Canadan uutiset, June 2, 1921

              KUMERO 22 C A S A P A ^ UtTfiaEl\P0R1?Agft1gM;dy^., C A N A D A ; Torstaina, Kesäk. 2 p. 1921 •'S
Thunder Bay Lumber Co.
516 Simpson St.
EOET WILLIAM
Puhelin 511 S.
192 Court St. Bo.
PORT AETHIJR
Puliielin 1230 ja 4^ N.
Varastossa aina täydellinen valikoima
LAUTOJA, RAKENNUSTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, POLTTOPUITA. '
\ Kolia myöskin Port Arthurin off iisissa.
Kyselkää suunnitelmia ja rakennusarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä molemmilla jaardeilla.
Ontrein tarinoita
Kirjoittanut
OSMO fiSXLO.
'(Jatkoa edell. nVroon.)
Onto ja Tuonenjlintu.
Astua lykytteievi, .
Käyä kälkähytt^levi,
. Tuonne Tuonelan joelle,"
Pyhän virran pyörtehelle,
Jalo jousi olkapäällä,
Viini nuolia selässä.
Ontojärvi on suuri, pit känsoi-kea^
idästä länteen ulottuva vesi,
jossa on u sei t a saa r i a j a j oka m a -
taluutensa vuoksi onmelko vaa­rallinen.
Rannat ovat yleensä hy­vin
lojuvia, joten Ontojärven ky­län
— järven^ länsipäässä — asuk­kailla
on:, kauan teimyt mieli saa­da
veden pintaa liiukan lasketuk­si,
jolloin heille jäisi runsaat,miiä-rät
oivallista niittymaata. Tämä
ajatus oh sitäkin luonnollisempi,
kun Onnanjoki, lähtiessään jär­ven
itäpäästäiiiereen, tekee heti
niskassaa^hyV n äkkinäisen imit-k
an. l ä n t e en, il o d-o s t a e n samalla
pari pientä koskea. Omituisinta
on jCttäjrannat juuri tässä niskas-sa
ja kosken länsipuolella ovat
hyvin matalat, jopa juuri joen
mutkan sisässä suoraa suota, niin
että laskemistyö ei voisi tulia pal­joakaan
maksamaan eikä suuria
vaivoja va at imaa n,. Pai k a 11 a. k ä-vi
jä saat t o i: a i k o i n aa n li u o m at a,
että kairjalaiset talonpojat ovat
itse koettaneet kaiva.a ojaa suo­hon
ja siten ratkaista asiaa, mut­ta
onnistumatta. Kiittäköcit he
onneansa, että paikka on sitkeätä
rahkaa, joka ei/lähde veden mu­kaan
niin helpbsti kuin hiekka,
sillä siinä tapauksessa olisi tuos­ta
heidän ojastaan pian voinut
tulla heidän mielestään vähän lii­ankin
suuri. Onnisiumatta omis­sa
puuhissaan ovat he esittäneot
asiaa \Aunuksen semstvollekin ja
sara uh assa a n. En sim äin en n ä ky,
joka silloin rannalle astujaa koh­tasi,
oli järven laa ja ja tyyni ii-lappa,
johon laskeva aurinko va­loi
kultaansa. Ja tuossa ihanassa
valaistuksessa sattui heti silmään
tuosta ulapalta, ei aivan kaukaa,
joukko valkoisia, ikäänkuin utui­sia
vaahtopaloja. Tottumaton
silmä ei tahtonut uskoa mahdolli­seksi
tuota ihanaa näkyä, sillä sii­nä
ui parvi joutsenia,; todellakin
"kesäisen illan kullassa." Ne ei-vät
outoja ~ olioita rannalla näh­dessään
osoii taneet juuri erikoi-se
m p a a 1 e v o 11 o m ui 111 a e ivat k ii k a -
dottaneet vähäiikiiiin majesteetil-lisesta
tyyneydestään, vaan me­loivat
rauhallisesti toisellft ran­nalle.
Ja silloin tapahtui,,, että
Ontreissa pääsi valtaan hänen
heimonsa vanha metsätieto ja
hän illan kuluessa selitteli jout-sen-
sa n o j ansa ja e r ii t ai k o j ansa.
Sad un 1 in tuli an o n kiji tii uvii vai­ko
rinta.
t l vain omaksi huvikseen j a lap­selle
mieliksi, kuin silinää is­kien
ja veitikkamaisesti kutsuen
kaikkia saman liittoon... '
Mutta mies astui taas syvem­mälle
metsään ja tarkasti seutua
kuin harkiten sen sopivaisuutta
asunnoksi. Ja vihdoin näytti hän
tyytyvän /siihen paikkaan, jossa
kasvaa ruohoisella ävräällii suuri
siitä huolimatta näytti se olevan hentä veden pinnalla kellumassa.
keveä kuin yksi ainoa höyhenen­sä,
kelluen pinnalla kuin kupla.
Tai oikeastaan hänestä näytti sil­tä
kuin ei lintu kolisi painanut
mitään, koskapa se liikahtaessaan
ei timtunut jättävän mitään ve­den
viriä, tai oliko asia niin, ettei
se siinä paljon liikahdellutkaany
tai niinv ettei vesi matalalla hil-riippakoivu,
hyvän haltian asun-j jäisestä liikunnosta mitään viriä
to, koskapahan heitti konttinsa ja teekään. Kuinka tahansa, ihm^el-ryhtyi
rakentamaan itselleen tul­ta
ja ylipaikkaa.
Sen j ä l k een sai v a t j ii r v eri k a 1 at
ja metsän viljat pian tuntea, ^että
oli seudulle ilmestynyt voimalli­nen
pyytömies. Hän oli silmin­nähtävästi
Tapion suosikki, sillä
liseii keveältä se siinä utuisessa
kauneudessaan näytti, eikä mies
muista nut' koska a n n ä h n een sa sen
vertaista. }<K'ilj.§J
Ja. ni ikä oli v ielä i h m eell isem -
IMiä., -— sen päässä näytti kauom-iniii
sitä tarkastaessa olevan joh­tama
aivan suorastaan ajoi kar-jkunraoinen koriste, kuin kruunun
jansa tuon miehen ritoihin. Eivät ; tapainen ikään. Kuta enemmän
säilyneet majavat ja saukot, ei- sitä katsoi, sitä selvemmäksi se
vät metsot eivätkä villipeuraTv'siinä yön hämyssä näytti, kunnes
vaan tarpeen mukaan hiin surma- silmät menivät jännitetystä tuiv
si, minkä "tahtoi; Ilän oli seudul­la,
joh on ei oi I u en n en k os k et t u,
tu levän k an sa n et u mie h i li, j o ka
vaistonsa ajamana samosi edellä
kuin vakooja. Ja hän ei koskaan
unohtanut; uhrejansa, vaan muisti
omantunnon tarkkaan sekä maa­histen
e t tä vetehisten saamiset.;
Vastapäätii sitä paikkaa, jossa
oli liänen metsäsaunansaj oli pa­rin
kivenheiton päässä rannasta
pieni l eh t o \'ii saar i, jok a s i i u ä t u u-t
ui ke i nu va n a a 11 o il 1 a k n i n 1: e v ei n
vahtokupla. Lehvät kasvoi niin
tiheinä rannoilla, ettei voinui
jottamisesla vesikiehteeseen ja
kruunukin hävisi silmistä. Mutta
kun niitä kuivasi hiukan ja taas
katsa h t i, n ii n t od el la k i u n ä y 11 i
s i Iiii ole va n p i en i ku Itäinen kruu­nu.
i)ä ässä.
Ihmeellistä. Tuo inerkillinen
Omituinen oli tämä tapaus, aivan
erikoinen, ja hänestä tuntui kuin
olisi hän sittenkin ollut kuin lu­moissa.
Hän. palasi katsomaan saarta
tarkemmin. Ei siellä ollut mitään
nähtäyiiä, ellei ota lukuun sileätä
ruohokenttää sen keskellä, riip-pakoivut
yjnpäi-illä kauniina aita­uksena.
Ruoholla kasvoi päivän-kukkaa
ja kissankelloa, ja koivu­jen
alta tuntui kielon vieno liiok-
Kotiin hän läksi saaresta, mieli
omituisesti vangittuna. Mitä lin­tua
hiin oli ampunut? Oliko ju­malinen
lintuun nuolensa lähettä­nyt?
' Tai Tuonen?
Häntä viirisytti. Miksi ammuin-kin?
Niinkuin olisi äkillinen tuho
kaiken elollisen näiltä seuduilta
hävittänyt tästä salai)eräisestä
tapauksesta alkaen, niin olivat
tyhjät - sen jälkeen pyytömiehen
ansat, sat imet ja katiskat. Vaikka
hän olisi pannut liikkeelle kaikki
taitonsa ja virittänyt ritansa
lintu tuntui, aavista van, ettii sitii kaikkien-sääntöjen mukaan, niin
tarkastettiin, sillä se liikahteli
nyt levottomasti. Ja silloin len­nähti
kama 1 a k i usa u s pen sa a n ta •
kana v a ani v a n mi e h en sy d ii m een.
Hänen teki mielensä ampua se,
"^lleensä fiäii el hallinnut joutse­nia
ahdistaa; Njiden ihmeellinen
on semstvon palveluksessa oleva
Näin astui tiiman järven 'ran­nalle
muinoin Onto, jalo metsä­mies,
sanoi Ontrel nuotion vieret-i
lä venyessään. Tänne hän saapui
tienraivaajana tänne hän lopuksi
a a tteensa ja ka ipuu nsa uh r i n a t ii-houtui.
Tuossa, jossa virta mus­tana
ja sileänä i-yntää korkeata
kalliota kohti, on se paikka, josta
hän^ lopullisen tuhonsa löysi. On-!
tojiirveläinen ukko nunulle ker-.
ran, tarinoi ja haastoi, kuu yhdes-sii
jouduim me Solovet sin ma t ka 1-
la sateen pitoon. IChkä haastan
vuoi'ostanI
Kerran — siitä on jo. niin kau­an,
ettii taju.tylsyy sitä ajatelles­sa—
kalia h ti erämaan jä rven ran­nalla
l el 11 o j a 1 il a pa n ii äi"el 1 e a s t u i.
mies. Hiin oli muinaisten esi-isi-emme
puvussa, hänellä oli kirves
ja mie k- lv a vy <) 11 ä, Jc e i h j i s k e p p i n i l
ja; varsijousi selässä. Ikäänkuin
hämmiistellen jäi hän järven suu­ruutta
katselemaan, varjostaen
kädellään silmiiiiin ja tiihystiien
terävästi ympärilleen. Tukka oli
h ii n e 11 ä. p i t k ii, s il mii t r u s k ea t, k a s-vot
kauniit ja varsi solakka. Ja
nähdä saaren sisään, jos siinä mi- puhtaus' ja jalot muodot olivat
tään näkemistä olikaan. Miten ulin pyhäntuntoisia jo luonnos-hyvänsä,
aina. kun mies pyynniltä .taan, ettei niitä hirvitty vereen
palattuaan istui saunansa ovella, 'tahria ;pidettiinpii; niitä jumalien
katseli hän tuota saarta ja vaivasi lintuinakin, sillä niiden ylimaalli-itsoään
arvailemalla, minkälainen juen näkö oU omiaan johtamaan
mahtoi olla sen sisus. Oli kuin ajatusta siihen suuntaan; Sanot-olisi
vat a jalukset levähtäesssälln. tiin niitä .myöskin Tuonelan lin-ikäänkuin
itsestään sinne kiiänty-jnuiksi, jotka ]\Ianan mustalla vir­neet,
kuin olisi niitä johtanut jo- ralla keinuvat haaveellisina kuvi-ku
erikoisempi vetovoima. Aina na. IMuttä nyt tämän uuden i l -
hän silloin päiitti, että heti kun mestyksen nähdessään valtasi hä-ägronoomi
a i k o i n a a n käynyt las- j oHpa kuin olisi erämaan järvi sii-kemassa
veden puotouskorkeudeu. hänen katseensa alla punastel-ja
muuten paikan tarkastamassa, i„ t , ujostellut kuin äkkiä uimasta
mutta millä myöhemmällä tulok- tavattu neito, joka e i ehdi saada
hän saa ruuhensa valmiiksi, hän
pistäytyy . sielläkin katsomassa,
kun on kerta tuossa lähellii. Voi­han
sieltä löytää vaikka vesilin­nun
pesiä, jos ei muuta, jopa va­rata
sinne itselleen muonaakin,
jos sattuisi tulemaan turva])aikan
tarve.
Ja niin sai hän sitten ruuhensa
t el 1 d y ks i j a I äh ti s i t ii k o et te le-maan..
S i 11 o i n o 1 i k e sän pi si n p ä i-vä
mennyt ja lyhyin yö edessii.
Voimakkaalla airon vedolla kii­dätti
hän ruuhensa yli salmen ja
saapui saarulaiseii rantaan. Sii­lien
kahahti kokka hauskasti liie-
Jikkoon. Hän nousi maihin.
Tietysti ei saarella, ollut mitään
merkillistii, vaan oli se ;samallaj.i
nen suloinen ra uhan pa ikka ku i n
tuhannet ihuut Karjalan sinisissä
järvissii. Hän istahti rannan
ruohoiselle äyräälle ja unohtui
katselemaan ulapalle. Se oli nyt
aivan tyyni ja loisti kullalle ma-
Sella, on t ietymät önt ä..; suojaa verhoutuakseon piiloon i -
Kauan katseli mies varoen ja
vaanien ympärilleen, vasta rau-
.-Ontojärven kylän^^ edustalla on haileyalta.
saari, jossa ikimuistoisista ajoista
kerrotaan pesjneen joutsenparin.
joutsenta pidetään siellä pyhänäjhoituttuaan vapaasti rantahiekal-ja
on juuri tämä järvi niitä vesiä, [le astuen. Keväinen pehmeä tuu-joilla
saattaa tavata erämaiden ] l i koetti touhuisena saada noste-kuningattaren
vapaana ja arkiu- tuksi ulapalle lainetta, joka ikään
tumattomana, melko suurina par- kuin sille mieliksi muka siellä
net surmaamisen ; halu niin voi­makkaasti
kuin ikänä; kiusauksen
yi e liä tys voi i hmissyd ä n t a vä 11 a-ta.
Kuk a ti e tää, mi k ii i 1 i m eell i n en
taikakalu tuo kruunu voi olla.
puhumattakaan siitä, että se tie­tysti
on äärettömiin kallisarvoi-n
en. Kiih keä ha lu sa adä se o m ak-seen
päiisi voitolle jahän jännitti
hiljaa jiimeän jousensa:
Lintu lienee kuullut jotakin, kos
kapa se käännähti ulapalle päin
ja seisahtui kuin kuunt^eleniaan,
tarkkaavaisesti kurottaen kau­laansa.
S iii o in Iiii n laski nuolei i-sa
viuhahtaen menemään. .;K:
Hän oli aivan kuulevinaan, kuin­ka
se iski lintuun siihen kaulan
ja hartioiden rajaan ja :tiiman hä-kevinäähkin,
vaikka el linnun sil­mänräpäyksessä
leritoon kölioleä-sa
ehtinytkään päiistä aivan var­maksi,
miten sattui ja mihin.nuoli
meni. Omituiselta hänestä tun­tui,
että se lähti lentoon niin va-
, , , i.paasti, vaikka hän aivan varmaan
taialle menneen auringon valossa, i , . . . . . . . . , .
f \ • • , • ,^ . , ,luuli ja uskoi siihen sittenkin o-vinakin.
OntojärvessäiOn vielä eräs suUr
ri saari,
karhun
täällä kuohahtelikin; se noudatti
hiirenkorvaisten koivujeu: esi-jossa
Vleisesti tiedetään 'merkkiä; sillii nämä olivat sitä
asuskelleen. Sitä ei ole mieltä; että kevät-tuulelle saattoi
kiirehditty hävittämään, sillä ke- kyllä tehdä mieliksi, sen pohja-säisinä
aikoina 'ei se sieltä viitsi tarkoitus kun kuitenkinlolihert-uida
karjan kimppuun. | täinen ja ystävällinen. Niinpä
Ontojärvi on Vienaan Karjalan ne kohisuttivatkin nuorteita leh-suuria
erämaanjärviä. viänsä vallan valtaisella tavalla,
Siihen aikaap, jolloin kulkijani- vaikka tottunut silmä saattoi heti
me väsyneinä ja osaksi eksyksis- huomata ettei tässä ollut .sitä to-fiäkiri
harhailtuaan saapuivat On- tuuden leimaa, joka syksyn kohi-nanjoen
niskaan, oli tämä paikka nasta heti kuuluu. Kuusikkokin
vielä kokonaan häiritsemättömäs- tuossa huojui, mutta aivan selväs-
Kirj. LiUy Karjala.
Lilly Karjalan kirja Opiksi Ikä Eletty" on painet­tu
Suomessa Helsingin Uudessa Kirjapainossa. Ti­latkaa
itsellenne tämä lämminhenkinen kirja ja
suositelkaa sitä tuttavillenne.
:-Hinta-^60c.::;^H;fi-;^;v
Tilataan osoitteella:
CANADAK XmClSttt
: -..^^^yjjlinil- •--.•^-^-.'^
Omiiuinen raukeus valtasi hänen
jäs en s ä ja 11 ä n tn n s i va i p u va n s a
ikäänkuin johonkin loihtutilhan
ja lumojen valtaan. Hänestä tun-tui,
ettei hän näekään tuota ulap­paa
tuossa edessään, vaiKka jär­ki
sanoi, että hän sen näkee. Hä­nellä
oli silmät auki, mutta hän
mietiskeli jotakin niin hartaasti,
että hänen katsomisensa oli tar-koituksetonta
tuijotusta.
Kun sitten keski-yiin aurinko
oli hetkeksi kadonnut tuonne
Vaaran peittoon j a i 1 massa tiiräsi
terheninen valaistus, oli hän äk­kiä
huomaavinaan, • että ylhäällä
taivaalla, jonne auringon säteet
koko ajan vapaasti pääsivät, vi­lahti
aivan kuin jotakin valkois­ta.
. Se oli joku lintu, mutta liian
iso tiiraksi, sopiva vain, joutse­neksi.
Hän el siitä hämmästynyt,
sillä tunsihan hän linnun, — odot­ti
vain tyynesti j a aivankuin hu­vitettuna,
minne valkokaula len­täisi.
^ Hänen ei tarvinnut kauan sitii
odottaa, sillä melkein heti sen
jälkeen, kun lehvät peittivät len­täjän
hänen näkyvistään, kuului
saaren toiselta puolen kohaus:
sinne oli valkoinen lentäjä veteen
laskeutunut. Huvitettuna lähti
hän hiipimään sarten poikki saa­dakseen
kyllältä sitä nähdä.
Siellä oli pieni poukama, jonka
syvän rinnassa huojuva kaislikko
suojasi aina tyyneksi. Siinä kais­likon
j a maan välillä oli joutsen,
mutta ihanampi kun mitä hän oli
ikänä nähnyt. Varovasti* hiipi
jiän pajtipeiisaan suojassa lähem-ijciäksi
ja katsoi hämmäBtyneiena.
Se oli melkein isönt^i kuiii iä-
' - ' - ^ * j o t o e h , muttq
sanueensa. Jousi kädessä hän jäi
sen lentoa seuraamaan.
Omituista. Hän oli ennenkin
nähnyt, että siipeen haavoitettu
lintu, joka ei enää kyennyt lenti-miänsä
täysin hallitsemaan, kuo.
lemantuskassaau iimpimähkiiän
lyöden saattoi joskus kohota'suo­raan
ylöspäin,, kunnes .kuolema
tapasi ja pudotti alas lähtöpaik­kaan,
mutta tällaista kohoajaa ^ , . .
, .. . „ , , , , ... .1 jatelleeksi tuota kesällistä loutsc-han
ei silti ollut koskaan nähnyt, . . ,
aina lensi lintu ohi ja saalis sivu­si.
Jo.s hiin milloin lähetti nuo­lensa,
niin vei sen syrjään joku
pahansuopa oksa tai oli hän tullut
ampuneeksi metsän naavapartais­ta
pökkelöä.-^Ta mikä ihmeellisin­tä,
hänen nuolesna katosivat ai­na,
melkein joka ammunnalta,
niin että olisi melkein-luullut, ka­demielen
ne taiteensa hänelle kiu­saksi
noukkivan. , Hänen täytyi
vuolla yhä uusia ja hänen kärken-sä
rupesivat loppumaan. Pian
hän ei uskaltanutkaan enää rau-takärkisillä
ampua, peläten ka­dotta
vaiisa 1)6 kaikki, vaan koetti
puukärk isillä itselleen ravintoa
kolkata.
Ja sama oli asia vesillä. Vaikka
hän olisi kuinka hyvältä näyttä­vään
paikkaan katiskansa tehnyt,
niin eipä kalan nimeä ansaitsevaa
niihin juuri osunut; koko järvi
näytti äkkiä käyneen kalatto­maksi.
Ja hänestä tuntui, että jo­ka
kerta kun hän yritti järvelle
nousi: selällä niin oudostuttavan
ilkeä vihuri, ettii se usein oli heit­tää
hänen vähäisen purtensa ku­moon,
Ja siellä missä .aikaisem­min
oli alati näkynyt narisevia
ja juttelevia sorsia ja telkkiä,
sieltä olivat nekin kuin pakoon
lähtien kokonaan kadonneet. Sen
kaiken oli hän,huomaavinaan.
Ja muutenkin tuntui hänestä
kuin olisi nykyisin aina ollut päi­vä
pilvessä ja aurinko loistanut
murheellisen valjusti milloin se
pääsi vähänkään näkyviin. Ala­kuloista
hänestii kaikki oli, hän o-lisikin
muuttanut pois koko seu­dulta,
sillä hän huomasi, ettei hän
siellä voinut kauempaa olla, eipä
edes elääkään, — ellei outo nteli-aLsuus
suorastaan himo päästä
tuosta linnusta selville, olisi hän­t
ä siellä pidättänyt.
Alussa oli hänestä tuntunut täl­lä
seudulla kaikkia niin lupaaval­ta,
eikä hän voinut ymmärtää,
mistä äkkiä tällainen muuto.s oli
aiheutunut. Mutta sitten hän ker­ran
nälissään ja väsyneenä koti-koivunsa
juurella levätessään ja
järvelle tuijottaessaan tuli taas a-eikä
mahdolliseksi aavistanutV
Joutsen nousi nousemistaan koh­tisuoraan
yhä korkeaihmalle kun­nes
siitä ei enää riäkynyt muuta
kuin pieni valkoinen pilkku. Ja
siellä korkealla viileällä taivaalla
sattuivat siihen auringon säteet
vaaran takaa, kullaten sen ih­meellisen
kirkkaaksi pisteeksi.
Kuta kauemmin hän hämmästyk­sissään
sen kulkua seurasi, katsoi
niin, että silmät sumenivat,, sitä
kirkkaammalta se näytti loista­van;
lopulta se o l i kuin kilntonai-nen
tulipllkku tuolla taivaalla.
Kiin, ellei olisi ollut niin valoisa,
olisi hän ollut valmis uskomaan,
että tuo ^autereen sinestä loistava
nasta olikin kesän kaunis tähti,
joka rauhallisessa yössä loisteli
allensa inehmojen maailmaan.
iVIutta tähti se e l tietenkään ol­lut,,
vaan se oli se joutsen, joka
keskl-yön auringossa kuvasteli
silmään niin omituisesti. Ihmeel­linen
tapaus tämä olikin. Hän me­ni
rantaan katsomaan nuoltansa,
jonka oikisuunnassa, jos. se ei lin^
tuun sattunut, piti olla veden poh­jaan
kiinni tarttuneena, sillä niin
matala .siinä ijaika^sa >oli. Mutta
nen ampumistaan j a silloin len­nähti
aavistus hänen mieleensä;
ehkä kaikki johtuikin siitä? Ehkä
hän teollaan oli saavuttanut kalk­kien
tämän seudun jumalien vi­han,
ehkä häntä vainosi haltiain
leppymätön kostonhalu. Paljon
oli sellaista tapahtunut hänenkin
kuultensa; ja siksi juuri olikin
niin tärkeätä uhreilla ja lepytyk­sillä
hankkia Itselleen kunkin pai­kan
haltian suosio.
Hän mietti asiaa ja tunsi ar­kuutta
ja palkoa mielessään. Hä­nen
olisi pitänyt runsailla uhreil­la
saada takaisin vihastuneen hal­tian
suosio, katua ja kaikin tavoin
heille mieliksi elää. Luopua tut­kimasta
tuota salaisuutta, jättää
outo uteliaisuutensa, ja heittää
"kolmen puuttuvan sanan haku."
Mutta samalla kuuli hän rinnas­taan
toisen äänen kehottavan uh­maan
ja uppiniskaisuuteen:
^(Jatk.)
— E l mlkäänSyö, minkä ihmi­nen
voi su oritta a Kristuksen hy
yäicsi, ole niin tärkeä kuin se työ,
minkä; hän .yoi ja minkä .hajien
ei släiiS ffi5tääii,,oltet^. ei väiklja ItulM kuorittaa omass^ kociissäan.
i L l IvalUöeil KWian joutsen, Mnkä^^^^^ 1 a* . ^
r I i l '
Hyvät taloudenhoitajat pyytävät
BLUE RIBBONIA TEETÄ tilates­saan.
He tekevät sen siitä syystä, että
tietävät saavansa parasta teetä mark­kinoilla
halvimmalla hinnalla millä
parhainta voidaan myydä.
Canadsasa ei ole mitään niin hyvää
ja taloudellista teetä kuin BLUE RIB
BON. ^
Lorne ja Cumb^rland katujen kuMassa
Port Arthur.
Perustettu 1872.
Voimakas ja hyvin varustettu. ]\Iene3tyvä ja yhäti sama.
Ltihes viisikymmentä vuotta On se tarjonnut ehdotonta '
varmuutta rahan sijoittajille.
Pankin varat yli \. $85,000,000.
SÄÄSTÖOSAST O,
. •I?ahoja voidaan sijoittaa ja ottaa ulos milloin tahansa.
SUOMALAINEN TULKKI.
TILAUSHINNAT
TAMMIKUUN 1 P:STÄ 1921
OANADAAN:
Koko Vuosi $3.00
Puoli Vuosi $1.75
Neljännes Vuosi $1.00
YHDYSVALTOIHIN' JA SUOMEEN:
Kokfl' V u o s i . . . . . . . . . . . . . . . . . . i . . . . V . . . $ 3 ; 75
Puoli Vuosi .$2.2r)
Neljännes Vuosi i $1.50
Tksitylsnumerot lÖe kappale.
Yhäti kohonneet paperlnhinnat ja painatuskustannuk­set
sekä Tammikuun l p :stä voimaan astuvat uudet kalliste­tut
postimaksut sanomalehdille Canadassa ovat pakoittaneet
meidät kohottamaan tilaushinnan
TILAUSLIPFU. .
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
PORT ARTHUR, ONT., CANADA.
v-'t •
Myötäseuraa $ CANADAN UUTISTEN .. .^...
vnosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteella:
Nimi ;
Postikonttori ,
Katu eli Box No '.
Valtio .
Mainitkaa onko tilaus uusi di uudistus.
HEINTZMAN & CO.
Vuotuinen!
KÄYTETYILLE PIANOILLE, /UlRtJILLE ja
PONOORAAmtLB.
Jokainen soittokone taataan,olevan ensiluokkaisessa kun­nossa.
. Alennuksia jokaiselle. " ~
Soittakaa, käykää katsomassa tai kirjoittakaa" Ye^ 01d«
Firma'lie.
4021 Victoria Ave. iPulielin S. 693^ Fort Vfiili^MMMM