Vapaus, September 26, 1922

              I / :
J
TOstalna, ^skuuii 2i p. — Tuesday, Sep, 26.
k'
I*'
Mi
VAPAUS
Canadian suomalaisen työväestSn äänenkannattaja, ilmes­tyy
Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja larantai.
H. PUEO.
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Liberty) ^ ^ ^ ^ ,
Tkt only organ of Finniflh WorkeiB ta Csneda. Pab-
Tta S n & , Ont., every Taesday, Thursday and
rday.
Advertiaing rates 40c per col. inch. Mmimum cnarge
• t o S e i Ä o n 75C. biscount on ?ten4«ng advert^*
;SBnt. The Vapaus is the best advertising medmm among
äie Finnish People in Canada.
Ilmotushinta kerran iulaistuiBto »liotuksista 40c.
palstatunmalta. Suurista Ömotnksista seka Jmotakm^,
Joiden telkstiä ei joka kerta moutete annetaan tuntuva
llennus. KuoloUmotukset $2.00 kerta ja 60c Ima
okaiselta mnistovärsyltä; nimenmuiitosilmotnkBOt 50c.
TILAUSHINNAT: ,
Canadaan yksi vk. |4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
81.50 ja yksi kk. 75c. ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
98.00 ja kolme kk. $1.75. . ^ ,
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lahetlamaan
paitsi asiamiesten joill» on takaikset.
(S ~" '
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoooallisella
nimellä.
^ ° ^ > ^ j gj^igjjASTo, mkkenholtaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome k , Puhelin 1038. PostloBdte:
' SndDury, unt.
Eegifltered at, the Post Office Department, Ottawa, as
gecond dass matter.
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain,lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
Sielläkin maanmiehellä sama
kohtalo
Olemme jjseissa kirjoituksissa osotlaneet, että huo­limatta
tavallista runsaammasta sadosta, Canadan maa-laisraatajflt
eivät tule, hyötymään maan runsaista anti­mista,
vaan että .päinvastoin pankkiirit, koronkiskurit,
konekauppia^l jii muut kiskurit käyvät yhäjulkeammin
maamiehen kimppuun, E«ä samoin on laita Yhdysval­loissa,
siitä on todistuksena seuraava Superiorissa,
Wi8., ilmestyväntovei^llehden «Työmiehen:^ kirjotus:
Yhdysvaltain maanviljelyshallituksen taholta iinlo-telaan
tämän- maan maanviljelijäin tuottavan tänä
vuonna noin 86,000,000,000 viljaa ja muita elintar­peita.
Vuodentulo tänä vuonna on rahassa laskettuna
noin biljoofian dollaria suurempi kuin vuosi sitten.
Ensi katsauksella luulisi että tämä biljoona dollaria
menee elintarpeiden tuottajien taskuun, mutta niin ei
ole asianlaita. Tosiasia on että maanviljelijät tuotteil­laan
tiinä vuonna saavat vielä vähemmän kuin vuosi sit­ten,
vaikkapa he ovat enemmän tuottaneetkin. Vehnästä
maksetaan tuottojille vähemmän kuin ennen. Samoin
maksetaan muista tuotteista vähemmän kuin milloin­kaan
ennen sitten kuin sola alkoi.
Kaikki se hyöty mikä suuremrriasla vuodenlulosla
on, menee välikäsien, kaikenlaisten keinottelijain tas­kun
täytteeksi. Tänäkin vuonna, kuten aina ennenkin,
alentavat elintarvekeinottelijal elintarpeiden hintoja
syksyllä juuri silloin kun ne keinotellaan niiden tuot-fajien
käsistä pois. Heti kun elintarpeet ovat joutuneet
ellntarvelruslin'käsiin, korotetaan hinnat, jolloin niistä
eiv/it tuottajat enjiä mitään hyödy.
Vain suurtuottajat voivat pitää puoliaan tässä kei-notleluBsa,
Suurtuottaja voi useassa tapauksessa pidät­tää
tuottcenia markkinoilta jyuri silloin kuin niiden
hihnat ovat halvimmillaan ja myydä ne vasta sitten
kun hinnat kohoavat. Pienviljelijä ei voi tehdä tätä.
JUseassa tapauksessa on hän ollut pakoitetlu ' pitkin
'vuolta tekemään veTkafl, toivoen voivansa maksaa sen
syksyllä kun hän korjaa sadon. Tämä velka on myös-kin
makseltava ja makseltava aJallaQn. Hänen täytyy
tuotteensa myydä siitä hinnasta mitä hänelle tarjotaan,
huolimatta ollenkaan siitä vastaako se edes osapuil-leenkaan
tuotantokustannuksia.
Pienviljelijä on ehdottomasti pankkiirien, kauppi­aiden,
rautatieyhtiöiden, rahanlainajaien ja elevaattori-yhtiöiden
armoilla, Elevaaltoriyhtiöt ja muut välittäjät
maksavat hänelle tuotteissaan niin paljon kuin halua­vat^
Pankkiirit ja lainausyhtiöt-pitävät huolen siitä,
että pienviljelijää nyletään korkojen ja muiden hyvi­tyksien
muodossa ja kauppiaat pitävät huolen siitä että
pienviljelijät saavat niistä tarvikkeista mitä he tarvitse­vat,
maksaa äärimmäisen korkeat hinnat.
Pienviljelijä on aivan samassa asemassa kuin teolli-suuslyöläinenkin.
Riistoa ja,riistoa joka puolella. Vain
järjestymällä voivat pienviljelijät parantaa asemaansa ja
vihdoin järjestymällä yhdessä teollisuustyöläislen kans­sa,
voivat he lopettaa koko ristoärjeslelmän, jonka seu­rauksena
tällaista riistämistä harj otetaan.
Canadan metallikaivostyöläisten
järjestyminen
Metallikaivajain taloudellinen järjesläytymiskysy.
mys on ollut surkuteltavasti rempallaan jo useapjuo-den
ajan. Aikaisemmin kuului huomattava määrä me-tallikaivoslyöläisiä
Lännen Kaivosmies-Liilloon, nykyi­seen
Mine, Mill & Smelters Unioon (Kaivos- Mylly­jä
Suliniotyöläisten unioon), sittemmin, tämän järjes­tön
hävittyä Canadasta, kuului OBU:n nousuaikana
muutamia satoja Ontarion kaivostyöläisiä OBU:hun,
Viimemainitu kuitenkin havisi sangen pian, saamatta
mitään aikaan kaivostyöläisten h>'väksi. Nykyisin eivät
kaivostyöläiset kuulu minkäänlaiseen taloudelliseen
järjestöön.
• Näin kovin kehnolla kannalla on metallikaivajain
taloudellisen järjestymisen asia. Ja kuitenkin metalli-kaivosteollisuus
on nykyisin sangen vilkkaassa käyn­nissä,
varsinkin kultatuotannon alalla. Ja se mielenkiin­to,
mitä Canadan kultatuotantoon nähden nykyisin on
olemassa, tuotannon laajentamfaiea jsnlisissa kaivoksissa
ja uusien kaivosten avaaminen, viittaa siihen seikkaan.
että kultatuotanto on nousokaadessaaD. Kuinka kauan
tätä nousukautta kestää, on vaikea sanoa. Mutta kai­kessa
tapauksessa juuri nykyinen aika, jos mikään, on
mitä oivallisin järjestymisen aika. Sikäli kuin olemme
saaneet tietää, oa Timminsissä ja muualla Pohjois-On-tariossa
juuri äskettäin toiskielisten kaivosmiesten ta­holla
herännyt mielrakiintoa taloudelliseen järjestym]-
seen nähden ja lienee järjestyminen pantu jo' jossain
määrin alullekin. Tälle alolteelle on annettava kaikki
avustus ja osanotto mitä voidaan ja on sitä ten'ehdit-tävä
mitä suurimmalla ilolla.
Ontarion kaivostyöläiset, kaivoskapitalistit niittävät
nyt suurempia voittoja kuin milloinkaan ennen. He
kahmivat äärettömiä rikkauksia riistämällä teidän'työn­ne
luomaa yliarvoa. Mutta entäs teidän osuutenne?
Te raadatte kurjilla nälkäpalkoilla alituisessa hengen­vaarassa.
Te asutte kehnoissa kopeissa. Te olette vailla
kaikkia niitä mukavuuksia ja elämän hyvyyksiä, mitä
teille rikkauksien tuottajina ja uusien yhteiskunnallis­ten
arvojen luojina kuuluu. Te olette täydelleen työn
antajain mielivallasta riippuvaisia ja kokonaan tur­vattomia
heidän hyökkäyksiään vastaan.
Käyttäkää otollista tilaisuutta hyväksenne ja jär
jestäytykää. Puhukaa tybläistovereillenne raatajain ta
oudellisen järjestäytymisen suuresta merkityksestä.
Tämän yhteydessä on myöskin tärkeää panna mie
liin, että millä tavalla hyvänsä kaivostyöläisten jär-jestämistyö
aletaan, tulee luokkatieloisten työläisten
pitää visusti silmällä ja vaikuttaa siihen suuntaan, että
metallikaivostyöläisten unio tulisi rakentumaan teolli
suusunionismin perusteelle ja että se tulisi kiinteään yh
teyteen maan varsinaisen unionistisen liikkeen kanssa
ja vaikuttavaksi tekijäksi siinä. Sillä tämä on vallan
kumouksellisesti tietoisen mailman työväen ja tämänkin
maan luokkatietoisen työväen kanta ja pyrkimys. Mai-närien,
jotka luontaisesti raskaan työnraatajina, omaa­vat
vallankumouksellisen psykologian, tulee järjestönsä
kautta vaikuttaa koko maan työväenliikkeen radikaa-lisuttamiseksi.
' Eabsi puliiista varotospykisi
Suomen Työväenpuolueen eduskun­taryhmän
kokoontuessa
Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen kokoontu-mispäiväin/
aattona kirjoittaa «Suomen Työmies» pää­kirjoituksessaan,
sen tehtävistä ja työväen toiveista ryh­män
työhön nähden seuraavaa:
Näin päivinä kokoontuu Työväenpuolueen eduskun­taryhmä
ensimmäiseen neuvotteluunsa suunnittelemaan
niiden tehtävien täyttämistä, jotka Suomen luokkatie-toinen
työväki on sen suoritettavaksi asettanut.
Ryhmä ei kokoonnu täysilukuisena. Yhden sen jäse­nistä,
toveri Väisäsen, on porvaristo — osoitukseksi
kansanedustajan koskemattomuudesta — sulkenut kal­terien
taakse. Tämä asiantila on mitä erinomaisempana
osoituksena siitä, minkälaisten olosuhteitten vallitessa
ryhmä tulee työskentelemään. \'
Ryhmämme ei voi, kuten toiset eduskuntaryhriiät
kuvitella olevansa osa «hallitsevasta» eduskunnasta.
Sen on aina käsitettävä itsensä puolueen taisteluryh­mäksi,
jota viholliset joka puolelta ympäröivät. Sen
taistelu eduskunnassa ei ole mitään itsenäistä kahakoi­mista,
vaan yhtenäistä rynnistystä työväenluokan ul­kopuolella
parlamentin tapahtuvan taistelun kanssa.
Edustajia valitessaan on työväki asettanut heihin
suuria toiveita. Ovathan ryhmän jäsenet yksinomaan
työläisiä. Heidän joukossaan ei ole yhtään porvaris­toon
tai edes sivistyneistöön lukeutuvaa. Veren ja hen­genheimolaisuuden
siteillä ovat he työväen suuriin
joukkoihin kytketyt.
Ensimäinen, mitä työväki edustajiltaan odottaa, on
ryhmän kiinteä yhtenäisyys kaikessa eduskuntatoimjn-nassa.
Alusta alkaen on tehtävä mahdottomaksi kai­kenlainen
hajanaisuus ja oma-kantalaisuus eduskunta-esiintymisissä.
«
Toiseksi Vaatii työväki eduskuntaryhmältä ehdo­tonta
alistumista puolueen johdonalaisuuteen. Ryhmä
ei ole mikään itsenäinen poliittinen tekijä, se on vaiii
yksi puolueen työryhmistä, täysin puoluejohdon alai
nen. Asemaltaan puolueessa on se rinnastettavissa min
kä tahansa muun työkunnan (sanomalehtitoimituksen,
vaalikomitean, propagandakom^itean ;y.m.s.) kanssa.'
Uhrautuvaista osanottoa työväen järjestötolniiDi.
taan, yhtämittaista mukanaoloa eduskunnan seihiert ul­kopuolellakin
suoritettavissa taisteluissa, sitä ryhmältä
myöskin odotetaan. Hyvin järjesteltynä työkuntana
saattaa ryhmä muodostua huomattavaksi lisäksi/puo­lueen
järjestäjävoimiin. Tämän kautta jiysyvät sen jä­senet
lakkaamattomassa kosketuksessa valitsijainsa ja
puolueen järjestöjen kanssa^
Pitemmittä puheitta lausumme kokoontuvat ryh­män
jäsenet tervetulleiksi. Vaikkakin tunnemme vai­keudet,
7ölka työskentelyä tulevat haittaamaan, katse­lemme
kuitenkin toivorikkain mielin alkavaa parla­menttitoimintaamme.
Eduskuntaryhmä, puoluejohto,
puoluelehdistö, järjestöt ja suuret työläisjoukot yli-leistoiminnassa
muodostavat meidän todellisen paria-
^enttaarisen voimamme. Tämän kun- muistamme ja
kun-tätä Voimaamme suunnitelmallisesti käytämme,
emme voi vallan pitkälle parlameriftaarisen rämetty-misen'
poluille joutua.
— Valkoinen Unkari on hyväksytty jäseneksi Kan­sain
Liittoon, Näin saa Kansain Liitto erikoistuniijata
työläisten vallankumouksen kukistamisessa ja työläis­ten
joukkoteurastuksessa.
Bolhevikisuuden tiedotetäah kukistaneen Kreikan
armeijan. Saman syyn vakuuttaa Ludendorff aiheutta­neen
Saksan häviön mailniansodassa. Jos kaikkien
maitteti armeijoissa olisi sama henki, kävisivät impe*
rialistiset sodat mahdottomiksi.
— Ei ajatuksilla eikä ahkeruudella tehdä yhteiskun­nallista
vallankumousta, vaan tahdolla ja toiminnalla,
— Maifx.
Näinä aikoina, jolloin ihmiskunta
on joutunut suurpiirteisimpään luok
kataistelun vaiheeseen kuin missä
konsanaan ennen on ollut, saamme
nähdä ilmiöitä, joita melkein tur­haan
saa hakea menneiltä ajoflta,
vaikkakin ne tällä hetkellä eivät
pistä meidän silmäämme, ehkä niiff
suuresta määrin kuin niitten, jois­ta
saamme lukea historian lehdfltä.
Ja kuitenkin olisi syytä mitä tar­kemmin
tutustua kaikkiin näihin,
sillä ne antavat meille kaikille tär
keitä opetuksia. Opetuksia, jotka
etenkin näyttävät meille, mitenkä
ei pidä menetellä silloin, kun jou­dutaan
ratkaisevaan käännekohtaan
jossa luokat tekevät historiaa, va­pautuvat
tai heitetään vielä kovem­malle
koetukselle, jonka seurauk­sena
vain on se, että vapautus kyl­lä
tulee, mutta sen hinta on silloin
tullut sadoin kerroin kalliimmaksi
kuin mitä se olisi maksanut, jos
aikoinaan olisi tartuttu historian
hengettären siipiin sen suhahtaessa
jopkifbjen ohi.
Italian työläisten kohtalo on koko
maailman proletariaatille erittäin
varottavana esimerkkinä. Samalla
näemme siellä myöskin kouluesimer­kin
siitä, mitenkä voi käydä, kun
seurataan vääriä valoja. Aina ei
siten tarvitse kuitenkaan käydä,
sillä voi tapahtua, että taistelun
kulun aikana, jolloin ei vielä rat­kaisevaan
käännekohtaan ole saa­vuttu,
nuo väärät valot paljastuvat
ja putoavat sinne, mihinkä ne kuu­luvat—
porvaristoon sekä sammu­vat.
Mutta usein—,, ja viimeisen
vallankumouksen '•hyökyaalto näyt­tää
meille ,että liiankin usein
nämä valot pysyvät paikoillaan siksi,
että proletariaatti on syöksynyt sa-akareja
vastaan ja lyönyt päänsä
veriin asti.
Tällaisina varottavina esimerkkei­nä
— valtavana yleismaailmallisena
mementona — ovat Italiassa Serra-ti
ja Mussoliini; kaksi vastakkaista
tyyppiä ja samalla toisensa täyden­nyksiä.
Edellinen tyypillinen epä-röitsijä,
joka ei lyö eikä anna tois­ten
lyödä ennenkuiff itöe huomaa
saaneensa kuolettavan iskun, ja jäl­kimmäinen
taasen )iäikäilemätön ja
armokas mies, joka edellisen sei­sauttaessa
luokkataistelun kulun
cäyttää tätä tilannetta hyväkseen
coko 'saavuttamallaan taidollaan is-jeäkseen
alas nousevan työväenluo­kan,
Ensinmainitusta on jo tar­peeksi
puhuttu. Hänen urotekonsa
silloin, kun Italian proletariaatti
seisoi voimakkaana ja taisteluval-miina,
on tunnettu kautta maailman.
Jälkimmäiseen nähden ei ole uhrat-u
sanoja ja kuitenkin tulee tätä-cin
tyyppiä tutkia, sillä heitä on
kaikkialla ja kaikilla heillä on eräs
ominaisuus, joka tekee heistä vaa­rallisia
vastustajia. Tarniokkaina,
kykenevinä ja usein vallankumouk.
selliseen sanahelinääh peitetty esiin­tymisensä
tekee, että heillä ratkai­sevissa
käänteissä on pikkuporvari-luokan
valtava kannatus, jota vielä
osa työväestöstäkin kannattaa. He
ovat varsinaisia pääoman aseenkan­tajia,
jotka voivat vielä jotain teh­dä
silloin, kun varsinainen taantu­mus
on joutunut umpikujaan. Mei­dänkään
maamme ei suinkaan ole
ilman tällaisia tyyppejä; päinvas­toin
voisimme sanoa, että juuri täl­laiset
ovatkin tällä hetkellä meillä­kin
pikkuporvarillisen luokan var-sinaisessa.
johdossa, vetäen peräs­sään
vielä osaii työläisistäkin.
Kuvaavaa tällä hetkellä 'on että
sosialidemokraatit katsellessaan Ita­lian
näytelmää ja sen esittäjät ei­vät
näe lahtarikaartin luojassa ja
mollaan kiihoittamaan työläisiä so­taan.
Se oli luonnollista. Italian 5
taloudellinen kehitys hänen mie­lestään
tarvitsi avartuneita markki­noita
ja niitä ei saatu muulla ta­voin
kuin. tappelemalla kapitalismin
puolesta. Maailmansodan jälkeen
joutui Italia samoinkuin muutkin
riiaat taloudelliseen rappioon. Mus-soliinin
mielestä tietenkin kaikki oli
ohimenevää laatua ja työläisten teh-tävänä
oli kohottaa maan tuotantoa
ja «säästää». Eikö ole meilläkin
tuttu tuo sävel? Siitä syystä, kun
työläiset eivät käsittäneet hänen
viisauttaan, vaan uhkasivat ottaa
vallan omiin käsiinsä, oli 'hänen
pakko perustaa fascistijärjestönsä
«vapauttaakseen työn vapauden,» ja
sitä lippua seuraa nyt pikkuporva­risto.
Ja seuraukset! Entinen sosialide­mokraatti
on nyt hävittänyt työläis­ten
omaisuutta, polttanut heidän ta­lonsa
ja hänen joukkonsa on tappa­nut
lukuisia työläisiä ja tällä hetkel­lä
vallitsee Italiassa valkoinen ter­rori,
Näemme siis, mikä on vaara. Kul­jemme
uudelleen aikoja kohti, joi
loin taasen uudistuu samat näytel
mät. Paljon on Mussoliineja jälellä
ja myöskin Serrateja. Molemmat
täydientävät toisensa ja työväki kär
sii tappion toisen tappion jälkeen
aina 8iksi,_ kunnes se on oppinut
välttämään kaikki mussoliini-serra-tilaiset
petturit.
Työväenluokan voitto on sen it­sensä
saavutettava omin voimin ja
päättäväisellä taistelulla.
LÄHETYSKUSTANNUKSET:
5 view Ave.
lähetyksille §3.50 lisämaksu, ' " "^'^'^ösanom,
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A, T Hn Q-7
Broa
I Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne
s Tiedustelkaa hintoja y. m.
E Suurimpien valtamerilinjojen ealtuutettu asiamies.
I B O X , 9 VAPAUS, :
I Pilettiliike tehtävä J. V. KannMton nhnessä.
liiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiimmmiiHiiiiiuiiuMin^^^^
Leipä ja rakkaus
• • •
Heidän seurustelunsa oli.alkanut
omituisella tavalla, melkeimpä luon­nottomasti.
Tyttö oli tavallisella
iltäpäiväkävelyllään Aleksanterilla
ja Hannes — niin, hänenkin veren-sä
soitteli silloin outoja intohimon
Ohi astuessaan pani Hannes mer­kille,
että tyttö pysähteli epämääräi­sesti
näyteakkunain edessä ja hänen
vaistonsa pakotti hänet kääntymään
ja seuraamaan tjrttöä.
Sellainen tuttavuus, joka suur­kaupungin
kaduilla on niin tavallis­ta,
oli piankin tehty. Tyttö suos­tui
lähtemään Hanneksen asuntoon.
Siellä loppuselvitystä tehtäessä tuli
Hannes pyytäneeksi tytöltä osoitet­ta.'
«Mentäisi joskus vaikka teatte­riin
», virkahti Hannes, sillä tyttö
oli siro ja tuntui miellyttävän hän­tä.
.
«Kehiaisitteko te tulla minun
kanssani teatteriin?»
Siinä kysymyksessä oli jotain nai­via
ja samalla,värisyttävän draagil-lista,
Hanneksen tuli paha olla
Hän sääli tyttöä, joka siinä hänen
edessään seisoi , lapsellisen viatto
mana ja. kuitenkin niin selvästi
oman — nykyisen elämänsä arvot
tomuuden tuntevana, Hannes
katui sitä äskeistä — tämän tutta
vuuden alkuperäisen tarkoituksen
täyttymistä, — Sehän oli pakotta­nut
tytiJn paljastamaan hänelle n^
kyisen elämänsä häpeän. Jos sitä
äskeistä ei olisi tapahtunut, voisi
tyttö hänen edessään edes teesken
neliä oman itsensä kunnioitusta.
Tytöllä, kuten hän sanoi, ei ollut
tapana antaa osoitettaan «tällaisissa
tapauksissa». Voisi vielä koitua
Mitä Hannes sillä hetkellä tunsi
on mahdoton kuvitella. Hän aivan
tyrmistyi. Kaikki kävi niin äkisti
Äsken, alakuloisissa mietteissään kä
velien oli toivonut, että portilla py­sähdyttäisiin
..„ saataisiin keskuste
lu alkuun ja — tehtaisiin tilaus.
Tyttö oli viime päivinä yhä useam­min
ja useammin palannut hänen
mieleensä, ties mistä syystä, eikä
hän ollenkaan sopeutunut siihen
ajatukseen, että kaikki olisi lopus­sa.
johtajassa Mussolinissa muuta kuin
luopion, joka miika omin voimin on
voinut tehdä tuon rohkean hypyn
ikävyyksiä! Hanneksen vakuutukset;
että ei hän neidin luottamusta tu
Ie koskaan väärinkäyttämään, sai-
-— sosialistisesta puolueesta lahta- vat lopulta aikaan sen, että tyttö
rien johtajaksi. Ja kuitenkin lop­pujenlopuksi
ei Mussoliini ole tä­nään
muuta kuin se Mussoliini, jo­ka
aikaisemmin ennen maailman­sotaa
oli AvaQti-lehden toimittaja
ja puheissaan hyvinkin jyrkkasanai-nen
sosialidemokraatti; aivas Sfr.
mahlainen kain tämänpäiväiset .jyrk-käsanaiset
sosialidemokraatit oiVät
kaikkialla. Huomenna, jos tilanne
muuttuisi samanlaiseksi kuin se oli
Italiassa, ttilisi heistäkin :iTtti^söliine-ja,
heidän silti olematta aatteidensa
pettureita. Tai samaten kuin so­sialidemokraatti
-jlöske Saksassa ^lö-rusti
lahtarikaärtinsa lyodakseeh
maahan vallankUftlöukseiliseh -työ­väen
ja saavutti sillä teiöllaän Sak­san
luovuttamisen 'uudelfeen ^pääo­man
käsiin, niutta Samalla Saksan
•proletariaatille närkäkuolemah.
Kaikki tämä ei lopulta riipu yksi­löistä,
vaan niistä-ajatuksista,-^oita
he omaavat ja joille he hakevat ja
löytävät vastakaikua yhteiskunnas
jätti hänelle osoitteensa.
pari päivää tuojl omituisen tut-tavuudenteon
jälkeen oli Kansallis­teatterissa
kevätkauden viimeinen
Tiäytänto. Hannes täytti lupauben-sa.
Hän oli lähettänyt kortilla
Inekselle — se oli tytön nimi ~
kotsan teattel-iin."
Kaikki meni tavallista menoaan
paitsi lopussa. .Kun näytelmä päät­tyi,
mairiitsi Hähries toivoftitikse-naah,
että Iries lähtisi hänen asun­toonsa.
Ei hän tuntenut tliota esi­tystä
tehdessään mitään aistUlista
halua, eikä siksi pyyntöänsä esittä-liyt,
"vaan Iiies kUn oli iloiheh ja
vilkas, olisi Hannes kernaasti viih­tynyt
hänen seurassaan. Seuran
kaipUu, .jollaista yksinäisenä asujat
useinkin tuntevat, se oli tänä tun­nelmallisena
kevätiltana saaViut -Han
neksen "valtoihinsa,
Iiies ei kuitenkaan lähtenyt, Mali-doliisesti
oli hänkin kiivitellut uu­desta
tuttavastaan jotain parempaa
ta, Mussoliini ei koskaan ole ollut ja nyt — nyt tuossa esityksessä
muuta kuin sellainen «hiljaisesti» i kuulisi se jokaiselle miehelle niin
sosialisoiva «sosialisti», joka ei us­konut
muuta kuin että yhteiskun­nan
ja tuotantokoneiston ensin «pi­ti
olla täysin kehittynyt,» ennen­kuin
sosialismi voitaisiin toteuttaa.
Ja siitä seuraa mekaanisesti se, et­tä
tämä kehitys heidän mielestään
ei koskaan joudu niin pitkälle, että
vielä oltaisiin valmiit. Tämä selit­tää
senkin, että Mussoliini oli valmis
maailmansodan alussa kaikella tar-tavallinen
pyyde, — olihan hän jo
miehet oppinut tuntemaan!
Tämä väärinkäsitys pilasi kaikki.
Hannes tuli alakuloiseksi ja äänet­tömäksi
ja Ines, —. hänkin sulkeu­tui
itseensä.
Ineksen asunnon portille saavut,
tua ojensi tyttö kätensä ja virk­koi
kylmästi: «Kiitos seurasta ja
hyvästi!» Samassa katosi hän hä­märään
käytävään.
Kotia i'nennessään kertaili Han­nes
ajatuksissaan kaikkia tytön pu­heita.
Silloin ensiraäisellä kerralla
omituisesti tuttavuutta tehdessä
— muisti hän tytön sanoneen, että
hän ei voi luottaa miehiin, kaikki
he ovat samanlaisia. Niinkauan
ovat hyviä, kun saavat toiveensa
täytetyksi, vaan senjälkeen — tus-dn
ovat näkevinään!
Olihan siinä kyllä paljon totta.
Sellaisiahan me mielet olemme,
mutta sittenkin! Hannes ei saanut
poistumaan vain sie lustansa sinne
liipinyttä katkerasävyistä sivutun^
tua. Ei hän kylläkään tahtonut ol-a
miehistä mikään poikkeus, vaan
nyt tällä hetkellä tuntui tuo tytön
ajatus niin merkillisen omituiselta
— mutta tarkoituksia varten esite­tyltä."
Olihan hän nyt ainakin lähestynyt
tyttöä ihmisenä, eikä miehefiä. Oli
han hän tuntenut enempi henkisen
kuin ruumiillisen seuran tarvetta —
haaveillutkin ja jotain, joka nyt
tuntui niin hassulta.
— Helvetti! Minähän olen hullu,
kun otan kaikki katutyttöjen jaari­tukset
todesta. Vetoaminen miehi-en
petomaisuuteen, sehän kuuluu
heidän ammattisalaisuuksiinsa! !
Puoleksi vihoissaan omasta heik­koudestaan
paineli Hannes kotiinsa
ja kirjoitti saman tien Inekselle
haukkumakirjeen.
Seuraavana päivänä iltapäivällä
soitti Ines Hannekselle sekä pyysi
saada tavata häntä. Illalla, kun
Hannes meni kohtauspaikalle, odot­teli
tyttö jo häntä.
He tervehtivät ikäänkuin mi­tään
ei olisi tapahtunut. Tytön
punehtuneista silmistä Hannes näki
kuitenkin, että tyttö oli itkenyt.
Äänettöminä kulkivat he erään
hiljaisen puiston penkille, Istuu-duttuaan
tyttö ikäänkuin heräsi ja
kysyi:,!
~ Köinka te sellaista kirjoititte?
— Jää! En voinut muuta! Tun­sin
siten, ja minun täytyi kirjoittaa!
Tyttö tyrskähti itkuun.
Painaen päänsä Hanneksen olka.
päätä "frasten ftyykahti Mn raj^isti
kuin
Itkiissa oh jötaiti vapaiattavaa.
Se sölattaa sydämien rotidan ja
puliäistaa tunteet kisikesta alhaises­ta.
Hanneksesta töntui niin ka-öittämättömän
hyvältä katsellessaan
vierellään nyyhkivää Inestä, ^Tyt­tö
ei tuntunut hänestä miltään ta­valliselta
katutytoltä,' vaan pikem-liilhkin
herttaiselta 'pikkulapselta,
joka nälkäänsä sammuttaakseen on
ottanut ruokaa kielletystä paikasta
ja nyt katuU tekoiaäh,
Hannes aivän heltyi. Hän ka
märtui ja sUuteli tyttöä, kuiskaten?
Miriä pidän Siriusta!
Tytön kädet kietoutuivat Han­neksen
kaulaan ja käsiVarsiea puris-uksesta
Hannes tajusi ,että tytto-un
"piti hänestä, ikäänkuin Vas­taukseksi
Hanneksen kuiskaukselle
huoahti tyttö kuin itsekseen; Niin,
mutta kuinka käuari!
Äkkiä—kohotti tyttö katseensa,
katsoen Hannesta suoraah silmiin
kuiskasi hän:
«Olkoonpa kuinka tahansa! 01-
coon, että kyllästyt minUUn saat
silloin jättää — minä pidän joka
apauksessa sinusta!»
Uusi suudelma tukahdutti hänen
kuiskauksensa. Heidän Sydämensä
avautuivat tuntemaan toisensa lä­heisyyden.
Emfl LindaB.
Jokainen päivä tulee kyselyi
•päri Yhdysvaltoja ja Canadäa
Yorkissa ofevaan- Kuzbas kon'
siitä ,että mitä sanovat ja
vät olostaan täältä Kuzbas'een
neet työläiset. Nyt olemme
sundessa julkaisemaan pari k
jotka ovat tulleet sieltä. Niis'
pi selville monta asiaa joista
on kyselty jä. jotka ovat miel<
toisia sinne aikoville ja y]
asioita seuraaville työläisille,
veri Emil .Kaivola lähettäm
kirjeessä tov. Oscar Leväni
Brooklyniin N.Y. puhuu hav;
taan sattuvasti. Kirje kuului
«Kemerovo, Siperia,
heinäk. 2 päivä, 1
Hyvä toveri Oscar Levander :-
«Ensiksi lausun terveki
täältä niin paljon puhutusta
riasta»!
«Kirjoitin jo Pietarista 5
ossa kerroin matkan vaiheisi
ne asti, vaikkakin kohta vaja
i , vaan olette kai nähneet s;
ehddstä raportteja, jotka k(
matkan vaiheet perusteellisf
vaikka se olisikin hyvin miel
toista kirjoittaa kaikista n;
tään kulkiessaan halki laaja
näjän. Kyllä se tekee hulh
sen ajatuksen katsellessaan
jän köyhyyttä ja rikkautta,
jällä on i)iin suunnattomat
det kansan käytettävänä, ny
sitä ei minun ajatukseni os
noilla selittää.»
«Jokainen ihminen joka tul
tain taloudellisesti korkealle
tyneestä maasta, (Saksasta,
rikasta y.m.) jossa se koko
myllää luonnonrikkauksia
listeille, hän ainoastaan tun
äärettömät rikkaudet mitä o
vosto-Venäjällä, Ekaterinbi
Uraleilla olimme muutaman.
(Samassa kaupungissa, jossa
viimesen talvensa vietti sah;
puita ja lapioimalla lunta)
meille näytettiin kokoelma
laisia metalleja, helmiä ja ja
joita oli kerätty aivan viime
na. Siinä meille selvisi
k a i k k i e n maiden pon
kynnet ovat olleet Neuvosti
jän kimpussa.»
Entä sitten ne laajat 5
tasankot! Minä sanon että
sikin «kannon munittaja» Ar
sa ja Ganadassa- olisi edes
unta niistä maista, niin se I
ti seuraavana aamuna ta
kasaan ja nostasi akan ja
«tulsupoxin» päälle ja tulisi :
peaan kuin niillä välineill
päästä tänne. Sellainen on
käsitykseni Venäjän rikkaul
«Nyt alan vähän kertoi
meidän hommasta täällä,
kohdaltani voin- sanoa, että
pettynyt laskelmissani vai
mikäli tähän asti olen täi
mäillyt. Päinvastoin, tääl
enempi valmista kuin mit
odotin ja samaa sanovat kai
malaiset. Vaan on.täällä to
ka ovat lähteneet liian hyn
viltä -ja liian hyvillä toiyeil
tulleet hakemaan «piäHj'
ipaikkaa», vaan ne ovat nyt
huomaamaan että «piäll}'-
täällä ei tarvita. Minä en
tä että eikö' täällä olisi meil
teitä, onhan meillä puutteit
nehän me tiettiin olevan
jo sieltä lähtiessäkin, vaan
tulimmekin tänne rakentan
olen varma siitä, että kum (
vuotta kulunut, niin meiltä
loin myös paljon puutteita i
nyt. Nyt me olemme jo
työssä kiinni, toiset tehtai=
set sahamyllyissä, laskevat^
yötä ja päivää, toiset kai"
kennuksien pohjia, toiset
taloja pystyyn .toiset niuc
maata hienoksi ja tekeyat
hevosille ja. lehmille,
alkaa nousta, Ainoa tyoal
ei ole vielä otettu osaa, on
likaivos. Täinä kaivos joka
käynnissä ,on runnattu ai
loiHe, joten meidän täyty,
uudestaan: toisesta paikasta.