Canadan uutiset, July 29, 1920

              I>.
h
pr- •
NtMERO 31
m
mmm
1 CANADAN UUTISET, PORT ABTHUR, ONT., CANADA, Torst.j Heinäk. 29 p. 1920 SIVU 5
taan nimenomaan v. 1792, ettei j huomaa jo pyssyn osien nimestä;
eitä oltu paikkakunnalla enää, esim. hana on SortaValan puolel-vuosikausiin
nähty. Tyrvään j a , la kurkka (venäl. kurok), muual-
Punkalaitumen pjaseuduilla se la piihana (ruots. "hane), sarikki
näyttäytyi vielä;,y. 1796. Saman Sortavalassa päin venäläisperäi-vuosisaxian
puoliviälissä oli se ikui- nen polkka, mutta lännessä vän-tenkin
Pohjanmaalla vielä aika kipannu(ruots. fängpanna) jne.
yleineUj miitta esim. Savosta l a a i | Piilukko alkoi Länsi-Suomessa
jasta Rautalammin pitäjästä feo- vl850-luvulla väistyä nallilukon
konaan hävinnyt. iVuoden 1850^ tieltä, mutta maan itäosissa se
paikkeilla oli | hirvi koko maassa säilyi jonkun verran kauemmin,
sukupuuttoon ^kuolemaisillaan, 1700-fuvulIa,- jolloin arvokasta
mutta vuoden 1868 rauhoitusase- i riistaa oli jokseenkin runsaasti,
tus sen pelasti ,niijn että eläin sen ' o l i iso-reikäinen, rihlaton luoti^
o-aÖT^^xiKoöof; pyggyi^^jg]^ tavallinen. Myöhem-min
tulivat käytäntöön rihlapys-syt,
milloin neli-, milloin viisi- ja
kuusiriiilaiset. : JKarhupyssyt ^ oli­vat
riiiri väljät, e^
tui hyvästi sisään, mutta oravi-jälkcen
on alkanut säännöllisesti
lisääntyä.
i Innokkaasti on aikoinaan myös­kin
peuraa maassamme metsäst<;l-ty.
Se oli tosin jo 1700-luvulla
Lounais-Suomessa- hirveä harvi- . .. . x v
naisempi, mutta sen sijaan idassa.. pyy\ss, yVj en pu-App ,u u•n • rrs op•i tiu skin
. , .... lyijykynä. Pohjois-Karjalan ja
ja koillisessa sita paljon yleisemv J*^ «' J J
pi. Ruovedellä tavattiin peroja
vielä v. 1785, mu|ta Pohjois-Hä-meessä
harhaili enää jokunen L a ­pista
sinne eksynyt eläin; Sys-mässä
ei niitä v. 1792 oltu nähty,
moneen aikaan, j a [saman satalu­vun
puolivälissä olivat ne Etelä-
Pohjanmaalla harvinaisia. Sitä­vastoin
oli peuroja Keski-Suo-messa
runsaasti 1730-luvulla;
siellä iiiiden valitetaan tehneen
talonpojille paljon tuhoa syömäl­lä
heidän hcinäpieleksiään. Lep­pävirralta
kirjoitetaan 1762, että
Savoon vuosittain saapui sään­nöllisesti
Lapista, tuhansittain
peuroja, joiden joukossa oli poro­j
a k i n . V Näihin säännöllisiin vael­l
u k s i i n oli muka syynä joku i k i^
vanha tottumus. Parikkalaan ja
Pälkjärvelle saattoi, vielä 1890r
luv. alussa eksyä j o k u peura R a ­j
a - K a r j a l a n saloilta^ missä niitä
kai jonkun verran elää tänäkin
päivänä.
I^aueminin jaksoivat petoeläi­met
puoliansa : pitää. Viimeinen
karhu tapettiin K o i v i s t o l l a vuo-
K a j a a n i n seutujen pakurautaiset
rihlapyssyt . saivat nimekseen
"etraväljät.'' Samantapaisia o-l
i v a t sen ajan hyljepyssyt.
Luotipyssyjen^ " l a a s t u k k i e n ' *
alapäässä oli tavallisesti kierre
puhdistustappurain kiinnittämis^
tä varten. Pienireikäisten luo^
dikköjen laastukin toisessa pääs­sä
oli usein ruutimitta j a luodi-kon,
perässä kolo, j'ossa saattoi
säilyttää rohtimia, kuulia, talia
ja piitä. Pohjois-Savossa j a K a r ­jalassa
käytettiin joskus pyssyn
tuppea, joka nidottiin tuohesta
tai ommeltiin peuran koipinahas-ta.
Täytteeksi r u u d i n j a k u u l i en
pä ä lie p an t i i n v a n h aa n aikaan u -
seinkin ampiaisenpesää, kuusen-naavaa
tai r o h t i m i a .
Mukaansa metsämies tietysti
otti ruudin, haulit, luodit, ruuti-ja
haulimitan sekä panoksen k a -
teaineefc pitäen niitä ruutisarvis-sa,
kukkarossa tai olalla kanta-,
massa hihnassa, joita sanottiin
sia lake ja, niin järkevänä ihmi­senä
hänenkin pitäisi alistua e-nemmistön
edun tähden yleisiä
l a k e j a sekä noudattamaan että
kunnioittamaan. Ihminen nimit­täin
e i aina voi elää ainoastaan
itseään varten. Naapuritkin j a
n i i d e n k i n toivomukset ja hyvä
on otettava huomioon. Väkijuo­mien
kieltolakiasioissa se voi par-haiten
tapahtua itse kieltolakia
tarkoin noudattamalla j a kehoit-taraalla
naapuritkin sitä noudat­tamaan.
Sanottakoon kieltolakia vas­taan
mitä tahansa; sillä kuiten­k
i n on ainakin yksi hyvä puoli:
se on paikoittanut työmiehen
tuomaan, palkkansa kotiaan sen
sijaan, että ennen kapakoitten
aukioloaikana juomahimoinen
mies palkanmaksupäivänä saapui
h y v i n myöhään kotiaan —- pää
täynnä, mutta taskut t,yhjänä.
Nyt voi olla pää tyhjä, mutta sen
sijaah miehen taskut ovat täyn­nä.
Se merkitsee suurempaa on­nea
j a parempaa perheen ja sa­malla
myöskin perheen pään t a ­loudellista
hyvinvointia. Sen a-vulla
voi rakentaa myöskin: suu­remman
henkisen hyvinvoinnin,
sillä ne molemmat kulkevat rin­natusten
käsikädessä.
, Kieltolakirikkomuksia vielä t a ­pahtuu
j a tuleekin tapahtumaan
jonkun aikaa, mutta, eiliän m i ­tään
suurta 'hyvää ole saatu a i ­kaan
käden käänteessä. l u i i n -
kasta siis kukaaii. odottaisikaan,
että juomapaheeseen tottunut i h ­miskunta
yhdellä käden kään­teellä
tulisi täysin r a i t t i i k s i . Se­kin
saavutus vaatii aikansa. O l ­kaamme
: iloiset, että nopeasti 0-
lemmc yleistä raittiutta kohti ke-hitvmässä.
Vastuksienkin :aika-säseisi:
miksi suomalaisten ei an­nettu
mennä s i l l o in n i i n pitkälle
itään käsin, k u i n oli tarpeellista,
silloin nimittäin, kun ne lumivyö­ryn
tavoin lakaisivat Suomesta
kaiken sen, mikä j o l l a k i n tavalla
muistutti venäläistä isännyyttä
suomalaisen kansan keskuudes­sa?
Silloinhan Vienan Karjala­kin
ja Aunus olisi voitu helposti
liittää veriheimolaisiinsa j a a i ­naisena
suoinalaisuudeii vaarana
oleva, ^ palkattomalla paikallaan
rehentelevä Pietarikin poistaa
maailman kartalta? Nyt •'Pieta­rin
perustus, seisoo v a n k k a n a " man maasta,
ja sille rakennettu venäläisyys
uhkaa e i ainoastaan Vienan K a r ­jalassa
j a Aunuksessa olevia suo-malaisa
heimoja, mutta se sane­lee
mieleisensä rauhanehdot vie­lä
Suomen niemellä asuville suo­m
a l a i s i l l e k i n . : Tällä hetkellä 'me
emme näe muuta pelastusta suo.
malaisille,: kuin —- alistumisen;
heää j a voimakasta; Elon kor­jattua
'kohosi apila; nopeasti,
vaikka oli kuuma . j a k u i v a vuo­denaika.
Ja syksyllä niitettiin
siitä sievä sato apilaa. ,
S i l l o i n farmari uäkoi että t i e -
teellisestil hoitamisesta on; apua
ja että k a i k k i maa voidaan saa-da
kasvamaan, kun v a i n osataan
käyttää oikeita keinoja.
Tämä tapaus muuten osoittaa
miten huono tapa on vuokrata
maa iiuolimattomille Vuokralai­sille,
j o t k a saattavat nylkeä muu­tamassa
vuodessa kaiken elinvoi-j\
Iiten pitkälle heidän on alistut­tava,
riippuu siitä, miten yleis­maailmallinen
tilanne kehittyy
suotuisaksi taikka. epäsuotuisaksi
venäläisille. Suomen aseellisesta
voimain koettelemisesta tällä het­kellä
Venäjän kanssa, ei voi o l ­la
puhettakaan: Nyt on tultava
toimeen t o i s e l l a i s i l l a menettelyta-ja
puikahdin huoneeseeni, jossa
pistin kukat vuoteeni päänalus-,
tan alle, riisuuduiil j a pistäysin
vuoteeseeni. ^
Omituinen pelon j a odotuksen
sekainen tunne hiipi suonissani.
Saisinko todellakin nähdä jotain i
ihmeellistä tulevaisuudestani?
Salaperäinen hämärä tuntui saa-,
van seinällä olevat kuvataulutkin |
liikkumaan; Vihdoin kuitenkin |
vaivuin uneen. '
Unetar a l k o i k i n pian kuljettaa
minua omilla teillään. Olin ole­vinani
kotonani. Tuli oli päässyt
valloilleen päärakennuksessa.An­kara
pauhu j a kohina kuului ym-;:
^pärilläni. Katsoin ulos ikkunas­ta-
joka oli k o r k e a l l a viettävään
mäkeen .päin olevassa päädyssä.
Näin, että ihmisiä o l i ])aljon p i ­hamaalla,
mutta krukilla oli n i in
kova kiire,- ettei huutoani ku­kaan
näyttänyt huomaavan en-k
ä u s k alt a n u t h y j) ii tä ai a s k o r ke -
asta ikkunasta.
Kuumuus ja savu ahdistivat
Lairita.
Muuan Minnesotan farmari
k i r j o i t t a a .NorthWest Farmastea-d
i i n että hänellä on 80 eekkerin
farmi, j o l l a hän pitää 15 lehmää
ja 'kolme hevosta. M u t t a tuö mää­rä
! ka r j a a ei tu o t a niin pai j on
lantaa että se riittäisi pitämään
hänen peltonsa hyvässä kylvö-kunnossa,:
jonka vuoksi hän on
t u o t t a n u t South St. P a u l i n k a r - j m i n u a yhä k o v e m i i i i n n i i n että
j a j a a r d c i l t a : - jo monena vuotenaJ l u u l i n niCMiclityväiii. Silloin juok-tavallista
lantaa lisäksi x^ellol-leen.
iSamalla hän huomauttaa että
missä ei ole tilaisuutta saada t a ­vallista
karjalantaa, siellä on pa-v
o i l l a , k u i n mitkä olisivat sopi-1 ras l i a n k k i a itse tekolantaa siten
neet vähän parempi kuin kaksi että seototaan tunkioon j a virt-iia
pitäkiiäinme ' pääniä^
pahkoiksi. Vielä t a r v i t t i i n sylin- kaana inielossämme, niin voitto-
I tcrirasia.:. ruuvimeisseliä^ j a ke-
1888 :n vaiheilla. Sudet 'hävitet­tiin
sukupuuttoon -Lemillä 1870
—• Herjavalassa j a L u v i a l l a 1880-
den 1830, Askolassa 1860 :n, Tam- P^^^^^.^^' ^^^^^^ p i i p p u u n pai-melassa
1870 :n j a Noormarkussa ^ i ^ ^ ^ " " -
K u n metsästäjä näin vjprustet-tuna
"metsään lähti, oli saalis hel­pon]
min saatavissä:; kuin <kesk^
ajan v j a ; uiidenajan aIkupuolen
jousilla. ;.--v:'^rv:\- 7
l u v u l l a .
Tämä tärkeimpien eläinten le­viämisestä
j a häviämisestä. Tuli­aseiden
synnystä j a esiintymises­tä
Euroopassa sekä : niiden käy­täntöön
tulemisesta metsästyksen
alalla; Suomessa |.antaa Sirelius
seuraavia tietoja. ^
Varsinaiset t y k i t eli. kanuunat
olivat ensimäisiä tuliaseita ja lie-j lukset j a hallittavat i
nevat .ne syntyneet Flanderissa maissa ovat tulleet vi
ja Italiassa 1300-luvun lopulla.
/: Canadassa on 'kieltolakivoimas­sa.
Amerikan Yhdysvalloissa on
miltei hinkuiva kieltolaki. H a l l i ­in
ole mmi ssa
'akuutetuik-si
viinaliikkeen turmiollisuudes-
Vanliimmat käsi-tuliaset erosivat ^ ta ja ovat tehneet parhaansa sen
näistä pääasiallisesti vain pinem-, lopettamiseksi,ovat kiletäuect v i i -
myytensä kautta j a olivat a l u k s i ' nan valmistuksen, kauppaamisen
kok<ftiaan raudasta valmistettuja, ja nauttimisen, muiiten k u i n lää-
Vasta myöhemmin ilmestyi n i i h i n karin määräyksestä hyvin pienis-puin?
n perä eli t u k k i (muodostu- sä erissä lääketarkoituksia var-nut
ruots. sanasta stock). Ensi- ten j a muiitamissa perin harvois-raäiset
käsipyssyt olivat n. s . j s a poikkeustapauksissa,
kokkapyssyjä , j o t k a . saivat n i - I Tavallaan oli onni, että tämä
mensa niiden suupuoleen tehdys- samainen kieltolakiliike sattui
tä ampuma-alustasta, esim. muu­rin
syrjän taas asetettavasta u l -
kummassakin . maassa, Yhdysval­loissa
ja Ganadassa samoihin a i -
konemasta; nämä syrjäytyivät j koihin. Canada siinä oli etumai-kuitenkin
pian espanjalaisen sena! sota-aikaisine kieltolaki-mm;
ketin tieltä, jota mainitaan neen.Muutama vuosi sitten Cana-ensi
kerran vuoden 1520 t i e n o i l - j d a a seurasi Amerikan Yhdysval-la
ja jolla ammuttiin erikoisen, lat sulkien k a i k k i väkijuomaläli-haarukan
varassa. Samaan ai- teet.
kaan keksivät maurilais-arabia-iaiset
n. s. espanjalainen vieteri-lukon,
jonka pääosia olivat r i k k i -
Kuitenkaan ainakaan vielä juo­pottelemista
ei ole saatu koko­naan
-lopetetuksi. Juomahimoi-jen
saavuttaminen on s i l l o in hel­pompi.
» • «
K a i k k i e n k i n suomalaisten mie­liä
suuresti kiinnittänyt Aiive-nanmaankysymys
on, saanut •—•
ratkaisunsa.: Sen lopullinen kä­sittely
on. nimittäin, kansojenlii-ton
v i r k a i l i j a i n kokouksessa jä­tetty
erikoiselle sovintolautakun­nalle,
johon Suomi. valitsee y h ­den
jäsenen. Ruotsi yhden ja
kansojenliitto niille puolueetto­man
puheenjohtajan. Täten siis
tämä r i i t a j a sotaakin uhkaava
kysymys, on ainakin toistaiseksi
—^. haudattu ja kiistanalainen
vuotta sitte. Niin se on, että ei
se ' ' s i k a aina ole säkkiä k o h t i . ''
Vaikeata näyttää olevan ylei­sen
maailman rauhankin aikaan­saaminen,
. mutta vaikealta- se
näyttää olevan saada aikaan
Suomen, j a Venäjänkin välillä. I l ­mankos
ne usein •'naapurusten­kin.
väl it.'', ke r r an paha n kaula lie
päästyä ovat miltei mahdottomat
saada sovitetuksi. Sellainen kun
on yksilöitten suhde, hiin ihme­kös
siis, että kansojen suhteet on
inoninkerroin vaikeammat saada
sovitetuiksi kerran niiden sotati­laan
jouduttua. Riita on hyvin
(helppo saada a i k a a n , m u t t a rau­ha,
sen me useimmat löydä mmc
vasta haudassa. — A .
san joukkoon kaikelhiisia maalla
löytyviä turpeita j a muita ainei­ta.
Täällä tehdään liian vähäii
työtä lannan saamiseksi riittä­vässä
määrässä, j a siinä on syy
siihen että inaa ei tuota " ^ J a r h a i ta
tulo'k.sia. 1h\a 1 la pitäisi navetäs­sä
ottaa kaikki virtsakin talteen
ja lanta olisi pidettävä» katon a l ­l
a suojuksessa, jotta siitä ei haih­t
u i s i arvokkaita aineksia pois.
AANVILJELYS
= 1 ^ . OSASTO
k i i s u a pitelevä 'hana j a sankin set hankkivat, tiesi mistä, miestä
peittävä teräs, jonka hana laue-"
tessaan heitti paikoiltaan samalla
lyöden siihen sytyttäviä kipunoi­ta.
Tässä lukoska tehtiin sitten
parannuksia ja Ranskassa tuli
vihdoin 1630—rl6 O-luvuUa r i k -
k i - k i i s u n tilalle pii,i josta n. s. p i i ­lukko
sai nimensä.
Suomen maassa käytettiin pii­lukkoa
vielä k^uan 1800-luvulla
ja tunnettuja olivat seka hollan­tilaiset
\että espanjalaiset lukko-mallit.
Niinkin syrjäisillä seu­d
u i l l a kuin Tohmajärvellä j a Ilo­mantsissa
kansa ampui jo 1641
tuliaseilla jd v a l l a n k i n Savon
pyssysepät olivat hyvässä mai­neessa.
Tälläkin alalla isoviha teki vau­r
i o t a kansallemme. Niinpä eräs­kin
tiedonantaja lausuu Hämees­tä,
että rahvas siellä yleensä o li
väkevämpää. Ennen v i i n a l i i k k e en
vapaana ollessa juopottelemista
p i d e t t i in häpeänä. Nyt se pide­tään
harvinaisuutensa tähden
kunnia-asiana.
Ganadassa vanhempana väki-juomakieltolakimaana
kokemuk­set
ovat suuremmat. Yhdys'yäl­lät
ottavat siinä suhteessa ensi­mäisiä
askeleitaan j a tekevät mo­nia
surettavia kompastusaskelei-ta.
Niinpä esimerkiksi juomaha-lun
orjat halujensa tyydyttämi­seksi
antautuvat kaikellaisten
tunnottomien ihmisten narratta­vaksi
ja nautittavien väkijuomi­en
asemasta ostavat salakapa-k
o i t s i j o i l t a kaikellaisia myrkky­jä,
j o i t a sitte juovat henkensä
kaupalla. Monet menettävät nä­könsä
taikka saavat joko koko
t a i k k a osan ruumistaan halvaus-saariryhmä
jätetty yhä edelleen-
Icin Suomen haltuun,* kuten se
k a i k k i e n oikeudellisten näkökoh,
tien tukemana tuleekin olla. Sa­notun
saariryhmän. vastaisesta­kin
kohtalosta voimme olla var­mat
: sitä ei tulla missään tapa­uksessa
Suomesta eroittamaan.
Suomen j a Venäjän välillä on
y r i t e l t y neuvotella rauhan a i ­kaan
saamisesta. Pitkälle siinä
vielä ei ole päästy. Edistymistä
on o l l u t estämässä, sen koko-naankin
mahdottomaksi tekemäs­sä
se, että Venäjän bolshevistisf
ten edustajien puolelta ei ole
tehty mitään koko neuvottelujen
aikana muuta 'kun kuunneltu suo­malaisten
tekemiä ehdotuksia ja
silloin tällöin pantu niitä vastaan
heikkoja vastalauseita, ei kuiten-kaa
koskaan niin jyrkkiä, että
olisi ollut aihetta kokonaan kes­keyttää
neuvottelut. Venäläiset
edustajat siis eivät ole ollenkaan
paljastaneet korttiaan sanotussa
pelissä, mutta ovat' tiedustelleet,
m i l l a i s i l l a v a l t e i l l a suomalaiset o-vat
asioitaan ajamassa. Toista
kuukautta kestävillä neuvotte­l
u i l l a : ei vielä ole saatu aikaan
minkäänlaista päätöstä, ei edes
väliaikaisia sopimuksia. Kaikki
tämä saa syrjäisen kysymään:
Silo ja rehuruoka.
. Muuan farmari k i r j o i t t a a erää­seen;
inaanvil jelyslehteen että
karja n vanha ruokintatapa ei e-nää
'lieillä kannattanut talvella,
sillä, k a i k k i oli tullut kallishin-taiseksi,
heinät, koornit, j a muu,
joten karjan syöttäminen ei tuot­tanut
niitä tuloksia, joita saattoi
odottaa. Hän ei ollut hankkinut
itselleen siloa, yaikka useat naa­purit
kehoittivat. Mutta kun hän
itse huomasi että vanha ruokin­tatapa
ei enää kannattanut, lait­toi
hän silon, j a tulokset muut­tuivat
heti. Sen sijaan että t i l it
ennen olivat osoittaneet tappiota,
osoittivat ne silon hankkimisen
jälkeen voittoa. Sen o l i saanut
aikaan se että; s i l l o in saatettiin
syöttäil k a i k k i eikä mitään men­nyt
hukkaan.
Hän kehoittaa kaikkia niitä,
j o i l l a on karjaa, laittamaan i t s e l.
leen silon, sillä sen laittaminen
palkitsee itsensä aivan' lyhyessä
ajassa.
Lehmät ja käteinen raha.
•Kokeneet maanviljelijät ovat
n y k y i s i n jo yksimielisiä siitä että
niissä vain On m a h d o l l i s t a , siellä
tulisi pitää inahdoHisimman suu­ri
määrä lypsykarjaa, sillä k a r ja
se on joka: pitää talouden aina
käteisessä rahassa. Kermalla on
hyvä hinta j a se menee, aina kau­paksi.
E i tarvitse sitä kaupitel­la-
sillä a i n a sillä on kysyntänsä.
j . Niiillä seuduilla varsinkin oii
joka paikassa karjankasvatus
käytännöllistä. Siksi tulisi tästä
lähtien alkaa pitää karjanhoitoa
pääelinkeinona, maalla ja kasvat­taa
muut vain sikäli kuin kutar
k i n lajia tarvitaan.
si -nuori solakka mies ylös ikku­nalle,
tarttui voimakkailla käsil­lään,
minua vyötäisiltä, heilautti:
ikkunalaudalle ja siitä ulos.
K i r k a s i n pelästyksostä. niin, et­tä
heräsin.
O l i n vielä jonkun aikaa epävar­ma,
oliko todella ollut tulipalo
ja :silmäilin ympärilleni etsien
pelastajaani, jonka kuvan näin e-dessäni
niin selvänä kuin vas­keen
valettuna.
P i a n selvisin täydellisesti. Huo­neeni
oli ennallaan j a juhannus­aamun
aurinko paistoi täydeltä
terältään. Muistin kukat sekä
et t i i . o I i n t a h t o n n t k o h o 11 a a t u 1 e -
vaisuuden verhoa. Hänkö siis,
tn o k a u n i s sola k J< a aji v o i 11 u n u t
nuorukainen on tuleva puolisoni/
Purskahdin nauruun. Kauniita
enteitä, ajattelin.
A i k a kului. Tuli syksy j a t a l ­vi,
mutta sitä miestä, j o n k a piir­teet
niin ilmielävinä "olivat edes­säni
-ei vain kuulunut tulevaksi,
odottolinpa miten paljon tahan­sa.
:
Talven kuluessa syttyi kansa­laissota.
Julmana riehui punai-
Ne toimituksen heinähangot.
;Toimitukseemme tuotiin eräänä
päivänä kaksi julman suurta ja
y l e n Jiirvittävän näköistä aseita,
j o t k a äkkinäisestä olisivat voi­neet
tuntua vaikka miltä, mutta
t o i m i t t a j a ei niistä ollut" millän­säkään*
Hän o l i näet ''vanhassa
maassa" : ennenkin nähnyt sa­manlaisia
kappaleita. Ne olivat
; v a i n viattomia heinähankoja,
' j o i l l a konsulimme aikoo koota
• runsaan heinäsatonsa katon alle.'
, A i k o o ^ j o l l e i v a t nimittäin hei­nät
sitä ennen 'kenkiä l i i a k s i kas­tumaan,
sillä tänäänkin satoi a i ­van
taivaan täydeltä. Se sade,
se on sitten kiusallista. Kehtaa-
•kin tulla j u u r i silloin, kun sitä
ei ollenkaan kaivattaisi. . J a vie­lä
ulkovallan virallisen edusta-.
j'ai| liyvät heinät kastelee! Sel­laista
se on, tämän kurjan ja
kostean maailman meno, mutta
minkäpä sille mahtaa. Tiedät­kö,
hyvä lukija, mitä vanhassa
maassa silloin tehdään, kun sa­taa.
Yksinkertaisesti: siellä an­netaan,
sataa niin kauan kun sa­detta
ri i t tä ä. . To (1 c II a k i 11 y k.'; i ii-kertainen
j a helppo toimenpide.
Epjiilemättä se tai)a tulee täallä-
\\ i n k ii y t ä n t ö () n. a r si n kin s a d e-
Laihan maan lihottaminen.
Indianassa o l i muuan mies. os­tanut
sellaisen .maanj jota vuosi­kausia
o l i pidetty vuokralla. Osa
pelloista oli aivan p i l a l l e nyletty,
n i i n että mikään ei niillä kasva­nut
kunnollisesti muu k u i n l i k -
karuohö. ; Omistaja oli jo menet­tää
kaiken' toivofisa ; j a tuli siitä
valittamaan kauntin maan vii je-kuinkahan
kauvan neuvottejuai- lysneuvojalle.
kaa tarvitaan todellisen rauhan
aikaansaamiseksi Venäjän ja
Suomen välillä?
Jokaisen suomalaisen kansallis-
K a u n t i n agronoomi meni itse
valvomaan .peltojen uuteen kun­toon
saattamista. Ensin levitet­t
i i n maalle 'jauhettua kalkkikiveä
'harjoittanut metsästystä, mutta tilanteeseen. Näitten pitäisi olla
kun se isonvihan aikana oli me- j vakavana varoittavana esimerk-nettänyt
ampuma^aseensa, on se kinä siitä, miUaisiin vaaroihin
käynyt siihen tottumattomaksi, ihrainen voi joutua aina silloin,
ottamatta lukuun Rautalammin' kun se antautuu lakivastaisia pi-pitäjää,
joka oikeastaan onkin jo
Savoa. l
, pyssyjen Suomeen tulo näyttää
tapahtuneen: kahta tietä: Keski-meitä
ja niljänteisiä polkuja kul­kemaan.
Vaikkapa yksilöllistä
vapautta kunnioittava ja ihan­noiva
ihminen, ei aina voisikaan
ystävän sopii kuitenkin pannafj noin 2 j a y k s i neljäs-osa tonnia
huomioon se tosiasia, että kun eekkeriä kohden. Sitten maa
Suomi pysyy toimettomana kaik- kynnettiin hyvin j a pelto valmis-k
i i n sotilaallisiin asioihin nähden tettiin karhimisen ga t u k k i a m i -
suhteissaan Yenäjään, niin sa- sen kautta- myöhäksi, mutta l u -
malla aikaa venäläiset lujittavat
asemiaan j a rintamiaan k a i k i l la
rintamilla^ myöskin asemaansa
Vienan Karjalassa f perustamalla
sinne * suomalaisten punaisten
Keuhkokuume vasikoissa.
Vasikat saavat usein keuhko-kuu
mee n, j a k e uji k o k uu me e n j ä t-tämä
n i l j a on tautia tartuttavaa.
. Keuhkokuume vasikoihin syn­tyy
monista eri syistä: ' huono
karsina, veto navetassa, liiallinen
kylmyys, huono ruokinta, aluol-kien
puute y. m. samallaisct hel­posti
korjattavis^sa olevat seikat
synnyttävät taudin.
' Tauti näyttäikse siten että va­s
i k k a menettää ruokahalunsa,
hengitys käy. vaikeaksi, kuume
kohoaa, raihnaisuuden merkit
ruumiissa, keuhkoissa kuuluu
vinkuva ääni, kuonosta valuu
jonkinlaista liinaa.
K u n vasikkaan ilmenee nämä
taudin merkit, tulee se heti pois­taa
muun karjan yhteydestä että
tauti ei pääse toisiin tarttumaanj
ja navetta on tarkasti disinfisoi-tava,
ripoteltava taudin siemeniä
tappavaa ainetta.
JUHANNUSYÖN TAIKOJIA.
j a k s i siemenpohjaksi. K y l v e t t i in
vehnä j a siihen sekaan apila. S a -
maila käytettiin maahan 200 pau­naa
16-prosenttista fosfaattia.
A l k o i jännittävä, odotus, sillä
maapakolaisten avulla bolshevis- omistaja ei uskonut että pelto voi
tisia hallituselimiä ja vallaten
suomalaisen Karjalan tuleviakin
aikoja varten 'Venäjälle.
Olisikojian se poissa hikaltaan
mitään kasvaa, sillä ihan oli niin
moneen 'kertaan koettanut kaik­kea,
mitä hänelle oli rieuvottu.
kuri ,kevat'iitV^ 'tuli,^^ nousi kyl-
Oli juhannus-ilta. Aurinko o l i
painunut metsän taakse nautti­maan
lyhyttä lepoaan. Olin me­nossa
vasikkahaan polkua joki­rannan
niitylle "^Rajakivelle'',
jossa kyläkunnan talojen rajat
yhtyvät. Takanani näkyi kaunis
salaperäiseen hämärään peittyvä
ruis vainio, ^ j a sen takana kotini
kauniissa mäkirinteessä, j u h l a l l i ­sen
ijylhän i k i - k o i v i k o h muodos­tamaa
taustaa v-^staan, josta
puutarhan puolella olevat nuoret
vaahterat ja. j a l a v a t vaalean u-j
o i n a ' j a -neitsellisina "erottutui-vat.
I
N i i n , minä olin päättänyt poi­mia
yhdeksän erilaista kukkaa
r a j a k i v e n luota kolmen talon
maalta ja panna^ ne vuoteeni
päänalustan alle — j a uneksua
tuleyan valittuni nähdäkseni. -—
'Poimin kukat syvän äänettömyy­den
vallitessa, 'ja ^ a t u a n i täydeni
määrpn yhdeksän kokoan aloin
h i l j a a astella kotiani kohden.
ijmalla.
i Ni i n. I Ie i n ä li a n pro i st ai uni täs­sä
p i t i k i n jiitclla. Tuli mieleeni,
että sekin voi - oi la juj ma ase,
varsinkin hyvein heinämielicn kä-dess.
ii. ^Sillä ia jaa heiniä latoon
aivan kuin sumua, jos heinät
vain ovat kuivia. Mutta liiki sii­nä
hommassa tulee kuumalla i l ­malla,
varsinkin lihavan mieheii.
J a heinä-aikana on sää usein h y ­vin
1 ä m m i nt ä. J a 1 il i av a k i n mies
joutuu toisinaan heinähankoa
käyttämään, kuumallakin ilmal­la.
Ja se ei ole leikintekoa. S i l -.
Uoin lihava .mies saattaa harmis­saan
'toivoa sadetta, päästä'kscen
näet. liieman levälitämiiän. Ja
silloin 'hän varmasti antaisi sa­taa,
niinkauan, että se itsestään
l a k k a i s i . Mutta sade ei tule ai-;
na. Ei j u u r i koskaan silloin kun
toiv(j)taan. Ei se tule aina, " v a n .
liassa maassakaan." ^MciMdllistä !.
Eikö t/odellakin?
a l u t t a tosiaankin. Heinähan-neu
armeija, se valmistautui pe- goistahan piti puhua. Nämä t o i -
räy ty m ään j a t uh osi kai ken. 11 -
lan hämyssä näin ikkuuastajii
miltei koko kylän yhtenä tulime­renä.
: Punaiset, murhamiehet rair
vosivat pihamaalla etsien piilou­tunutta
isääni. Huoneissa juos­t
i i n j a k i r o i l t i i n . Minun suletun
oveni takana r y h d y t t i i n murta-raisyritykseen.
Vapisin ja odo­tin
mitä tulisi.
K u u l u i huuto: " L a h t a r i t ovat
kylässä!': Punaisten päällikkö
komensi: ''Sytyttäkää talo ja
paetaan! Palakoon se p—leen
verenimijä pesäänsä, jos hän on
täällä p i i l o s s a !"
V V e r i hyytyi suonissani. Juoksin,
ovelle j a y r i t i n päästä ulos. Ovi
oli ulkoa teljetty. Pian kuului
räiskyvän tulipalon kohina. Löin
ikkunan rikki j a huusin, apua,
mutta pihainalla näkemäni ensi-mäiset
valkoiset soturit olivat
n i i n taistelun kiihkossa; etteinii-:
nua 'huomattu. Vihdoin keksi mi­nut
yksi sotilaista. 'Nopeasti o l i
hänellä tikapuut ikkunalla ja
hän kiipesi ketterästi ylö.s, tart­tui
minua vyötäisille j a nosti voi­makkailla
käsillään ulos.
Samassa silmänräpäyksessä
kuin' tuo vieras sotilas tarttui
minuun, tunsin, että hän o l i sa­ma,
jonka juhannusyön kukat o-l
i v a t jo loihtineet kerran eteeni.
Pelastajani oli jääkäri vänrikki
V . ja hänen hellää ritarillista
huolenpitoansa sain kiittää siitä,
että sain jonkinlaista suojaa i t ­selleni.
'Kodistani o l i jälellä vain
savuava tuhkakasa.
(Kahden kuukauden kuluttua
tästä tapauksesta t u l i värnkki V .
uudelleen luokseni j a asiat olivat
kehittyneet sille asteelle, . että
menimme silloin k i h l o i h i n j a nyt
mituksen heinähangot eivät ole.
jnitään erikoisia. Ovathan vain
rauhallisia työvälineitä. Konsu-lipime
omaisuutta. Kän antaa
nijillä heinille matkapassin, l a -
doniiurkkaa kohti. J a se passi
ei niille '• ma'ksa, paljon, mutta
matka on heinille vaarallista.
Voivat joutua lopuksi lehmän
ruuaksi. Se on niille melkein
yhtä vaarallista kuin miinaan
ajaminen. J a siihenkin voi mies
törmätä, vaikka onkin konsulin
antama passi. : M u t t a ei se ole
konsulin vika. E i hän ole anta­nut
passia miinaan ajoa varten.
Voi minua! E n muistanutkaan
puhua heinähangoista. Niitäkin
011 monenlaisia. Toisenlaisiakin
k u i n kon.sulin hangot, , mutta
muuten melkein samanlaisia. N i - ;
mittain, päältä katsellen. Eikä
niissä paljon sisustaa olekaan,
i:^iissä kun on niin ohuet piikit,
mutta terävät. Kyssä pelkäsi
heinähankoa kuin petoa. Varsin­kin
pohjalaisen kädessä toissa
vuonna. Kasarminsa jiittivät ja
kiväärinsä pohjalaiselle. Ne rysr
sät, ne ovat pelkureita, varsinkin
bolsheviikit. Hangolla niitä poh­j
a n poika pistelee. Ja antaa
matkapassin Venäänmaalle, vaik­kei
olekaan konsuli. Eikä tarvit­sekaan
olla. Bolsheviikille antaa
passin kuka tahansa. Niiifkuin
Nuortevallekin. Hän pääsee Ve­näjälle
heinätyöhön, -mutta hä­nen
tulee siellä hiki. Varsinkin
hankomiehenä. Hän ei ole siihen
tottunut, Mutta totutelkoon.
Sittenhän näkee.
Elonkorjuun alkaminen.
Ontarion maakunnan lounaisis-sa''
ja eteläisissä osissa, Virdenin
ja Manitoun piireissä, ilmoitetaan
10
on
olen 'hänen vaimonsa. , , ,
Kertomukseni ei ole . ^^oiikor^xim^
k i r j a i l i j a n luoma taideteos,, mut-' ^ '^'"^^
ta se on tosi kertomus siitä, mi- '^^'^"^ P^^-^ransivat satoa eteläisissä
ten täsmällisesti juhannusillan J« Pohjoisissa seudui^^^
yhdeksän 'kukkaa minulle ,ilniotti
tulevan kohtaloni. o, o. s.
pe gin ympäristöllä. Useilla pa i -
koilla tuli sade liian myöhään,
mutta siitä huolimatta ovat toi­veet
paljon paremmat kuin aikal-semmin.
j Heinäsirkkain tuottama
vahinko on vähäpätöinen, huoli-
Herra Höyli: ^'Minäkin olin matta aikaisemmin tulleista hä-ejlen
apinanayttelyssä.'* , lyyttäVistä uutisista. Muutkaan
Serra- Höyläämätön: *'Eiipätvaiiinkoliyönteiset eivät tänä
minä' nähnyt sinua siellä. Missä vuonna ole |liikkuneet. eikä raesa-
Kohteliaisuutta.
4
1