväisiä lehtiä. Smith
on myynyt räjähdysainekeksintönsä
ulkomaalaiselle hallitukselle eikä
omaan maahan. 'Mitä tästä sanotte?
— Minä en tunne tarkemmin sitä
asiaa, mutta sitä suurempi syy on
epäillä morsianta.
— Hän on kapinoitsija, me vaa-;
dimme, että hänet on tuotava tänne
tutkittavaksi.
— Katsokaamme, miksi hän salaa
tänne tulonsa syyt. Red, tuo hänet
tänne! kirkui Thomas, jonka silmissä
leimusi v i l l i tuli.
— Red, tuo se lurjus tännel
— Parempi panna tuomio täytän­töön
heti.
ms
i l
—rl^uhoittukaa; sanoi evers^. t^g
kitaan vielä viimeinen kerta. '3
— Tutkinto on suoritettava täi|?
kaikkien läsnäollessa.
Ovelta kuului kolme lyhyttä kopn.
tusta, jonka kaikki ymmärsivät. Se
oli mustapaitain salainen merkki. I
— Sisään! huusi Daves.
Ovi avautui ja sisään astui nuori
mies, joka teki sotilastervehdyksenja^^
kuiskasi puheenjohtajalle muutaman
sanan. ^
"— Meidän järjestömme New Yor­k
in komitean valtuutettu on tullut
tänne, sanoi puheenjohtaja. Minun!
täytyy poistua hetkeksi. Jääkää te
odottamaan tänne.
Tämän jälkeen Daves ja äsken saa-punut
henkilö menivät viereiseen
huoneeseen.
— Onko teillä paperit mukananne?
kysyi eversti,
— On rahat ja paperit.
— No miten, menee asiat NewYor.
kissa?
— Huonosti, Eivät ole tyyty\'äisiä.
Noksu valittaa rauhattomuuksista, v
— Niin, raeilläkin on liian vähän!
voimaa. •
— Kuinka paljon?
— Kolmekymmentä ratsua.
— Kyllä se riittää, mutta te ette ole
toimineet kyllin tarmokkaasti,
annan teille ohjeita.
— Olkaa hyvä.
— Onko teidän nimenne Guffrey?
— E i , olen eversti Daves, mutta ke­nen
kanssa minulla on kunnia kes-kustella?
— Olen Kraft - T - A . K . työpaikalta,
joka nyt seisoo, sanoi Henry, joka
valepuvussa ja väärillä papereilla oli
saapunut mustapaitain kokoukseen.
Ottaen taskustaan urkkijan pape­rit
esitti Henry mustapaitain Illinoi­sin
toimintasuunnitelman. Tehdes­sään
ilmoitusta lakkokomitean toiv
minnasta hän samalla kysyi:
— Onko teillä vankeja, jotka ovat
ottaneet kapinaan osaa?
— On yksi nainen.
— Mitä pirua te vangitsette naisia
silloin kun silmienne edessä kulkevat
vaaralliset rikolliset vapaina.
— Nainen on keksijä Smithin mor­sian.
- r . Senkö lurjuksen, joka pakeni ui-komaille?
'— Niin.
— Silloin häneltä on keinoilla millä
hyvänsä, otettava ulos kaikki niita
han tietaa.
— Mutta hän pysyy sitkeästi vaiti,
mister Kraft. -
— Te ette osaa panna häntä puhu­maan.
Viekää minut hänen luokseen
heti, jokainen minuutti on kallis.
Eversti meni Kraftin ohitse janäyt'
t i huoneen, jossa Ellen oli sidottuna.
Täällä oli Jack.
— Odottakaa minua siellä ylhaäll^
Kun tulen, niin silloin teen selostu^
sen asemasta ja annan tarkempia o»*
jeita, sanoi Henry everstille.
— Menkää ulos ja olkaa siellä kijf 1
nes käsken sisään, sanoi hän v
Vahti poistui. .,.
Henry kääntyi nopeasti ympänj
otti valoa.
LattiaUa makasi Ellen sidottuna
käsistä ja-jaloista. . ^
Veljensä nähdessään huudahU ^
Ien ja oli vähällä pyörtyä. Heniy^
pautti hänen kätensä ja "'"""'"'^
teistä.
(Jatkuu)