Vapaus, May 7, 1949

              edusfai
letään, CSJ:n 17. edusta-ieiään
Sudburyssa kesa-
12 pnä. Keskustely edus-
51 arioista on jo täydes-t,
ja sea edeUeen laajen-ipauden
palstat ovat C S -
a jäsenten, ystävien ja
i iävtetiävissä. Tämän
julkaisemme edustajako-ränvtie^'"^'°*"^
kirjoi-järjestTk^
essä kuin ne M i -
;;uevat. Me kehoitanune
liä ia kannattajia käyttä-
^ujta h:.-%äkseen ja osal-
;searvo5telun hengessä tä-sfeusteluun
CSJ:n asioista,
vuoksi on parempi, että
ri eriiseen CSJ:n ja V a -
^nnusyhtiön asioista ja j
malta kstsoen on edulU-
;ä Tk£i henlälö kirjoittaa
ieen useampiakin artikke-lan,
että laadittaisiin mon-ua
ta palstaa idtkiäUjjcutiikäa. Joka-t3]
»uksessa ylläolerat ovat vain toi-vcanuksia
ja kirjoittajilla on oikeus
ozpai^ mielensä mnkaan laatia kirjoi-tokseosa.
Pääasia on että aloitetaan
mahdollifnmmnn laaja ja ^hjentävä
keskustelu siten, että jäsenistön de>
mokraattineh tahto tulee täysin ym-rettävällä
tavalla esiin.
Da
15 vuotta syyt­tömänä
vankilassa
Lnnd, BootsL — Esarpista kotoi­sin
oleva Nils Anderson, joka on oUut
15 vuotta syyttömästi vankeudessa
murhasta tuomitttma, on saanut k i h -
lalcunnanottreuden julistamalla pää.
töksellä 18,000 kruunun korvauksen.
Anderson oli vaatinut 452,000 kr. kor­vausta.
T I L A T K A A V A P A U S!
Sydämelliset onnittelumme
johtaja
MARXILAISEN KIRJALLISUUS- JA
TAIDEKRITIIKIN SOVELLUTUS
NEUVOSTOLIITOSSA
] vlcisöshi, joka oli läsnä Don-haalin katsomossa lauantai-ilmhtikimu
30 p.nä, seuraamassa operetin "Pikku Pylti-ai"
csilystä, joka esitettiin johtaja Tyko Virtasen 40-vuo-näyttäiiiöfyöti
juhlanäytäntönä.
mä paljon vaalivan o,.crctin esitys sujui alusta loppuun kii­lan
h vv'11, jonka yleisö vähän väliä esitykseU aikana palkitsi
viii suosintiosoituksin.
ivtf.'m(ii! harjoitukseen oli johtaja Tyko Virtanen käyttänyt
hcrllurt kykynsä, jotka hän on itselleen hankkinut kuluneen
lodcii aikmin, toimiessaan näyfämötaitcen hyväksi cdesvas-hf.
m johtajana miltei koko tämän pitkän ajan.
itä hyvää erimerkiksi kelpaavaa työtä näyttämötoitcen hy-i
toivoo läsnä ollut yleisö edelleenkin johtaja Virtaselta.
!diinic'liscsli kiittäen johtajaa ja koko operetin henkilökun-natilintorikkaasta
esityksestä:
'ja ja George Mattila
^tri ja o. W. Hytönen
^no, G. ja G. Gustafson
tura ja V. Koivula
festor Niemi
enny ja Len Hjorth
^iha ja Y. Lemberg
31en ja Niilo Linden
'mmi ja W. säilä
ienja Ja V. Jarvis
5Iga Jokinen -
farin. Roosa ja A. Kinnunen
ilma. David ja Onni Saine
'••Helvi ja Sulo Perälä
^lU ja Aarto I^tvala
^ ja A: Soppälä
^" ja Matti Jackson
^- ja W. Kckko
^ ja H. Rönty
ja Kalle Latva
^ H. ja M. Rasmus
"äitha ja o. Peltonen
^ ja John Mielonen
ja O. Orava
f J ' ja J . Karvonen
^n>Pi ja L. Jokinen
°>J« ja John Niemelä
J-yöia ja A. Anderson
J^ftie ja E. Holla
ja Sam Rajala
«^tha ja K. Kujanpää
Wa ja Kalle Rytkönen
^ LaaksG
f^o ja John Lahti
Martha ja Jack
Tuovinen
Milka Sjolund
Martha ja Y . Tamminen
Impi ja^V. Tulonen
Otto Halme
Edith ja V. Salminen
Reino Niemi
N. Grundsten
Lyyli ja A. Merihelmi
Manda Ja Kusti
Heikki PeUonpää
Toivo Niemi
Eric Sjöman
G. Ahonen '
Maiju ja E. Pirttinen
M. ja E. Junlcala
K a r l Lehto
Taimi ja V . Laaksco ,
Helmi ja J o h n Latva
Amanda ja E . Erickson
Saima ja Reino Taipalus
Taimi ja A . Nummi
A. Mälji • *
H. j a O. Ojanperä
Martha ja V. Turkia
Karen, Elli ja Lauri Latva
Sally. WUliam j a W. Heikkilä
K a t r i j a P. Mertanen
Helmi ja A . Tervola
Mary-Ann, Lydia Ja Lauri
JÄakelä
Mary ja T om Korhonen
Tyyne ja sulo Salminen
Helen ja E i n o Tarvainen
Helmi ja Eino Välkki
A i l i j a J o h n Mairo
Aino ja Urho Oksanen
f E
rORONTO ONTARIO
VUme maalisknEEBa pidetyssi
SoMDen KommaBistipaolaeen kolt-toorikoncressissa
maisteri Mirjan
Vire-Tuominen piti seantavan esi­telmän
marxilaisen kirjanisaas- Ja
taidekritiikin s <> v e l Inttämisestä
Nenvostotiitossa:
MarxUaista kirjallisuus- ja taidelcri-tUkkiä
on kehitetty ja sovellettu So­sialistisessa
Neuvostoliitossa jo yli 30
vuotta. Tehtävät, joita tämä kritiikki
on siellä pyrkiRyt toteuttamaan voi
luteyttää neljään pääkohtaan:
1) Taantumuksellisten ja aatteetto­mien
ainesten paljastaminen taiteessa
ja taistelu niitä vastaan.
2) Taiteellisen kulttuuriperirmön
hyväksikäyttö ja kehittäminen.
3) Kansan taidetajun kasvattami­nen
ja kehittäminen.
4) Taiteilijoiden kasvattaminen ja
kehittäminen.
Mitä nämä seikat ovat käytännössä
merkinneet taidekritiikille? Tarkas­telkaamme
lähemmin mainittuja nel­jää
vaatimusta.
Ensimmäinen kohta sisältää selväs­ti
paljon puhutun poliittisen pykälän.
Joudumme suoraan kysymyksiin, Joi­ta
porvarillisen lehdistön vääristele-minä
ja paisuttelemina levitetään Ja
joista syntynet ennakkoluulo on en­simmäinen,
mihin törmätään puhut­taessa
porvarillisen lehdistön yksipuo­lista
dieettiä seuranneidejn'henkilöi­den
kanssa neuvastötaiteesta.' — Neu­vostoliitossa
taiteilija luo vain ko­mennuksesta,
taldte on pelkkää pro­pagandaa
ja kritiikki fhn tämän pro­pagandan
poliittista sensurointia. —
Pitemmälle mennessä lyödään var­masti
pöytään Anna Ahmatovan, Zo-shtshenkon
ja Shostakovitsin niniet.
Neuvostoliitossa on puolueenjohto.
keskuskomitea, arvostellut jotakin
Shostakovitshin sinfoniaa, jonkun
neuvostokirjailijan runoja ja toisen
proosaa. Siinä nähdään todistuskap­pale
— ei siitä, että puolueenjohto on
kiinnostunut taiteesta Ja näkee sen
suuren merkityksen — vaan siitä, että
Neuvostoliitossa on muka taiteilijan
vapaus riistetty, että hänestä on teh­ty
tahdoton propagandan väline. Jou­dumme
näin vastakkain Leninin pub-lueellisuustÄorian
ja porvarillisen tai­teen
naamioidun puolueettomuusaseh-teen
kanssa.
Neuvostokriliikin luonnetta selvit­tää
mainittujen yksityistapausten lä­hempi
tarkastelu.
Anna Ahmatova oli vanhan koulun
runoilija, jonka tuotannon pääasia Ui­nen
osa lankeaa ajalle ennen vallan­kumousta
kuuluen senaikaisen r u ­nouden
äärimmäJs-individuallstiseen
"taide talteen vuoltsl" suuntaan. Lo­kakuun
vallankumouksen jälkeen A h ­matovan
runoilijanäänl vaikeni mel­kein
parin vuosikymmenen ajan. Juu­r
i isänmaallisen sodan kynnyksellä
hän astui uudelleen runollljaparrasva-loon,
mutta hänen muusansa bll täs­mälleen
samannäköinen ja saman-ääninen
kuin pari vuosikymmentä sit­ten,
ikäänkuin ei lokakuun mullista­via
muutoksia olisi tapahtunutkaan.
Korkeintaan Ahmatovan runous oli,
jos mahdollista, entistään pessimisti-sempää,
entistä negatiivlsempa suh­teessa
ympäröivään todellisuuteen.
Hänen sodanaikaiset runotusa ilmensi­vät
sen selvästi. Niissä puhutaan so­dasta
vain kuin välttämättömästä k i ­rouksesta,
leningradilaist-cn uljas puo­lustustaistelu
oli hänestä sokeaa tais­telua
vääjäämätöntä tuhoa vastaan.
Tämänlaatuista öli runous, jonka Z h -
danov kuuluisas.sa arvostelussaan tuo­mitsi.
Vihamielisenä neuvostoldeolo-gialle,
neuvostokansan pyrkimyksille
ei se voi vaikuttaa muuta kuin pessi­mismiä
herättävästi; moraalijaan. Se
on tyjTJillistä tsaarinajan, el Neuvos­toliiton
runoutta.
Samanlaatuinen tapaus oli M . So-shtshenko.
Hänkin öli lähtöisin k i r -
JallistaantumuksellLsesta, ryhmästä,
"Serapionovien veljeskunnasta" "20-
luvun alussa ja hänen kirjalliseen tuo­tantoonsa
on eroittamättomasti yhty­nyt
taantumuksellinen 'filosofinen nä­kemys,
ns. biologismi,.joka on varsin
levinnyt länsimaissa. Sen mukaan
elämän perustana ovat muuttumatto­mat
biologiset lait, käsite so.siaaIJnen
edistys on illasoorinen ja mielikuvituk­sellinen.
sen maailmankatscmuksen esittämi­nen
taiteessa johtaa kyynilliseen, kiel­teiseen
suhtautumiseen sosialistiseen
Neuvcstoliittoon ja parempaa tulevai­suutta
rakentavan neuvostokansan
tärkeimpiin pyrkimyksiin.
Ja täydentääksemme kuvaa käänty­käämme
vielä musiikin niaailmaan.
Sieltä meillä on tuore esimerkki, tam­mikuussa
1948 musiikkimaailman neu­vottelutilaisuudessa
A. Zhanovin esit­tämä
kritUkki neuvostomusliklsta, jos­sa
erityisesti esimerkiksi otettiin Mu-radeiin
ooppera "Suuri ystävyys",
Arvostelun kärki kohdistettiin musii­kissa
ilmennyttä formalismia ja kan­salle
vierautta vastaan. Samanlainen
arvostelu, joka herätti sttorta huoori-ota
länsimaissa, oli alkalsenunin fcota-dlätettu
johonkin'Shostakovitsin rin-fonlaan.
Kaikissa näissä esimerkeissä kriti­koitiin
sclväs« sosialistiselle ideolo­gialle
vagtakkaisia piirteitä vanhan
porvarillisen rappiotalteen ^TpUItelä
ilmenemismuotoja, aatteettonuutta.
moraallttomauUi. kansasta vieraan­tumista.
MeuvbstokritiikU t&>tt&&
näin tebt&vänsä kasvatuksellisU ja
polUttista puolta. Uutta mUlalsta on
sitten kapitalistisissa maissa taidear­vostelu,
joka syyttift neuvostokritiik-kiä
kuin kapitalistisissa maissa. Tai.
teen tajuamisesta on tuUut pienen
speslaUfitiTyhmftn monopoli ja tämän
ryhmän esteettiset makudlktaattorit
hyväksyv&t taiteeksi vain sen minkä
heidän yksilfilUnen subjektiivinen tun-nustauttunisensa
- kulloinkin vastaan­ottaa.
Eikä taioä tunnestauttuninen
saa uloittaa piirlään yU porvarillisen-ideologian
rajojen. Kaikki mikä Non
rajan toisella puolen sosialistiseen
aatepiiriin Imtiluvaa ei ole taidetta ja
taiteiUja, vaikka ^nnen lahjakkaaksi
mainittu. Joka d i r ^ btmrikaadin täl­le
puolen, havaitaankin yhtäkkiä lah­jattomaksi.
Näin suojelee kapitalisti­nen
maa järjestelmäänsä tehden tai-dearvosteltm
eräänlaiseksi poliittiseksi
suodattUneksi. Mutta ei vain poliitti­seksi.
Talteen Icaupallistuessa on tai­dearvostelukin
tullut pelkän kauppa-mainoksen
arvoon. Hyökyaallon lail­la
markkinoille virtaa ala-arvoista
kirJalUsuutta. lehtiä, huonoja eloku­via,
viheliäisiä iskelmiä Jne. Paljonko
mahdollisuuksia on rehellisyyteen
pyrkivällä kulttuunkritlikillä estää ta­mman
Tehoiltavan rlkkaruohokasvulli-suuden
leviämistä Ja vaikuttamista.
Kapitalistisen järjestelmän nykyi­selle
luonteelle on vain edullista jouk­kojen
sivistystason aleneminen Ja mo­raalin
turmeltuminen. Sellaisia jouk­koja
«n aina helpompi murtaa Ja Joh­taa.
Toisin Neuvostoliitossa. Siellä
asetetaan taiteelle suuri moraalinen
vastuunalaisuus. Neuvostoliitossa
kasvatetaan uutta ihmistä, uutta kult­tuuria,
uutta maalimaa, ja tässä kas­vatustyössä
on myös taiteella tärkeä
osuus.
NeuvostoUitossa kritiikki kohdiste­taan
neuvostoideolo^än vasuislin
piirteisiin taiteessa. Mutta se el mer­kitse
sitä. etteivätkö taiteilijat saisi
teoksissaan arvostella neuvostojärjes­telmän
aikaisempia Ja nykyisiä virhei­tä
ja heikkouksia. NeuvostoklTJalll-suudessa.
elokuvissa Ja teatteritaitees­sa
harjoitetaan paljonklh senluontois-ta
kritiikkiä, eikä siellä satiiri suin­kaan
ole vierasta. Mutta sellaista
kielteistä ideologiaa ei hyväksytä. Jo­ka
asettaa kyseenalaiseksi neuvosto­järjestelmän
tulevaisuuden, sen kyvo^n
kehittyä eteenpäin. Itlmä on tärkeä
Ja merkillepantava ero.
Neuvostoliitossa kritiikki merkitsee
kehitystä eteenpäinvtevää voimaa.
Tiedämme kritiikin ja Itsekritiikin
suuren merkityksen kommunistisessa
puolueessa. Ktiten poliittisessa elä­mässä
samoin taiteessakin kritiikki
kohdistetaan ketUtystä jarruttavia ja
taantiunuksellisla Ilmiöitä' vastaan.
Edellämainitussa neuvosto mu­siikin
heikkouksia koskevassa ar­vostelussa
oli pääkärki suunnat­tu
.— el säveltäjiä — vaan valtion
musiiiddkomlteaa — tuota "ilman ar­meijaa
olevaa kenraaliliuntaia" —
vastaan, kuten sanonta kuului. Osoi­tettiin,
että oU muodostunut ahdas
auktorlteettlklikki. jossa myös krii­tikot
varauksetta Ja Ilman arvostelua
palvoivat muutamia ttmnustettuja
koryfeoita.. Tällainen dogmaattisuus
Ja rajoittuneisuus haittaa ennen kaik­kea
nuorten taiteilijain kehitystä, Jon­ka
vaaliminen on eräs neuvostolcritil-kin
tärkeimpiä tehtäviä. "Klassik­kojenkaan
valtava pronssinen takamus
el saa sulkea nuorten tulevien t«iiteill-j(^
den tietä", kuten Majakovskl sanoi.
NeuvostokrltUkkl on käsittänyt tehtä­vänsä
edistetä eteenpäin vievänä voi­mana.
"Siellä, missä el ole kritiikkiä eikä
luovaa välttelyä, siellä kehityksen läh­teet
kulkuvat. Joudutaan ummehtu­neeseen
ansari-Ilmaan Ja kehityksen
pysähtymiseen. Josta kaikkein vähim­min
hyötyvät meidän säveltäjämme",
sanoi Zhdanbv. j
Näin kriUlkki pyritään kehittämään
Neuvostoliitossa suuntaan, joka on o-miaan
kannustamaan taiteilijaa. Ar­vostelu
on suoraa, avointa ja axika-raakin.
Mutta silti se ei ole mitään
korvapuustlkritllkklä, vaan pyritään
analysoimaan taiteilijan tuotteet
On luonnollista, että tällai- mahdolllsimmain tarkoin, osoitta­maan
niiden virheiden syyt Ja tie, mi­ten
taiteilija voi vapautua teoksensa
puutteeUisuuksista, sekä mitä neuvos­tokansa
häneltä odottaa. Sillä neu­vostotaiteilija
on ennen kaikkea kan­santaiteilija.'
Samoinkuin puolueessa
kritiikki on kehityksen kannustajana
samcAn Neuvostoliitossa taidekritiikin
tarkoituksena el ole katkaista taitei­lijan
silpiä vaan auttaa hänen kehi­tystään.
Vain Neuvostoliiton ulko­puolella
esitetilän asiat niin, että kes­kuskomitean
arvostelu merkitsee tai­teilijan
lopullista likvidoimista. Pu-heenaolleen
kritiikin jälkeen on esim.
ZpehtiShenkoti noveUeja julkaistu jois­sakin
neuvostolebdissä. Ja tiedämme
hyvin, että Shcstakovits on seo jälkeen
kun hänen tuoUntoansa kritikoitiin,
hionut tttisia mötarlllisia sävelteoksia.
Jotka rain osotttevat. kuinka oikea
kritiikki oikeaSa hetkellä voi vaikut­taa
elvyttävfstt taiteeseen.
Sen ohdla, etta neuvostokrttiikkl
ohjaa Ja tukee nuorta, uutta hiovaa
Sir Laurence Oliver ja Jean Simmons IIamlH-rilmis.sä, joka esite­tään
ensi viikon aikana paikallisessa Park-teatteris.sa. Sir Laurenre
esiintyy tässä valmistamassaan ja ohjaamassaan filmissä myöskin nimi­osassa.
Miss Simmons näyttelee Ophelian osass^.
sosialistista taidetta, tutkii se myös
vanhan kulttuuriperinnön parhaita
saavutuksia analy.solden niitä, ottaen
sieltä sen, mikä on tervettä, korkea­tasoista
ja edistyksellistä. Koko mar­xilainen
aatemaailma nojaa kulttuu­r
in parhaLsiin saavutuksiin. Se piir­tää
läpi ilimiskunnan hi-storlan jat­kuvan
edistyksellisen kulttuurlllnjan,
joica meidän aikanamme voi nousta
vasta täyteen kukoistukseensa so­sialistisessa
yhteiskunnassa Marx Ja
Engels osoittivat vanhan kulttuurin
parhaiden tuotteiden edistyksellisen,
historian lllkkocseen sidotun luon­teen
KrlltlUisestl muokatun kult­tuuriperinnön
pohjalle nousee uusi
sosialistinen kulttuuri, tämän päivän
taistelua ja huomispäivän toiveita ku­vastava
sosialistinen taide. Neuyos-tokritiikkl
on telinyt suuren työn ana-lysoldes.
saan ja kohottacssäan täyteen
arvoonsa klassillisen venäläisen tai­teen
parhaat saavutukset. Sellaiset
viime vuosisadan suuret klrjalllsuus-
-tutkljat Ja kulttuurikriitikot kuin Blc-linski,
Tshernyshcvskl ym. ovat ko-kenfeet
nykypäivien Neuvosollitossa
«nessansslnsa. Pushkinin, Tolstoin,
Gogolin, Tshehovln ym. parhaat teok­set
leviävät miljoonapa! noksinn ym­päri
laajaa neuvostomaata Ja kirjai­mellisesti
sanoen kuluvat kansan kä­sissä.
Eikä tämä suinkaan koske vain
venäläisiä klassikkoja vaan yleensä
n^ppiJmankirJallisuudcn. kuvaamatai­teen
j a musiikin parhaita teoksia.
Neuvostoliitto OQ tällä hetkellä otta­nut
haltuunsa kansainvälisLsIä kult­tuuritraditioista
parhaat. Kuten eng­lantilainen
taidekriitikko myönsi.
Shakespeare on tällä hcktcllä paljon
populaarimpl Neuvostoliitossa kUIn
Englannissa.
Näin Neuvostoliitossa on käynnJs.sa
valtpiva kulttuurin dcmokrasoitumis-prosessi,
talteen aarteiden leviäminen
laajojen joukkojen keskuuteen. Sii­nä
on krUtlkoilla, samoinkuin koko
neuvostotaiteella, suunnaton uusia
optimistisia näköaloja avaava työ­kenttä
edessään.
Boris Levin kirjoittaa tästä romaa-ni.
sr,aan "Nuoriso": "kansanjoukkojen
kaikkien käyttöön on annettava par­haat
kirjailijat, suurimmat säveltal-tein
mestarit, .samalla lailla kuin leipä
ja sähkövalo, sillä kaikki ne ovat y h ­tä
välttämättömiä — kalkille on an­nettava
Shakespeare ja Bcetlioven. Ei
vain Shakespeare ja Beethoven eliit­tiä
varten Ja kansalle korvlkelaidctta.
Vaan kalkki kulttuuri kaikille." — Ja
hän lisää: — "tärkeintä on että lämä
vaikea toimenpide tulisi mahdjjllislm-m:
ui yksinkertaiseksi. Että Beetho­venin
Ja Shakespearen antaminen kal­kille
olisi yhä luonnollista, yhtä yksin­kertaista
kuin Ikkunan avaaminen."
Kansan taldetajun kasvattaminen,
kulttuuriaarteiden avaaminen kansal­le
el suinkaan merkitse rajoittumista
historialliseen kulttuuriperintöön vaan
uuden kulttuurin omaksumista, .sellal-
.sen kulttuurin, joka heijastaa tämän
päivän vallankumouk.sclllsta taistelua
ja huomisen rakcnmjstyötä. Näin tä­hän
tehtävään liittyy neuvostotaiteili­joiden
tukeminen heidän luomistyös-
.sään, neuvosUJtaltcilijolden kasvatta­minen.
Neuvostoliitossa on palattu
taiteellisen luomistyön lähteille, kan­san
pariin. Jenka rehevästä raikkaasta
elämänläheisyydestä on kaikkina a i ­koina
suuri taide kummunnut.
.Siellä on palautettu laitteen «yn-nynnäinen
sosiaalisuus, kohotettu täy­teen
arvoonsa elävöittävä vuorc»vaiku-tuK
taiteelle välttämättömän kahden
tekijän — antajan ja va^itaanottajan,
taiteilijan j a kansan välillä, vuorovai­kutus,
jonka tyrehtyminen porvarilU-
.vi«:a maissa on kuivannut taiteen elä-manxuonla,
johtanut .sen yhä suurem­paan
hedelmättömyyteen, kuivaan ab­straktisuuteen,
subjektiivisuuden tyh­jään
umpikujaan.
Taiteen demokratiscltumlnen on val-kutunut
Neuvostoliitossa luonnolli­sesti
sekä taiteen sisältöön että muo-toon.
Neuvostotaiteilija puhuu kan-salJe,
hän, kuten Majakovskl sanoi
•tahto» ymmärtää j a tulla ymmärre­tyksi".
Neuvostokritllkki vaatii tai­teelta
kansanläheisyyttä, kansalle ym­märretyksi".
- Neuvostokritilkki vaatii
taiteelta kansanläheisyyttä, kansallc
ymmärrettävyyttä. Siinä »e näkee
myös neuvoKtotaiteen jatkavan par- j
lialta klassillLsia tradiolta. "Pyrimme
mitä yksinkertaisimpaan, luonnolU-simpaan
Ja kirkkalmpaan, kansalle
ymmärrettävään muotoon, siten jat­kaen
Ja kehittäen klassillisia tmtitlol-ta".
lausui Padejev. Tämä cl merkitse
kuitenkaan kaavoihin kanglstuml-sta,
p.ilaamistn johonkin Bolleaun norma­tiiviseen
estetiikkaan klas-sillislsta tal­teen
muodoista. Neuvostoliitossa ko­rostetaan,
että talteen muodon Ja s i ­sällön
täytyy cheöstl sulautua toisiin­sa.
Mutta tällaista sulautumista c i
suinkaan merklt.se tyiijä formalismi,
jossa muoto korvaa sisällöin. For­malismia
vastaan neuvostokritllkki
taistelee voimakkaalle, elävälle tai­teelle
vieraana dekadenssi-ilmiönä.
Muoto ei voi korvata sisältöä, pikem­minkin
taideteoksen sisältö määrää
sen muodon. Neuvostotaide on iuon-tecltaan
uudistus taidetta, se el ole
vanhan toistamista vaan avaa sc tai­teilijan
origInaalLsuudcllc uudet mah­dollisuudet.
"Viholliset puhuvat, että neuvosto­kirjallisuus
on ykslmuotolsta", sanoo
Fadejev. "Mutta mc puhumme. K u i n ­ka
moni vivahteista se onkaan muo­doltaan.
Ensiksikin, koska neuvosto-kirjalllsuas
on monen eri kansallisuu­den
luomaa ja toi.scksl, koska vasta
sosialistinen yhteiskunta täysin va­pauttaa
taiteellisen yksilöllisyyden."
Tässä pääsemme asian /timcen.
Sosialistinen yhteiskunta luo uudel­leen
yksilöllisyyden, vapauttaa sen
rappeutuneen porvarillisen slviUsatlon
typistävästä rnjoittiineisuudeRta. So­sialistinen
yksilöllisyys .syntyy Ihmisen
laajentuneen tietoisuuden mukana.
Ihmisen tajutessa olemassaolonsa kai­kessa
rikkaudessaan, nähdessään,
kuinka syvällLsestl se on yhteiskun­nallista
olemas.saoloa ja kuinka ihmis­yksilön
kehitysmahdollisuudet ovat
erottamattomasti sidotut koko Ihmis­yhteisön
kehitykseen.
Kollektiivisessa työssä Ja taistelus­sa
tämän yhteisön parhaak.si yksilön
voimat kehittyvät, hänen näkemyk-wn.
sä avartuvat. Tolstcllessaan yhtei­sön
paremman tulevaisuuden puoles­ta,
taistelee hiin oman kchltyksca-.ä
puolesta, muovatfKsaan maailmaa,
muovaa hän iUxä&n.
Tämä .•«yvälllncn m-irxilalncn to­tuus
kuvastuu Ncuvastollitossa vallit­sevassa
taidesuunnassa so.^ilallstiöjssa
realismi.s.sa. Sc on realismia, sillä sc
kuvaa tavallifita, arklpäivtilstä Ihmistä
jokapälväl.sof;.sä työssään. Mutta sc on
sosialistista realismia, sillä se näkee
tämän työn yhtyvän valtavaan luo-misproscRslin,
Jolla Ihmiskunta muo­vaa
suurta tulevaisuuttaan. Sen rea­lismi
el ole .siivetöntä, siihen liittyy
vallankumouksellinen r o m a n tilkka,
voimakas aatteellisuus, joka perustuu
tletolsuutwn kchltyk.s<;stä, Jo^isa "mc
emme ole tänään samoja kuin ellen,
emmekä huomenna samoja kuin tä­nään".
Tässä luomistyös.sä taiteilija
tuntee olevansa o-sallisena ja .siltä tie­toisuudesta
kumpuaa hänen syvälli­nen
vastuuntunton.sa kansansa edessä,
neuvostotaiteen olcelllKestI moraalinen
.sisältö.
Neuvostoyhteiskunnassa yhtyy " m i ­tä
ankarin Järkiperäinen käytännölli­nen
työ ylevään .sankaruuteen Ja suu­renmoisiin
näköaloihin". Tämän Z h -
danovln lauseen totuus Ilmenee myös
neuvostotaltees.sa. Sosiaalinen tiet<^ji-suufi
Ja va..stuuntunto, mitä marxilai­nen
kritiikki sosialistiselta taiteelta
vaatii, on luonteeltaan «yväxtl Inhi­millistä,
kuuluen uuteen humanis­min
aikakauteen.
Turhaan el Andre Bonnard, tunnet­tu
ranskalainen antiikin kulttuurin
tutkija, verrannut ncu«?vaa neuvosto­kulttuuria
antiikin Kreikan humanis­miin.
Molemmille on yhteistä valta­va
tiedonjano ja «llhen liittyvä inhi­millisten
arvojen korkea arviointi.
Vanhat kreikkalaiset pitivät runoll-lijan
ylevänä tehtävänä kansan kas­vattamista.
"Runoilija on kouluno-pettaja",
sanoivat he ja NeuvostoUi-twi6a
tämä taiteilijan kasvattava teh­tävä,
taiteilija lipunkantajana Ja tien­viittana,
on Jälleen nostettu kunnlaan-i-
A. Ja niinkuin vanha kreikkalainen
näytelmäkh-jalllja Soloklex esitti omaa
ja ailcalaLsensa Euripldeen taldet-
U seuraavasti: "Euripides kuvaa i h ­misiä
sellalslr» kuin he ovat, minä
feu%'aan heitä sellaisina kuin heidän
Beechy. S a * . — Huhtikuun 22 p:nft
kuoli täällä Dlnsmoren sairaalassa ylp>
El tämän paikkakunnan esimntälslft
asukkaita. Albert BCäkL HäneOisyn
tynyt Suomessa Oulun läänissä ja olf
kuollessaan 60 vuoden ikäinen.
Alkuaikoina hän tyäakenteli useam.
millä työaloilla. Sun suomalainen
asutus alkoi sUrtyä tällä paikkikua»
nalle oli Albert yksi alkuperiUsistä
asukkaista, joka osaltaan auttoi tätä
seutua asutukselle.
Ehdottomasti rehellisen Ja oikeutta
harrastavan luonteensa vuoksi nautti
Albert suurta kunnioitusta niin'suo-'
malalsen kuin myös toiskielisenkin
väestön keskuudessa.
Täällä olosikanaan otti Albert aktll.
vlsestl osaa Järjestötoimintaan Ja oU
pitkäaikainen Suomalaisen Järjestön
Jäsen. Viime vuosina hän oli huonon
terveyden tähden pakotettu syrjäyty-mäiin
aktiivisesta •toiminnasta. Ykd-näisenä
miehenä hän asuskeli viime
ajat yksinäisellä homsteeUkämjAllä.
Kaipauksella pysyt muistossamme,
kunnon toveri.
Pyydän täten lausua toveripiirin
puolesta kiitokset kalklll^, jotka aut­toivat
Albertia viimeiseen lepoon.
Etenkin kiitokset John Joen perheel­le,
joka itscuhrautuvalsuudella tolmltM
Albertille viimeiset palvelukset. — W
Kftrt.
Albanian talous
nopeaan noilsiiun
USSR: n avulla
Tirana. — Neuvostoliito on tarjon­nut
Albanialle pikaista apua maan
öljytuotannon kehittämiseksi sekä
pitäisi olla". yhdisUä Neuvostoliiton
sosialistinen realismi nämä antiikin
humanistiset taidenäkemykset- seu­raavassa
Fadcjevin lauseessa: "On
laisena kuin hän on sckäsamalla sel­laisina
kuin hän on sekä samalls sei-lälisena,
minkälainen hänen pitäisi 61-
la." ,
Aritoe, Daizy ja Leo Wtita^
Se^au Edwm Jenny ja
Toivo Jylhä
Saiidra, Evelyn, Steve, Oiier-va
ja Alice MacOonald:
Mattipn. Allan, Linda, '
Helen ja Armas Wiita ;
mi}d ja Eino Smith
Hanrta ja Kalle Tulla
Impi i ja Aaro Poutanen : ^
Vieno ja Emil Johnson. ; '
Impi ja Frank Tommila
Mr. ja mrs Auri Mäki
ja Kay
Sigrid ja Pete D'Angelo >
Bertha ja Arnold Fransen
Lea Salonen
Tou|»kuua 5 p. lH9
^SiidbiUT' Ohiarlö
tehtaiden ija rautateiden raknatäiiiir ' {'
seksi, ilmoittaa pääministeri, k ^ a ^ ^ . j^
Il Enver HOdja radlopuheeissBan. Ne^^
vdstbiiitto toimitta* niyOs elbitarfljc-kelta
Ja erilaisia kulutusUrvtkkeita^ ^ •m
- Roomassa oU kahdeksannellA^"'
vuosisadalla ^11800 yleisti kylilylalio»wi^
ta. •
PARHAIMA
South Porcupinen
Suomimatkalle lähticst
Saarijärvellä
1 HERM
AAT KIITOKSENI
tovereille jäähyväistilaisuudesta
läni.
huhtikuun 29 päivättä 1949.
AN TARVAINEN i,
Sydämelliset kiito
ja Mary Johnsonille Cc
minua vanhusta nimip
Erikoiset kiitokset
ifirs. A. Backille heidäi
Aina tulen muisti
käytännöllistä lahjaa j
VAP
^ North,Cobalt
kset kaikille North CobaltilaisiU«i i
»baltista, kun niin sievästi yllätitte
äiväni johdosta.
emännille mrs. W. Puhakalle ja
1 työstään.
imaan tätä merkillistä päivää jei
onka sain.
PU MIKKOLA -
Sydämelliset kiito]
suuresta rahalahjasta,;
danncen onnettomuud(
Erikoinen kiitos kc
MRS
R, R. 1, Matiawa
«
SIITOS
<£ct sukulaisille ja tuttaville sUtä
onka lahjoititte meille meitä koh- •
iti johdosta.
irääjälle mrs, Elvi Jussilalle.
.ANNI SAARI
Ontario
*
-m
.. V.-::,i-.BV.-<l
'-m - i i
m
• f 11 im
•m
JCIfTOS
Parhain kiitos kaikille, jotka yllättäen saavuitte ko­tiini
60-vuoti8syntymäpäivänäni 25 p. huhtikuuta 1949.
Kiitos rahalahjasta ja hyvästä kahvipöydästä.'Kiitos
illan emännille, alkuunpanijoille ja kaikille osanottajille.
Kiitollisuudella,
VIKTOR NORDLUND
231 Whiltaker St. Sudbury
HÄÄKUTSU
Pyydämme ystävällisesti sukulaisia ja tuttavia saapumaan
tyttäremme
^laJ^s Qi^iolehn
ja
Qyiertsi 0{ari efy vasen
häätilaisuuteen Sampo-haalUla lauantaina, toukokuun 28
päivänä 1949, k^o 8 UlaUa.
<i - • • •;;
Vihkiminen toimitetaan Cöpper Oiffin LulerUaheUa
kirkoUa kello 2UtapäfväUä.
Tähkä Ja John Stenrose,
' 459 Burton Ave..
Sudbury. Qiitario. Mmk