Vapaus, December 26, 1930

              AHAA
S U O M E E ^
Kurssi Suomen M:kk?
Canadan Dollarista
Lähetyskulut:
^e?lfee?yksistä $80.00-$100.00
50c jokaiselta seuraavalta al-
"^Ita sadalta dollarilta.
Lähetykset $500.00 j a «utä yloa
J3.00. huolimattji summan suurao-
%kö»anomalähetyksista ovat lä-letASulut
$3.50 lähetykseltä.
Tehkää lähetrkset osotteella:
VAPAUS,
Box 69. SUDBURY. ONT.
Saoinen rahaa ostetaan. Kurssi
sadasta Smkrsta.
Laivapilettejä myydään.
Tiedustakaa pilettiasioUa
Vapaudelle ottavat ranafälitya
^vastaan myöskin:
fiPAVS MONTREAL BRANCB
1196 St. Antoine St-,
Montreal, Que.
JOHN VUORJ '
' Suuth Porcupine, On .
iri Daikkakurn- ' l a Keskj-Ontarioaat
DAVID HEUN,
Perjantaina, i
Puolustakaa Kiinan Yalankumousb
^p:nä-.-Fri., Dee. 26
o v a i
kaksi "puolta. Yhdellä puolella on
koko maailman proletariSÄtti, siir­tomaiden
sorretut raatajat, •Neuvos­toliitto,
ja Neuvosto-Kiina. Toisel­la
orat maailman porvaristo, maa­herrat,
fascistit jotka ovat syyllisiä
myyteen. Kiinan vallankumouksen
voitto ja Neuvostoliiton voitto on
voitto koko maailman proletariaa­tille.
Meidän taistelumme on t e i -
K u n a n kommunistipuolueen keskus- • kaikk ..n ^ . ^ A
komitean jolirfos maailman i f Tn^i6m unpenalisiil
työläisUle. , yksimielisiä taistelussa työläisten ia
: talonpoikain vallankumousta vas-
Hyvät toverit: ' taan.
K a i k k i e n maiden työläiset, talon- • Imperialistit ovat j-rittämässä saa-pojat,
sotilaat, merimiehet. f-"^^ kiinalaiset kenraalit j a mestaajat
Englantilaiset, japanilaiset, ameri- - i^^^^outumaan taistelua varten neu- ....
kalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja i •^'ostoja vastaan. • | dän taistelu,
muut imperialistiset ryövärit ova- J Chiang Kai-shek on vastaanotta-I Työläiset, talonpojat, sotilaat ja
puolustamassa Kiinan vastavallan- ""^ rahaa ja avustusta imperialis- ! merimiehet. Ei senttiäkään, ei a i -
kumouksellista pori-aristoa ja maa- ''^^^^ kymmenen hyvin aseistetun j noatakaan sotilasta saa lähettää
hsrroja, he ovat yrittämässä murs-;'^^^^^.^^^'^ valmistamiseksi neuvosto-| perialistisen verilöylyn j a intervent-kata
uuden vallankumousaallon, t u - ; P"^^-"^ vastaan. Imperialistit ovatjsionin puolesta Neuvostoliittoa ja
hota K i i n a a neuvostot. ' ; keskittäneet kymmeniä aseistettu-- ! K i i n a n neuvostoja vastaan.
Vastatkaa imperialistisille inter-ventionisteille
muodostamalla laajo­j
a /taistelukomiteoita "Kädet ir|:i
K i i n a n neuvostoista". Vastatkaa
joukkomielenosoituksilla aseiden ja
sotilaiden K i i n a a n lähettämistä vas­taan.
Vaatikaa sotilaiden takaisin-kutsumista
Kiinasta, Taistelkaa
K i i n a n työläisiä j a talonpoikia v a s - '
taan käynnissä olevaa sotaa vas­taan.
Älkää antako lähettää soti­l
a i ta tai aseita.
Kädet irti Neuvostoliitosta ja K i i ­nan
neuvostoista.
Alas imperialistinen sota ja i n -
terventsioni N-liittoa j a K i i n a i i neu­vostoja
vastaan.
Eläköön maailman proletaarinen
vallankumous. Eläköön K i i n a n pro­letariaatin
ja talonpoikain sosialis­tinen
vallankumouksellinen dikta­t
u u r i !
Eläköön kommunistinen Interna­tionale
— maailman vallankumouk­sen
johtaja.
nän pääni toisaalle, mutta sama
tulojj, potilas haukkaa suuren, pu­nertavan
omenan kyljestä, jonka
ystävä on hänelle antanut. Painan
silmäni kiinni ja kun ne aukasen
Hoitajatar on Ilmestynyt vuoteeni
vierelle ja asettanut pöydälleni mal-lolasin
ja vesileivokset. joille hän on
silittänyt vahvalti voita.*
"Suo anteeksi," kuulin sanat.
jälleen ,niin tyTmistyn. Nuori, kau-'-olen tänään yksin koko osastolla.
maailman talouskriisiin ja tyött«>- uis tyttö silittelee tolvanan näköi- ' enkä voinut ehtiä ennen.
Kansainvälinen porvarillinen sa- ^ europalaisia divisioniaan lähelle
nomalehdistö on täynnä kuvauksia 1 ^3nko\via. Yangtse-Kiangiin on lä-
K i i n a n talonpoikaisliikkeen "kau- I ^^^^etty 23 ulkomaalaista risteilijää
h u i s t a " partisaanien punaisesta ter- i '^^'"koituksella julmasti kurittaa k i i -
rorista, "julmuuksista" neuvosto-,i nalaisia "sivistyksen pelastamisen"
piireissä, jne. ' verukkeella.
Tämä kaikki o n ehdottomasti v a i - i Kiinalaiset työläiset ja talonpojat
heellista ja on pelkkää vanhojen i P^!^^"^^^^^^ "^^istystä" häpeämättä-
Venäjän vallankumouksen yhteydes- "^änä ja epäihhilriillisenä rosvouk-sä
bölshevikien "julmuuksista" ker- imperialistisena orjuutena, jo-rottujen
parjauksien kertaamista, i pönkittää" maaherrojen ja ko­s
i t a tehdään heidän omien rikok- ' ronkiskurien sortovaltaa. Tämä s i -
siensa puolustukseksi ja työväen- ! ^'^^tys merkitsee miljoonien ihmisten
joukkojen pettämiseksi.
Imperialistit ovat käyttämässä
tuhoamista, perikatoa, työväen or-juusasemaa.
päättymätöntä sotaa
K i i n a n taantumusta hyväkseen pys- ! kuolemaa nälästä ia muista saman-tyttääkseen
julman terrorin Kiinan ' kaltaisista onnettomuuksista.
vallankumoukselUsia työläisiä la ! K-nr,o„ H-^^IÖ^ „f - •>
.a>on,»i.ia vastaan; 3e„a,3lssa su,l i J r r e r 'S r a„ U » T
- . v a u a a n ,a , „ „ a . . . „ ,a
joka päivä joukottain vangitsemisia
j a mestauksia, päitä katkaistaan k a -
d t i i l l a , naisia ja lapsia tapetaan j u ­listusten
levittämisestä ja osallistu­misesta
mielenosoituksiin; Kuomin-tangin
hallinto on uuden inkvisitsi-onin
hcJintoa. Yksistään v. 1930 on
teloitettu 58,(r00 henkilöä.
Imperialistit harjottavat veristä
sotaa työläisiä j a talonpoikia sekä
Punaista Armeijaa j a K i i n a n neu­vostohallitusta
vastaan. Ranskalai-set
lentokoneet ovat pommittaneet
Neuvosto-Lunchowia, japanilaiset
imperiaJistit ovat kahdesti ajaneet
punaiset pois Da-ye'sta; brittiläisiä,
ranskalaisia, japanilaisia ja amj-i-
ikalaisia tykkejä, sotalaivoja ja len­tokoneita
on käytännössä Punaista
sen jKjjan päätä, j a herkullisen nä- Vaikka o n pimeä, minä näen t a i
köinen makeislaatikko on levällään [ tunnen nenässäni volleivoksen tuok-pojan
nenän alla. Jos m i h i n kään- sun. E n tiedä mikä niistä klinnos-nän
katseeni, n im minua kohtaa;jaa enimmän; maito, leivokset t a i
samanmoinen näky. Se on sietämä- tyttö itse.
töntä. Painan jälleen silmäni kiui - \ "Tahtoisitko vielä jotain?" kysyi
n i . enkä aukaise niitä, ennenkuin | hoitajatar korjaten peittoa ympärll-askclten
kopinasta kuulen vieraidei! • leni.
poistuvan huoneesta. i Äkkiä minä saan päähänpiston.
Tiumit vierivät edelleen. Me odo- Pidätän tyttöä kädestä j a kuiskaan,
tamme, ainakin minä odotan yö- : " T a h t o i s in suudelman."
hoitajattaren käj-ntiä. Silloin tie- j Tapahtui ihme. Seuraavassa hei­dän
saavani lasin maitoa ja jotain 1 kcssä tyttö kumartui puoleeni ja
muutakin. Hoitajatar tuo minulUi 1 painoi huulensa omiani vasten. M l -
otettu erittäin vakavalta kannalta:
1 eräs "pätsäri"-kämpän sakki on
antanut haasteita niinkuin sieniä
jateella. Haasteita ovat saaneet e r i
aloilla työskentelevät "joukkueet
Ec-iä ikämiehet, nuoret j a työttö- Armeijaa vastaan Changshassa ja
[mät, että ainakin kahdeksan e r i
joukkuetta nähdään ratkaisemassa
Tällään kilpaladulla j a mikä jouk-
Ihe se on päätään pitempi toisia.
[Jännitys ei tule puuttumaan penk-hurheilijoiltakaan,
koska h f.iin
tulee mahdollisesti fkoettamaan et-jtä
luistaa se heidänkin "lylynsä",
(innostus on erittäin korkealla
Ikasteiden saaneiden joukossa, kbs-
|b on jo. nähty useamman treenaa­van,
ainakin kävelevän sukset
Idalla.
Maaliskuun 1 ,pnä. r a t k a i s t a an
[CT. U. L : n h i i h t o m e s t a r u u s k i l -1
pailujen pitkäin matkain sarjat
Hatkat: 5 'km, sekä 30 k m . Yleis-meätaruudesta
ja yli-jkämiesten
I (yli 45 v.) 10 k m . mestaruus. Sil­isin
on varmaan kylämme väki v i i -
j meistä myöten seuraamassa näiti"
JTiioden huomatuimpia sekä jän-jjittävimpiä
k i l p a i l u j a.
. .Vuuten on u r h e i l u t o i m i n t a paik.
Ikakunnallamme erittäin vilkkaassa
j toiminnassa, joka onkin ilahdutta-
Iraä, ottaen huomioon esim. viime
talven, koska, s i l l o in ei ollut t o i -
jBintaa ollerikaan. Toverit! Älkää
jiäjttäkö vapaa-aikaanne turhaan.
jByttäkäämme omaksi hyödyksem-iiiie
ne vapaa-ajat mitkä meillä on
laina silloin kuin e i ' o l la jossakin
jiapitalistin krottemyllyssä hankki­jassa
leipäämme. Kiitäkäämme
j.feilia ihanaan talvi-ilmaan, mur-jtomaillc,
sillä se meille iloa, h u -
Ijja ja terveyttä tuopi. ' — Tisku.
Shasissa. Suunnaton määrä kivää­rejä,
tykkejä, konekiväärejä, tank­keja,
lentokoneita, kaasua ja muita
aseita kulstetaan Kiinaan 'Englan­nista,
Amerikasta, Saksasta, Japa­nista,
Tshekkoslovakiasta ja Ruot­sista.
Saksalaisia, Brittiläisiä ja j a ­panilaisia
militaarispesialisteja, va­koilijoita,
lähetyssaarnaajia ja sel­laisia/
sosialifascistisia johtajia kuin
Vandervelde lähetetään sinne tuke­maan
Kuoihintangin mestaajia. S a ­malla
kun he käyvät hurjaa taiste­lua
keskenään K i i n a n herruudesta.
White Fi$h, Ont.
maahen-ojen kauheaan sortoon muo­dostamalla
neuvostoja kahdessa sa­dassa
kauntissa Etelä- ja Keski-
Kiinassa, muodostamalla 300,000
miestä käsittävän Punaisen Armei
jan, 3—4 miljoonan aseistetun t a ­lonpojan,
joita tukee 30,000,000 far­maria,
etenemisellä. He ovat r a ­kentamassa
uutta elämää, he ovat
tasoittelemassa maan jakoa talon­poikain
ja Punaisen Armeijan so­tilaiden
kesken, he ovat tuhoamassa
koronkiskurien kanssa solmitut or-juussopimukset,
käytäntöönottamas •
sa 8-tuntisen työpäivän, kokoamaS'
sa erikoislakeja työläismiesten,-nais-ten
ja -nuorison etujen puolusta­miseksi
ja ovat myöntämässä nai­sille
heille kuuluvat oikeudet. He
ovat rakentamassa omia kulttuuri-järjestöjään,
järjestämässä kouluja,
kehittämässä ammattiunioliikettä
parantamassa, työläisten ja talon­poikaisjoukkojen
elinehtoja.
Jouluk. 11 p., Cantonin kommuu-nan
kolmantena vuosipävänä, pide­tään
Kiinan neuvostojen ensimäi-sen
kongressin istunto, jossa työ­läisten,
talonpoikain ja sotilaiden
edustajat perustavat väliaikaisen
keskisen vallankumoukselhsen neu­vostohallituksen,
jatkaakseen toi­mintaa
vallankumoustaistelun edel-,
leen kehittämiseksi, imperialistisen
herrasvallan ja sen käskyläisen —
porvariston j a maaherrain hallituk­sen
— kumoamiseksi, täydellisen
kansallisen riippumattomuuden puo­lesta
K I I N A N KOMMUNISTIPUOLUEEN
K E S K U S K O M I T E A .
Se on
K I R J . FRISCO
Minut oli tuotu sairashucneello.
Makaan selälläni jalka lastoissa ja
koetan tappaa aikaani lukemalla
Pyhän Johanneksen evankeljumia
lentolehtisen palstalta, jonka pelas­tusarmeijan
sisar mulle eräänä päi­vänä
lahjoitti. En kuitenkaan osaa
syventyä jumalan sanaan. Siksi hei­tän
lehden syrjään j a katselen har­maaseen
kattoon.
Minuutit j a tunnit vierivät kiro­tun
hitaasti. Me olemme, tai pa,
remmin toiset ovat syöneet i l l a l l i ­sensa,
sillä minulle ei anneta kuin
pieni kupillinen ohkaista lientä ja
sekin eri aikoina kuin muille, joten
en tiedä, onko se illalli-#en tai päi­vällinen.
Suohstoni. jonka samoin
kuin jaLkanikin olen runnellut työ­maalla
sattuneessa tapaturmassa, ej
siedä vahvempaa ruokaa. Siksi saan
elää entisillä ihroillani — ja tuntea
alituista nälkää.
Kello lähenee puolta kahdeksaa
maan yhtenäisyyden puolest;Se on vierasten käyntiaika. Saira---
S. Järjestön puhuja toveri John
W i r t a tulee puhumaan haalilla tam.-
mikuun 2 pnä. Jo^kainen silloin
kuulemaan toveri Wirran puhetta,
sillä elämme juui-i siinä tilantees­sa
että meidän olisi saatava mah-doUisimman
paljon tietoa j a tämä
puhetilaisuus tuo meille uutta tie­toa
luokkataistelulinjalla.
Paikkakunnallamme perustettiin
Maa- ja mctsätyöläisten uhion
osasto, johon paikkakunnan työt­tömät
työläiset osallistuivat suu­rena
joukkona, sekä paikkakunta­l
a i s i a , että jäsenmäärä on 29.
S i i s innostusta j a joikainen mu-kaan
ra'kentamaan joukkoamme
sillä porvarit ovat järjestäytyneet
j o kaiken varalle.
Kirjeenvaihtaja.
ja Kiinan proletariaatin ja talon-poikaiston
vallankumouksellis-demo-kraattisen
diktatuurin voiton puo­lesta.
K i i n a n Punaisen Armeijan ja neu­vostojen
voitot lujan vallankumouk­sellisen
hallituksen järjestämisessä
ovat rohkaisevia esimerkkejä kaik­kien
siirtomaitten sorretuille kan-soille.
Ne tulevat olemaan suuren (
tekijänä imiierialismin loptm ja
maailmanlaajuisen proletaarisen val­lankumouksen
voiton päivän lähem­mäksi
tuomisess.!
Taloudellisen kriisin ankarassa
puristuksessa oleva maailman por­varisto
ei soisi menettävänsä suun­natonta
K i i n a n markkinaa -eikä voi
kärsiä sosialistisen rakennustyön
voittoja N-Iiitossa.
ten sukulaisia, ystäviä ja tuttavia
alkaa virrata huoneeseen. He ha­jaantuvat
suureen saliin ja asettu­vat
vuoteiden ympärille. Heillä -on
tuomisia: tupakkaa, hedelmiä ja
makeisia sekä lohduttavia sanoja.
Nuo vieraskäynnit tekevät sairaan
illanvieton monin verroin helpom­maksi.
Niiden tu.skallLstcn viikkojen a i ­kana,
jotka olen täällä viettänyt; e i
kukaan ole käynyt minua tervehti­mässä.
Sukulaiseni ovat tuhansien
mailien takana ja ystäviä minulla oi
ole, sillä olenhan vain paikasta toi­seen
vaeltava kulkuri.
Ikävissäni katselen ympärilleni.
Mies viereisellä vuoteella nostaa v i i -
nirypäleterttua suuhunsa, omaisten
katsellessa päältä vesissä silmin. —
Toverit! Barrikaadeilla on vain Näky on liiaksi kiihoittava. Kään-pari
vesileivosta, annos, joka oil
määräysten ulkopuolella, mutta joka
kykenee sammuttamaan nälkäni.
Älinä odotan hänen tuloaan o m i .
tuisella levottomuudella. Ei\ tiedä,
saako sen aikaan maitolasi ja vesi-leivokset
valko tyttö itse, sillä hän
on alkanut miellyttää minua enem­män
kuin toiset hoitajattaret. Hän
pitää minusta niin hyvää huolta.
K e l l o lähenee yhdeksää. Min.i
pölyn ovelle päin j a k u n se aukenee,
hoikan vartalon ilmestyessä huonee­seen,
niin minä miltei säpsähdän.
Seuraan katseellani hoitajattaren
kulkua, kun hän kiertää sairaalan
ympäri. Hänen huulillaan on hy­my
j a hän lausuu jonkun sanan
teiTehdykseksl jokaiselle potilaalls,
t a i kysäsee heidän vointiaan.
Nyt hän saapuu siihen osaan huo­netta,
jossa minä olen. Minusta
tuntuu kuin .korvanlehtcni kuumc-neisi
ja minun asentoni olisi joten­k
i n epämukava^ti.
Äkkiä silmäni terästyvät. Tyttö ön
tolvanan näköisen pojan edessä ja
hymyilee. Hymyilee samalla tavalla
kuin hän on muulloin minulle teh-
,iiy t. Tuntuu kuin kylmää vettä
raadettaisiin niskaani. Minä olen
\ mustasukkainen.
" U h , n a r r i ! " soimaan itseäni ja
.<ohotan ylväästi päätäni. Vain toi­sella
silmällä katselen sivulleni.
Tyttö korjaa pojan päänalaista, ja
ix)ika koukistaa käsivartensa aikoen
sen kietaista, noin leikillä, tytön
kaulalle. — Mutta tyttö ottaa sivu-askeleen
ja sanoo ilman hymyä.
" E i niin, Herra Brown".
Äkkiä minä tulen hyviUcni. " E i
niin. Herra Bro\vn." Se kalskahti
n i i n kylmältä. Minä tunnen voit­tajan
riemua, tuo hymy ei ollut­kaan
muuta kuin teennäinen. Se cl
ollut sama kuin minolle antaman­sa.
Kohta hoitajatar on minun vuo­teeni
vierellä. Tunnen pehmeän
kosketuk.sen kädessäni ja kuulen
sanat. "Kuinkas sinä voit tänä i l ­tana?"
"Mainiosti", va.staan minä, enkii
osaa enempää', olen miltei häm­mentynyt,
tuntuu niin .somalta.
"Kuinkas voit sinä? Mik'ei herra se
tai se?:*
Tyttö pistää kuumemittarin suu­huni
ja ottaa kiinni ranteestani
koettaen valtimon lyöntiä. Minä
otan vapaalla kädelläni kiinni hä­nen
ranteestaan ja paheksumisen s i ­jasta
saan mitä herttaisimman hy­myilyn.
Hoitajatar poistuu huoneesta ja
sammuttaa valot mennessään. M i ­nä
jään ihmeisiin, onko minult.i
evätty maitolasini j a vesileivokset,
tai olisiko tyttö unohtanut?
Minä valvon j a tunnen kiusoitta-vaa
tunnetta vatsassani. Se on näL
kää j a taudinoiretta sekaisin. Minä
en osaa ajatella mitään muuta, kuin
maitolasia ja vesileivoksia.
Olen puoliksi unen horroksissa
kun herään pieneen kilahduk.seen.
nulta unohtui maitolasT ja vollel
vät. Ehdin kietaista käteni kau­lansa
ympärille j a pidättää häntÄ
yhtä murto-osa sekimtla kauvem-min,
ennenkuUi hän riuhtaisi It- ,
sensä irti. Tunsin vielä lämpöisten
käsien puristavan omiani. Sitten
nopeita askelelta ja hän oU men­nyt.
massa jumala, sama Jumala, josta
olet kirjoissa lukenut. Josta sinulle
on vakuutetUi ja Johon lapsena us­koit;
jos hän on olemassa, Ja sinä
nyt joudut katselemaan häntä kas­voista
kasvoihin. Sinä, Joka olet
sieltänyt Jumalasi, Joka olet pienten
lapsien kuullen vakuuttanut, että us­ko
Jumalaan on pimeiden aivojen
keksimä harhakuvitelma. Sinä Joka
olet tehnyt raamatun mukaan suu­rimman
synnin, mitä sinä vastaat
jumalallesi.
Minä tiedän että aika olisi ryhtyä
rukoukseen. t«hdä kääntymys, kut­sua
pappi,
Minä olen nähnyt monen sairas­tavan
ja tekevän kuolemaa Ja ole.'»
nähnyt heidän, Jumalankleltäjälnkln
viime hetklUään sielun tuskilla, ja
kerjäävän anteeksiantoa.
Miksi minulle el tule tuota .sisäis­tä
hätää? — Miksi el huuleni höpi­se
rukousta, vaikka kuolema pitää
sormenpälstänl kiinni, vaikka silmä­ni
näkevät haamuja huoneessani?
Minua ihmetyttää. Tänä yönä, täl­lä
heikoimmalla hetkellänl minä
saan syvemmän vakuutuksen, kuin
minulla on koskaan ollut. SanoLsin-
Mlnä tartuin lolvoksiinl ja söin | ko, saan sen Jumalalta Itseltään.
ettei häntä tarvitse peljätä. Hänen
tähtensä ei tarvitse ihmisen tehdä
oikein elk^ väärin. Hänen tähtensä
le tarvitse kuumartaa alttarin juurel­le
siksi, ettsi häntä todellakaan oi 3
sille, joka el kuvittele häntä olevan,
eikä niillekään jotka kuvittelevat, ole
kauemmaksi kuin kuolemaan asti.
Jos jotain on kuoleman tuolla puo­lella,
niin se on sellaista, jota emme
voi hahmotella. Jos Joku toivoo tai­vasta
osakseen, elämän jatkoa kuo­leman
Jälkeen, niin clhänen tarvit­se
valmistautua siihen maan pääl­lä
ollessaan, tavalla elku toisella. Jos
sitä on olemassa niin Jumalankleltä-
Jä saa siitä osansa niin hyvin kuin
Jumalaan uskojakin.
Minä olen kummallisessa tilassa.
Silmäni ovat puoleksi auki. Minä ta­juan,
että yö-holtajatar tulee huo­neeseeni.
Häh kuuntelee hengitystä­ni.
Hän ottaa kiinni kädestäni. Hän
kääntää hieman päätäni.
Tämän kaiken minä tunnen kuin
Jollakin ylimääräisellä aistilla. M i ­nä
voisin herättää itseni, antaa
inerkln. mutta minä en liikauta It­seäni.
Minä elän kuin toisessa maa-
Ilmassa.
Hoitajatar poistuu ja minä jat-ne
omituisella kiihkolla. Ajattelin
vain äskeistä kohtausta. Koko sinä
yönä en saanut unta. Jos kivut e i ­vät
pitäneet minua hereillä, n i i n sen
teki kiihottunut mielikuvitukseni.
Kuumeisissa aivoissani pyöri vain
yöhoitajatar. Bertha Spencer, joka
oli suudellut minua.
On jälleen yö, pitkä, tuskallinen.
Minä vietä sitä pimeässä yksltyls-kopissa,
johon olen siirretty. Olen
sairaampi kuin viikkoihin ennen.
Minussa raivoaa korkea kuume,
vuoroon aivan hourailen.
Makaan vuoteellani huohottaen j?.
kylmä hiki nousee otsaltani. Oliko
se unta, vai näinkö sen valveilla?
E l i n uudestaan minua viikkoja sit­ten
kohdanneen tapaturman kau­hut.
-Kuuma, ke.siilnen päivä. M3nä
kaadan suuria puita kaukana met-silssä.
Yksi niistä kaatuu toista vas­ten
ja jää siihen. Minä kaadan
toisen puun "bdelllsen päälle, mutta
sekin jää koholle. Lisään painoa,
k a a d a n " kolmannen ja neljännen
kunnes niitä on kokonainen ruhka.
Vihdoin loppuvat ympälrllä olevat
tphdonmukaisen- proletaarisen demo-jlrätismin
ja vallankumouksen lop-ijmn
asti viemisen puolesta."
Nämä Laninin lausunnot v. 1905
hidilta ösDittivat mitä selvimmin
jfcblievikkitn kannan . csallistumi-jteta
porvarilliseen vallankumouk-ja
no pitävät vielä nytkin
|?aikkansa. . ,
_ Kolpianir^i puoluekokouksen pää-jlKlauselma
väliaikaisesta hallituk-l^
a^tulec myöskin mainita. Siina
löaotaan: "Huolimatta siitä, tuleeko
jaäalidemokratian osallistuminen vä­liaikaiseen
vallankumoushallitufcseen
l»*doHiseksi, tulee mitä laajimmissa
jpletariaatin kerroksissa propagee-
IS ^^'^^^^ alituisen painostuksen
Ij^^^attönvvydest^ väliaikaiseen
l|Pitukseen nähden sosialidemokra-
1^ aseistaman ja johtaman pro-l^-
anaatin puolelta, tarkoituksena
Ipella, lujittaa, j a laajentaa v a l -
ipumouksen saavutuksia."
[.Bolshevikkien ja menshevlkkien
Igta ero.sl myöskin agraari- ja t a -
^mkaiskysymyksen asettelussa.
mukaan on p o r v a r i l l i s -
Iffiokraattlsen vaDankumouksen pe­laajia
maa- ja talonpoikaiskysv-
Irjsen ratkaisu. Ohjelma.«aan
IHMtsivat bolshevikit lujan hiton
m^mt,n talonpoikalston kanssa.
ISiirf! •"»"•^"ksen kartanoherrain
l A n PakkoIuövuttam"ise.sta, ja" v a l -
^amoiussllisten talonpoikaiskomi-
^ inuodostamisesta. Johdon-
^2sti kehittivät he näiden t u n -
iSfe , "'•"•'^^^n taktiikkaansa v.
fcnb Tähtäsivä
' mir"""^ talonpoikain mukaan
« n . Leninin määritelmä s u h -
tai-onpoikaistoon on seuraava:
-arisio ei voi o l l a vaUankumo-br^--
vanP*< «aa,=;:allisimpa.n.ä. . hikke-elle-
Ife "Olgana, eikä sen j o h t a -
^ Ainoastaan proletariaatti k y -
•.=, ,^°!f ^än sen loppuun saakka,
i . voittoon asti. Mutta
ih f^hTl^ ' oidaan saavuttaa vain
l«Su-a v ° - ' ' - ^^'^ proletariaatti o n -
e.a.rnaan mukanaan suuren
^ionpoikaistoa. Nykvi.cen v a l -
änTTiJ^f'^" "^oi*-to Venäjällä on
" " proletariaatin ja
talpnpoikaiston vallankumouksellisde-mokraattlsena
diktatuurina".
T o l s i n asettivat kysymyksen mens-hevUdt
j a Trotski. Menshevikit h a ­lusivat
järjestää maakysymyksen re-formistisesti.
He puhuivat kartano­herrain
maiden pakkoluovuttamisen
asemasta luovuttamisesta, siis mai­den
lunastamisesta. Talonpoikaistoa
eivät he pitäneet proletariaatin liit­tolaisena,
vaan pikemmin viholli­sena.
Trotski unohti kokonaan talon­poikalston.
Häh esitti v. 1905 tunnus-lauseehT
"Työväen hallitus ilman
tsaaria", s-.o. tunnuksen vallankumo­uksesta'
i l m a n talonpoikaistoa. Trot­s
k i n ja,.Parvuksen permanenttiteori-assa,
jonka he v. 1905 aikana esitti­vät,
esitetään"vihamielisi!ä yhleentöt-mä.
vksiä talonpoikalston laajoja jouk­koja
vastaan". Mutta "permanentti-nen
vallankumous" ei ole pelkästään
talonpoikaisliikkeen vallankimiouk-selhsten
mahdollisuuk.sien aliarvioin­tia.
Se o n sellaista talonpoikaisliik­keen
aliarviointia, joka vie lenini­läisen
proletariaatin diktatuurin
teorian kieltämiseen^', sanoo töv.
Stalin.' '
Liikken tulokset ja opetukset
V. 1905 vallankumoasliikkeen t u ­loksia
tutkiessa on ensiksi osoitetta­va
porvariston muuttuminen vasta­vallankumoukselliseksi
heti sen jäl­keen-
kun sen.omat edut tulivat v a l -
lankmnauksessa tyydytetyksi. Porva­risto
e i kykene johdonmukaisesti vie­mään
vallankumousta loppuun asti.
Se on proletariaatin aina otettava
huomioon. Toiseksi se, että talonpol-kai-
sto tuli vallankumoukselliseksi Ja
ryhtyi ajamaan tarmokkaasti maa-kysymystä.
Ja kolmanneksi, työväen­luokka
alkoi järjestämään yhteisrin­tamaa
vallankumouksellisten voi­mien
kokoamiseksi.
V. 1905 vallankumouksen antamat
opetukset ovat sangen arvokkaat
vallankumoukselliselle proletariaatil­le.
Se väittely, joka vallankumousta-pahtumaln
jälkeen käytiin bolshe­vikkien
j a menshevlkkien kesken, on
omiaan osoittamaan kuinka väärin
menshevikit arvioivat vallankumo­uksen
tulokset ja opetukset. Heidän
ajatuksensa sisältyy Plehanovin sa­noihin:
"öi olisi pitänyt tarttua asei­s
i i n . " Edellä esitetyistä Leninin lau­sunnoista
jo kävi selväksi se, miten
bolshevikit osasivat oikein j a marxi-läisesti
asettaa kysymyksien porvaril­lisesta
vallankumouksesta ja siitä
missä määrin se on edullinen prole­tariaatille.
Marxin lausuma: perma-nenttinen,
jatkuva vallankumous tar­koittaa
ensiksi vallankumouksen
nousukautta ja toiseksi porvaris-de-mokraattisen
vallankumouksen kas­vamista
.sosialistiseksi. Lenin on v.
1905 vallankumouksen aikana kehit­tänyt
tämän tunnuksen muotoon:
proletariaatin ja talonpoikalston v a l -
puut ja minun täytyy laualsta r u h - kan tiliä itseni kans.sa. Tajuntani
tuo esille uusia "kuvia. Minä olen
parhaassa nuoruuden Ijässä. Tunnen
hetkisen kaipuun kaikkea sitä koh­taan,
jota elämä jA nuoruus voisi
tarjota. — Tätä kalpimta kestää vain
hetkeh, sitten uu.sl,. .synkkä kuva c -
Iftmästä tulee eteeni. Loppumatto­mia
kulkurin retkiä. Ilman kotia,
ystäviä, nälkä, vilu j a clämänhuolct
ainaiset .seuralaiset.
Minä olen kuin vaakalaudalla. E -
lämä j a kuolema kiertävät vuoteeni
ympärillä, eläniä taisteluineen, kär-filmykfilnecn;
Kuolema ikuisine tyh-jyykslneen.
Tällä kertaa minä cn
toivo kumpaakaan, enkä pelkää kum­paakaan,
— Minä olen Ja odotan.
Tähän loppuu UJmänöIset kuvitel­mani.
Lääkäri tulee huoneseeni kol­mannen
kerran. Minä tunnen käsi-va.
rtcenl työnnettävän Jotain tyl­sää
neulaa. Hetken perästä vaivun u -
neen, enkä herää ennenkuin aamun
koitteessa. Päivän aikana kuume
laskee huomattavasti ja kivut jättä­vät
minut miltei rauhaan. Minä le-päänraukeana,
mutta tunnen, ett-a
kuolema hiipii loitommalla Ja clämi
hyväilee minua. Vielä monena yönä
tämän jälkeen elämä ja kuolema r i i ­televät
minusta. Mutta edelllneji
voittaa tilaa vähän kerrassaan; Jäl­kimäinen
hellittää otteensa ja kor­j
a a satoa sieltä, missä sitä on h e l ­pommin
saatavissa. — Minä Jään
elämään,
voitti menshevistlset suunnitelmat
kaikista subjektiivisista ja objektii­visista
vaikeuksista huolimatta. L e ­n
i n in johtama "I.skra"lehti taisteli
näiden periaatteiden puolesta järk­kymättä
niinkauan kuin se o l i bo!s-iievikkien
käsissä. Se suoritti valta­van
taistelun ekonomismia. sen ajan
opportunismia vastaan, jonka tarkoi­tuksena
oli vierottaa työväki poi:^
poliittisesta taistelusta. Se paljasti
narodnikkien jätteet, jotka esiintyi­vät
erikoisesti .sosialivallankumouk-sellisen
puolueen riveissä j a jotka
koettivat suunnata proletariaatin
ämmin tehtävänsä, että heidän tun­nuksensa
kulkisivat aina joukkojen
vallankumouksellisen its-e toiminnan
edellä, ollen niille majakkana, osoit­taen
niille kaike.ssa laajuudessaan
j a Ihanuudessaan meidän demo­kraattisen
ja so.siali.stisen ihanteem­me
j a osoittaen lähimmän j a sno-limman
tien täydelliseen, ehdotto­maan,
ratkaisevaan voittoon".
V a i n osan niistä tuloksista ja o-petukslsta,
joita v. 1905 vallanku­mous
antoi, olemme tä.ssä mainin­neet.
Kuten alu.ssa , huomautimme,
on kuluneen neljännesvuosisadan
taistelun terrorin tielle. Se taisteli j tau.stalla .sarja tapahtumia. V. 190G
myö.skin kaikkia porvarillisen libera- tapahtumat ovat, kuten on jo usein
llsmin otteita vastaan, joiden ävul- .sanottö, helmikuun vallankiimouk.son
lankumouksellls-demokr-r/f-nen dik- i la koetettiin juurruttaa työläisiin ja
tatuuri. Selittäessään tarkemmin
tämän tunnuksen sisältöä hän lau­suu:
talonpoikiin laillisuuden harhoja.
"Voimana, joka kykenee saamaan
aikaan "ratkaisevan voiton tsarls-kenraaUharjoituksla.
Helmikuun ja
Lokakuun vallankumouk,set ovat to­denneet
oikeaksi leniniläiset taktil­liset
tunnukset. Eennenkaikkea tun­nuksen:
proletariaatin ja talonpoi­kalston
vallankumouk.%llis-demo-kraattinen
diktatuuri, joka parhaiten
o.soittaa porvari.s-demokraattlsen
•Se antautumisen mieliala, joka
valtasi sum-imman osan V.S.D.T.P:n
jäsenistöä vallankumouksen tappion
jälkeen, vaikutti ehkäisevästi puo!u-mista"
voi olla ainoastaan kansa, s.o. /^en kehityk.seen. Mutta puolueen
proletariaatti j a talonpoikaisto, jos bolshevistinen o.sa karastuikin juuri
otetaan perustavat .suurvoimat, ja- näissä taisteluissa. Leninin voimakas j vallankumouk-sen kasvamisen prole-kaen
kaupunkien j a maaseudun pik- i kyky musersi kaikkien niiden erilats- | taarlseksi. Sen ruumiillistuminen
^myöskin "kansaa") ten virtausten oiemuk-sen, jotka | nähdään jo helmikuun vallankumo-bokhevikkien,
menshevlkkien ja m u i - | uksen aikana neuvastoj^^n muodostu-denkin
puolueiden taholta kohdistet- • mlsen yhteydessä. J a nytkin. Loka-t
i in puolueen 5'htenäisyyttä vastaan, j kuun vallankumouksen neljäntenä-kupo.^-
varisto
näiden kahden kesken. Kukaan rr.un
ei voi saada ratkaisevaa voittoa läz-rismista."
" J a tällainen voitto tulee olemaan
juuri diktatuuria, s.o. sen välttä.mät-
Ja vaikka puoli^emme historia on- ! t/)Lsta vuotena, ja juuri näiden vuo­k
in läpeensä täynnä sisäisiä ristiriJ- j .sien kokemtik-sen pohjalla, on mci-tömä.
sti tulee nojata sotilasvoimaan, j toja erikoisesti v. 1905 ajoilta, niin ; dän seurattava näiden tunnuk.sion
massojen aseistamiseen, kapinaan, e i - kristallikirkkaana välkkyvät boLshe-[kehittymistä ja toteutumista, kapi-vistiset
psriaatteet kullakin ajankoh-; tallstimal.<v.sa. Sillä paljon enemmän
dalla. Kuinka .selvästi Lenin asetti i k u i n ennen väärennetään näitä l e - ! on raollaan. Minua ei pelolta, —
kä : mihinkään, "rauhallista tietä"
muodostettuihin laitoksiin."
kani muilla keinoin. Otan kirveeni
Ja päätän kaataa pysty puun. Jota
vasten toiset nojaavat. Katson pa­kotien
valmiiksi. Sitten lyön kir­veelläni
kerran. Kuuluu paukahdu.».
Lyön toisen kerran. Ruhka l i i k a h ­taa.
Lyön kolmannen kerran. Hir­muinen
rysähdys. Mlfiä yritän p a ­koon,
mutta lennänkln selälleni Is­kusta,
jonka puusta revennyt säld
on antanut rintaani. Seuraavassa
silmänräpäyksessä koko painava tuk­kien
ruuhka syöksyy alas. Suljen
silmäni kauhusta, oksaisten Jätti­läisten
iskeytyessä maahan sekä o i .
kealla että va.semmalla. Äkkiä maa­i
l m a mustuu silmissäni. Suuri t u ­k
i n rumllas lepää Jalkaini päällä.
Son haaraoksa painaa vatsani Iit.
teäksi. Minä menetän tajuntani.
Vain hetken olen talnnokslssa. He­rään
ja karjun tuskasta. Ääneni
hukkuu autioon erämaahan. Koko
l^äivän olen loukussa ja kärsimys y -
rittää ryöstää päästäni järjen. K i r ­ves
on käteni ulottuvilla, enkä kui­tenkaan
ulotu siihen. Teutaroln ko­ko
pitkän päivän. Käsilläni kaivan
•syvän kuopan Itseni alta kovaan, k i ­viseen
maahan. Vapautan kesklruu-miinl
hirveästä puristuksesta, mutta
jalkaani vastaa altapäin paksu Juu­rakko,
enkä saa sitä irti. Vihdoin
raukean nääi>fcyncenä aloilleni. Vain
aika-ajojttain örisen taskasta. Vasta
iltamyöhällä minä vapaudun satl-mcsta.
Kortteeripaikassani on alet­tu
aavistella onnettomuutta, kun m i ­nua
ci kuulu metsästä takaisin. Mies
tulee ja vääntää kangella hirren j a l ­kaini
päältä. Sitten hän noutaa -L-puvojmia
j a minut kannetaan paa­reilla
metsästä, toinen jalkani on
katkennut. Olen silloin Jo puoli­kuollut
j a ennenkuin lepään sairaa­lan
muurien sisällä lääkärien käsitel­tävänä
on elämä minut miltei Jät­tänyt.
Sen jälkeen on ollut tuskalli­sia
päiviä ja viikkoja. Välillä olen
parempi, välillä huonompi. Nyt olen
arveluttavas.sa tilassa. Useina öinä
on kuumeisissa aivoissani pyörinyt
ky.symyk.siä, "jäänkö eloon tai kuo­lonko?
Paraneeko Jalkani vai tulen­ko
olemaan ikuinen raajarikko?"
Tämä yö on merkillinen. Tämä
on hervcä. Minun vattecni ovat vuo­roon
märät, vuoroon kuivat Ja koko
suuonteloni palaa kuivuudesta, vaik­ka
vesilasi O n yhtämittaa huuHlla-n
i . Lääkäri on käynyt luonani kah­desti
j a yöhoitajatar tuskin jättää
minua.
Vaaniiko minua kuolema tänä yö­nä?
— Minä makaan jäykkänä ja
tuijotan pimeään seisovin .silmin. O-veJJe
on ilmestynyt joku. Se on kuin
nainen, yöhoitajatar. Mutta hän on
tuJIut oven avaamatta. Äkkiä minä
oivallan, että huoneessa ei ole multa
eläviä kuin minä. Tuo toinen on
haamu. Onko se ehkä ihmisen hen­k
i , joka on joskiLs tähän vuoteell»
kuollut? Haamu vaeltaa yli huoneen
j a katoaa vaatekaappiin, jonka ovi
Näin arvioi Lenin v. 1905 vallan-.nämä ky.symykset jo vallankumotlk- nilälsiä vaUankumousoppcja so-siari-1 mutta kummallinen tunne pitää m i -
kumouk.scn jälkeen tapahtumain ke­hittymisen.
J a kuten huomataan, ei
sillä ole mitään yhtej-ttä menshevis-tiseen-
ar\'icon.
V. J905 tapahtumain kokemuksen
ja opetusten pohjalta lähtien kehit-
.sen aikana, näkyy otteesta
lainaamme hänen kirjastaan
t a k t i i k k a a " :
"Vallankumoukset ovat historian
vetureita, — puhui Marx. Vallanku­moukset
ovat .sorrettujen ja riistet-tivät
bolshevikit johdonmukaisesti jtyjen juhlia. Kansanjoukot eivät kös-toimintaansa
edelleen. Leninin suu
renmoinen osuus taistelussa bolshe-1
vistisen taktiikan nuolesta on mer­kittävä.
Se on lyönyt leimansa koko
vallankurnoustapahtumain kulkuun.
Leniniläinen organLsatiosuunnitelma,
johon sisältyvät demokraaUinen
sentralismi. pää-äänenkannattajan
perustaminen j.i ammattivallank-i-mouksellisten
järjestön luomin ?n.
jonka I fasclstien ja opportunL^^tien taholta
ICak-sl! näinä aikoina kaikissa maissa.
' Venäjän kolmen vallankumouksen
tuloksena on meillä neuvostovalta.
Se on maailman historian .suurimpia
tapahtumia. Venäjän Kommunistisen
puolueen (h) johdolla, valtavalla
1905
aseelllsekr>i
- j k a a n pysty es-lintymään niin aktU rjoukkoliikkeellä, joka alkoi v
- i v i s i na uusien yhttiiskuntajärjestyk- .suurlakolla j a kehitettiin aseel
sien luojina kuin vallankumouksen
aikana. Sellaisina aikoina pystyy
kansa ihmeisiin asteettaisen edistyk-
.sen ahtaan j a porx-arilllsen mitta­puun
näkökannalta. Mutta tarvitaan,
että myöskin vallankumouksellisten
puolueitten johtajat e.sittäisivät täl­laisina
aikoina laajemmin j a roloke-kapinaksi,
luotiin perusta tälle mah­dollisuudelle.
Lokakuun vallankumo­us
o n oivallinen näyt/3 siitä kuinka
Venäjän proletariaatti ja köyhä t a ­lonpoikaisto
olivat V. 1913 menne.s.'.ä
oppineet tämän marxilais-leniniläison
kaplnätaidon.
hyyU tattöika.
nua valla&saan. Minä voisin antaa
signaalin ja kutsua hoitajattaren
luok.seni. vaan minä en sitä tee. M i ­nä
en""liikauta sormeanikaan. Minä
lu.skin hengitän. — Minä teen. h i l ­jaista
tiliä itseni kanssa, -.^
Minä tunnen joUain selittämättö­mällä
vaistolla, että kuolema hiivis­kelee
lähellä minua. Se pitää m i l ­tei
.sormenpäistäni kiinni. O n yhtä
mahdollista, että nukun tälle sijal­leni
ainiaaksi, kuin jään elämään.
Minä en kai tietoisesti ajattele m i ­tään.
Olen enemmän imessa kuin
valveilla, mutta jostakin tajunnasta­ni
työntyy ky.ss-myksiä ratkaistavakr
.seni. "Jos sinä nyt kuolet Ja on-ole-
On kulunut viikkoja, kuukau.sla.
Lämmin, valoisa kesä on vaihtunut
«ynkeään syksyyn. Sairaalan piha­maan
koivut ovat varistaneet lehten­sä.
Järven rannat ovat .saaneet jää­kuorensa.
Maa On valkeana lumesta.
Minä olen jättänyt vuoteen .la
vaihtanut sen kainalosauvoihin. N i i ­den
kanssa minä hinaan Itseäni .sai­raalan
suuressa .salissa Ja .sen pit­kissä
k-äytävlssä.
Enää minua el painosta kuoletta­va
yksinäisyyden tunne, clkä kivut
raivoa ruhjoutuneissa ja.scnls.sani,
niinkuin alkuaikoina. Haavani alka­vat
parantua umpeen. Syötäväk.seni
.saan yhtä sakeaa soppaa kuin t o i -
.-•etkin potilaat. "Yöni voin nukkua
rauhas.sa, eivätkä haamut enään kä­vele
fluonce&sanl.
Minulle On huomaamatta kehitty­nyt
tuttavapiiri, sairaalan henkilö­kunnasta
j a toisista potilaista. Nuor­ten
holtajatartyttösten kanssa p i ­dämme
usein elämää, jota voisi .sa­noa
haaskaksi. He ottavat kainalo­sauvani
j a kävelyttävät minua k e j -
kessään. Käteni on heidän kaulalla
i a i vyötäröllä ja minä saan o.sak-senl
neitosten hymyä enemm-än kuin
jaksan sulattaa.
Paitsi Utä ttttiavapUriftyff^
nulla täällä Iltain, * J ^ ' ^ ^ '
kaiian ^Iteeä
näitä saira$kuukauiäa
kaipauksella. Miniilla
lemraensuhde yÖhöitajattiuiaEi^
ha Spencerin kaiua»/JoSt* ei
muiit mitään. Salrä^Juii^^
dälleni autettu iv^ik»vii^
ainoa uJkÖnainen' mex]i^ 1^
suhteemme on lUin. omitidniitr -Bipit'
!a pyöhällä kun Jd mUt^ stiii
raala nqkkuu, tulee hän JiiOlDwnt
ensikerran. Kukaan ei kliimitiiC^^
hen huomiota. Samalla iaiSa hätt
kiertää kalkissa huDneissa ja htjionfi- :
ustoissa. Auvalstessaan o v ^ b&n
vetää sen kiinni jälkeensä. Sefizma-vassa
hetkessä hän kumartuu ya(>«
teeni ylitse Ja minä syleUen hänt&
omituisella kiihkolla siksi, e t t a mei­dän
kohtauksemme on aina nlto l y ­hyt.
Koskaan hän fel viivy ioimaxil
kauan. Jas oveni on auki häneii tul-,
lessaan. El hän vedä sitä peräs^Ubi
kiinni. Silloin vain katsomme toi­siamme
silmiin Ja hymyllemme. —
Useimmin hän tuo Jotain tullessaan, .-
tupakkalaatikon, makelspusstn tat
suuren omenan. Tolsinaan el hän
tuo mitään. Joskus minä oleri nufc*
kunut hänen saapuessaan. Silloin
hiin tavallisesti kumartuu polv^leen
vuoteeni vierelle ja heratta minufc
suutelolla. Toisinaan hän on mennyt,
hcnittämättä Ja Jättänyt jotaiju pöy­dälleni.
— Joskus hän keskeUä yötä
tulee huonce.seeni Ja katselee minua
hiljaa paikoillaan seistep. Jos mi­nä
herään shhen, niin minä ojen­nan
käsivarteni Ja h ä n pujahtaa By-llinl
joksikin minuutiksi. Hän leik­kii
minun kanssani kuin lapsen
kanssa. Hän koskettaa huulillaan o-mlanl,
kuin hämäisi minua. Sitten
me suutelemme rajusti,-ja hän ryös­täytyy
syUstänl eikä. palaja eniieh^
kuin scuraavanan , y i ^ . Koskaan
meillä ei ole pitkiä puheita! Q(lhen
ci ole tilaisuutta, Ja ehkä emme s i ­tä
haluakaan. Hän el tiedä, kuka
minä olen, enkä minä tiedä kuka
hän on. Me sanomme tolsHlemme
"rakas", tai emme sano mitään.
Aika vierii Ja koittaa päivä, Jol­loin
.saan määräyksen Jättää afti-rav
»vftf--^vi'>jöan sen väljät vaatteet
omiin ryysyihinl. Otan sauvan kä­teeni
j a hieman ontuen astelen pit­kiä
käytäviä. Nyökytän päätäni ol-keaHo
j a vasemmalle hyvästiksi, pu­ristan
toisia potilaita kädestä Ja
n i in Jää uusi tuttavapilrlnl minun
lähtiessä tuntemattomille kulkuriteil-lenl.
Tunnen miltei IkäyäSl nälta
klvimuuicja kohtaan. SUlä q|ih^
tuilllä eliimänl edes Iclpähuollsti^ va­paa
jota .se el ole tuolia 8l|aivan
talven kylmettyneillä teillä taival-taitsa.
. , .
Kuljen viimeistä ulos Johtavaa
käytävää Ja säpsähdän hieman.
Käytävän mutkassa seisoo Joku. Hän
on yöhoitajatar Bertha Spencer,
turklnkauluksen välistä katsoo mi­nuun
kaksi silmää Ja hymynsä Jota
olen monasti Ihaillut, on mtelestänl
somempi kuin ko.skaan ennen; "Sinä
täällä Bertha," sanoin hieman i h ­metellen.
•
" N i i n " , hän vastasi. "Kuulin että
lähdet pois j a t u l in s inomaan hy­västit".
, . ''
Minä otan tyttöä molemmista kä-
.sistä ja vedän hänet itseeni kiinni.
Hän katsoo .silmiini omittiisestl Ja
huulensa liikkuvat kuin hän tahtoisi
puhua jotain. Viimein hän painaa
päänsä rinnalleni Ja kt^iska^ QUö
kolme sanaa: "Minä rakfiätan s i ­nua".
Hetken p.vuril aivoissani kummia
ouruja. Minä tahtoisin ottaa ilönet
•syliini ja rientää hänch IcanssjUin
johonkin. Jos minulla olisi koti hä­nelle
ja Itr^ellenl. — Minä tunnen
halua iiuhua hänelle. Ilmaista tun­teeni
j a kaipuuni. Seuraavassa het­kensä
minä muistan kohtaloni. E i ­hän
mulla ole mitään, kuin nuo
kylmät maantiet Ja sauvani Ja ku­katies
kohta kcrjurin reppu selässä­ni.
Mitä varten puhua, mitä Ilmais­ta
tunteita? Sehän olisi sam^ä^ kiiln
tehdä pilaa niistä, Kulkurilie ei sel­lainen
ole kuitenkaan sallittua täs­sä
matoisessa maailmassa. Niin me
eroamme yhtä salaperäisesti kuin o-ienrmtr
yhtyneetkin. Meille jää tie­tymättömäksi
toistemme mömeisyys.
Ketii me olemme Ja mistä me tule-in-?
Meille jää vain muisto toisis­tamme.
Tunne, jotu sanotaan rak­kaudeksi.
Niin minä läksin j a kun mantiella
katsoin jälellenl, näytti minusta kuin
joku huiskuttaisi ikkunassa nenälii­naa.
Minä heilahutin keppiäni Ja
jatkoin matkaa. Lumi narskui ken­kieni
alla, Vilma pyyhkäsi kasvojani
j a minä tunsin vilun väristyksen
ensikerran sinä talvena.
Minä naurahdin itsekseni, tai pa­remminkin
se o l i murahdus. Kohtiälo
antoi joskus tuntea, että elämässä
voisi olla onnea. — Mutta sfe on
kielletty käyhiltä. - '
m
Black Sea
paperossipapc
rilla on mon.
ta^ ystävää sik.
si että se on
parliainta la-„
jia sekä antasT
ulos tupakan
täydellisen
maun.
Vaatikaa BLACK SEA PAPEROSSIPAPERIA kanppiaaltanne
MAX SPIEGEL & S0N3 CÖ. INC
34 W. 17th St. Nieff Yorfci N / y .
" ! I I I ! . ^ — — M — — — I I , " ....,11 I » r ^ i i i i " " u ' ' i ; - '.
/m
*•,
' i
•SH