Vapaus, November 24, 1923

              C&oaSan soomBlaiees tySvSestön Sänenkanattaja, fimes-tyy
Sodöoryssa, Ont, jolta tiistai, torstai ja lauantai.
V A P A U S
(Liberty)
. The only organof Finnish Worker8 in Canada. Pub.
Jished in Sudbury, Ont., every Tuesday, Thnrsday and
Satarday. L_
Advertising rates 40c per col. incb. Minimum char^e
for BJncrle insertion 75c. Discount on standin^r advertise-ment
The Vapaus is the best advertising medium among
th«» Finnish Peonle in Canada.
Vapauden konttori ja toimitus on: Liberty Building
Lorne St, Puhelin 1038. Postiosote: Box 69. Sudbury,
TILAUSHINNAT:
V Canadaan yksi vk. $4,00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
3L50 ja yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5,50, puoli vk.
$3.00 ja kolme kk,$L75.
'Tilauksia, joita ei seuraa raha. ei tulla lähettämään,
Dfl»t,<iip<»inTn'«».«tpn''o''lla on takaukset.
~ Itmotuähintg kerran julaistuista ilmotuksista 40c
palstatuumalta. Suurista ilmotuksista seka ilmotuksista,
joiden tekstiä ei joka kerta muuteta, annetaan tuntuva
i alennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c lisää jokai,
seita muistovärsyltä, Nimenmuutosilmotukset 50c ker'a.
$J.O0 kolme kertaa, Avfoeroilmotukset $2,00 kerta, $3.00
kaksi kertaa. SyntymäilmotuksetlLOO kerta. Halutaan
tieto- ja osoteilmotukset 60c kerta, $L00 kolme kertaa.
T:ions,v:i»«nfi,V9t«fo • TiitäS raha seurata mukana.
. Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeescenne.-kiriottnkaa uudelleen liikkeenhoitajan per­soonallisella
nimellä-
.T. V. KANNASTO. Liikkeenhoitaja,
••Tiistain lehteen aijoWtiImotu1cset pitää olla kont-
Tor{<isa lauantaina torstain lehteen tiistaina ja lauantain
J^aResris^ereS at iKe Post'OMce l^epf^^^^^^
oR.sKicini-clas^T.^niatter;,,.. Iii
Känet^
, Työläispuolueemme äänehk^nnattajassa' Vörförisöa'
JMlaistu lehden toimittajan Malcolm Brucen kirjotta*
ma artikkeli Torontossa aselepopäivänä toimitetun ker
rayksen johdosta sotaveteraanien avustamiseksi, on
saanut aikaan yleisen raivokohtauksen Canadan por­varillisessa
lehdistössä. «Karfcott^aa hänet jos mah­dollista
», kuuluu niiden vaatimus. Tai ellei' miestä
katsottaisi sopivaksi karkottaa, niin pitäisi porvarien
mielestä hänet tehdä jollakin muulla tavalla äänet-toipÄsi.
"Porvarien raivoa ovat ennen kaikkea • kiihottaneet
kirjotuksen ne kohdat, joissa huomautettiin kuinka
porvarilliset tyhjäntoimittajanaikkoset ovat, lähteneet
huvittamaan itseään ryhtymäll^ keräämään varoja
puulleen jtanssa kamppaileville sotilaille, jota keräystä
naikkoset pitavijthyyänäkln uhrautumisena, Kirioluk-sessa
myöskin huomautettiin, että, «halHti^et, "jotka
teldvät niin suuria lupauksia sotilaille, osottavat nyt
kiitollisuuttaan heitä kohtaan jättämällä nämä soti­laat
nääntymään nälkään tai armeliaisuuden varaan».
; Kun Brucen kirjotuksessa ivattiin Toronton kaduil­la-
keräystä toimittavia naisia kuihka ne prostitueraful-
^la-hymyllään vieko»elevat piiehiä .heittämään, lantin
Tcolefctiin, pitää eräskin ^porvarilehti tätä niin hirvit­tävänä
«meidän naistemme» loukkauksena^ että jos
Bi^uce sattuisi olemaan jossakin muussa maassa, ve­dettäisiin
hänet heti lähimpään puuhun. On muka on­ni,
että Bruce sattuu, olemaan Canadassa, niinkuin ei-
, vat muka tämän maan porvarien silmittömät hurman-henget
olisi valmiit tekemään Brucen kaltaisille työ-väenmiehille
mitä vaan suinkin voivat, josta äskettäin
annetut luokkatuömiot ovat tuor^na todistuksena.
Kyseessä oleva kitrjotus koskettelee koko yhteiskun­nalle
tärkeitä kysymyksiä porvareille epäedullisessa
valossa. Jos Brucen huomautukset olisivat tyhjästä,
voisivat porvaritkin leyollispa odottaa niiden tyh
jaan raukeamista. Mutta kirjotus kohtaa porvareita
kirvelevänä totuutena. Siksi ^ me taas kuulemme kar­kottamisen,
ja suun tukkimisen manauksia, jotka ovat
kautta aikojen olleet taantumuksen aseina totuuden ja
vapauden esitaistelijoita vastaan.
peen, kun han jo amoi julistuicsen, jossa Jbän huoma­utti
voimassaolevan tyoaiblain kelvottomuudesta- Sak­san
ja muiden maiden fascistiliike on niinikään ollut
jo pilkan aikaa rynnäkössä kahdeksan tunnin tyopai-van
murskaamiseksi. .
Englannin lyöväki vaalitaistelnssa
Jo pitkän aikaa jännityksellä odotettu vgalitais-telu
Englannissa on nyt täydessä vauhdissa. Kolme
mahtavaa puoluetta, konservatiivinen, liberaalinen ja
työväenpuolue ovat areenalla. Vaikkapa liberaalinen
puolue samoin kuin työväenpuoluekin esiintyy halli-tuksen
vastustajana, käy työväenpuolue kuitenkin vaa­litaistelua
omalla itsenäisellä ohjelmallaan.
Työväenpuolue on tarttunut koko Englannin väes­tölle
tärkeitä käytännöllisiä kysymyksiä suoraan sarr
vistä kiinni. Ne jotka odottavat työväenpuolueen oh-jeimassa
julistuksia neuvostohallituksen perustamisesta
Englantiin, Europan yhdysvaltojen perustamisesta tai
muita vallankumouksellisia iskusanoja, joutuvat ereh-lymään.
Työväenpuolueen antama manifesti liikkuu
ybinomaan käytännöllisten kysymysten, kuten tulli­asiain,
pääomain verottaipisen, Versaillesin rauhanso­pimuksen
korjaamisen ja sen sellaisten suurpoliittis­en
kysymysten parissa. Mutta vaaditaanpa ohjelmassa
myöskin taloudellisiin ja diplomaattisiin suhteisiin
asettumista Neuvosto-Venäjän kanssa.
Tällaiset kysymykset ovat etusijalla puolueen jär-estämissä
vaaHkj)kouk8issa,. ]oty^,}^^w}^^il^^
islett-miikaan tavallisesti lopetetaan laulamalla «Pu-nolippu
». '., , • : , , ,
•'Jos me olisimme Englannissa,-A me ..tekisimme
iaikkemme Työväenpuolueen vaalitaistelun onnistumi­seksi.
Täällä ollen me kiihkeästi odotamme sen voit-oa,
sillä sen voitto on työläisten voitto. Me kmalla
iitämme tämän puolueen tulevaisuuteen mitä suurim-ia
toiveita. Me pidämme tätä puoluetta yhtenä tär-ceänä
vipusimena Englannin työläismassojen liikkeelle
saamiseksi. Sillä Englannin työläisten, kuten kaikkien
maiden työläisten, täytyy saada tilaisuutta ja aikaa
ehittyäkseen ja luokkatietoisesti valveutuakseen, Tä-ä
tilaisuus tarjoutuu heille ainoastaan omassa jout
(oliikkile essään.
Historia kertaa itsensä
Pascismi ja S-tiuinin työpäivä
Belgiaii apnmattijärjeätön^ virallinen äänenkajai^atta'
ja on käsitellyt, laajalti kysymystä kahdeksan tunnin
työpäivästä. Eräässä johtavassa kii*jotuks<äsa iSanolaan^
«ttei mitään lakia vastaan koskaan ole niin ankarasti
hyökätty eikä mitään lakia niin häikäilemättömästi ri­kottu
kuin lakia kahdeksan tunnin työpäivästä.,Työn­antajain
hyökkäykset neljän viime vuoden aikana ovat
myös pääasiassa kohdistuneet kahdeksan tunnin työ­päivää
vastaan.
Kun kahdeksan tunnin työpäivä v. 1919 pidetyn
Washingtonin konferenssin jälkeen virallisesti otettiin
käytäntöön useissa vaUioissa, niin olivat hyökkäykset
sitä vastaan aluksi heikkoija ja hajanaisia; Maaperä
ei piiloin ollut kylliksi muokattu vastustajain taholta
ratkaisevaan toimintaan ryhtymistä varten. Taloudelli­set
olosuhteet eivät olleet vielä kylliksi sekasortoiset
ja työttömyys ei ollut vielä niin suuri, että olisi voitu
alottaa toiminta kahdeban tunnin työpäivän merkityk­sen
vähentämiseksi.
Mutta Europan kapitalististen hallitusten noudat­tama
politiikka loi kuitenkin pian edellytykset yleiselle
rynnäkölle. Ennen pitkää alottt fascismi avoimen ja
häikäilemättömän taistelun S-tuntista työpäivää vas­taan.''
Palattiin takaisin keskiaikaisiin seikkailumene-telmiin,
vi&ivaltaan, ja valtiokaappauksiin.
, {^a kahdeksan tunnm työpäivän vastustaminen ja
fascismi ovat hyvässä sopusoinnussa, todistaa se seik­ka,
etta huuto «kaikkein ensiksi pois kahdeksan tunnin
fyöpiiva»^^ menestyksen jäl­keen
ja'JO ennenkuin vastustajain asema oli valloi-täiii.
Mussolinin isuurimpia voittoja oli kahdeksan
fttnimt i^^äivän pikainen lakkauttaminen ja uuden
maärayksäi aiitaminen iyoäjan' säännöstelystä. Primo
Ide Rivera oli tuskSn pistänyt miekkaa tcjkaisin tup-
«Historia toistaa itsensä», kuuluu hyvin tunnettu
sananparsi. Vaikka tämä määritelmä ei yleisesti pidä­kään
paikkaansa, löytyy, sillekin kuitenkin oikeutettua
lohjaa.
Kun Ranskan hallitus vuonna 1871 käydyssä rans
jälais-preussilaiseas? sodassa luovutti Elsas Lpthringin
Saksalle-varsinaisien -sotakorvausten-lisäksi, viittaavat
monet historialliset seikat siihen," effä"'Elsäs töthring
luovutettiiti Saksalle palkkioksi 'siitä, kun preussilai­set
sotajoukot kukistivat ranskalaisten avulla sodan
melskeistä nousseen. Ranskan työläisten vallankumouk-selliscn
hallituksen Pariisin Kommuunin, jonka uljaat
taistelijat hukutettiin verivirtoihin.
Muutama päivä sitten lennättivät uutiset tietoa,
että Saksan nykyinen hallitus on päättänyt jättää Ruh-rin
ja Reininmaan oman onnensa nojaan, lopettamalla
avlistuksenlähettämiiJert. näiden onnettomien miehitys-alueiden
väestölle. Pahat kielet kertovat, että Sttese-mannin
hallituskomennon tarkotuksena on heittää suo­raa
päätä nämä alueet ranskalaisten käsiin, antaakseen
siten ^an^kalle tilaisuuden perin pohjin murskata
näiden alueiden vallankumouksellinen työväestö,' joka
yhdessä inuun Saksan vallankumouksellisten työläisten
kanssa uhkaa' tehdä selvää jälkeä Saksan porvarien
vallasta ja seii hännystelijöistä. Reininraaa ja Ruhri
tulisivat näin ollen luovutettavdcsi palkkiona Ranskan
militariBteille siitä, että hle ajoissa rientäisivät Saksan
porvariston avuksi.
Saksan työläiset ovat kuitenkin oivaltaneet aseman
ja päättäneet taistella viimeiseen saakka Rl^in ja Rei­ninmaan
pelastamiseksi tältä katalalta kohtalolla.
«Revontulet"
Luulajansa, Ruotsissa, on jälleen alkanut ilmestyä
suomalainen sanomalehti, joka selittää olevansa Poh-jois-
Ruotsissa ja pidcin Tornionlaaksoa asuvien suomal.
työläisten äänenkannattaja. Lehti ilmestyi Suomen val­lankumoustaistelun
päättymisen jälkeens joitakin vuo­sia
sitten ja kun se lopetettiin, niin lausuttiin siinä:
«Olefmme varmat siitä, että Norrbottenin suomenkieli­set
työläiset eivät kovin kauan voi olla ilman omaa
sanomalehteään, vaan a että he tulevat 'sen uudelleen
nostamaan pystyyn». Se on nyt tapahtunut. L^den
ensiämäiinen numero selittää, että luottaen eri ta­hoilta,
taiteisiin vakuutuksiin, että lehteä tilataan ja
kannatusta annetaan, on piiritoimikunta päättänyt
yrittää. Julaistaan pieni viikkolehti kokedcsi. Emme
lupaile suuria. Pääasia on tulkita työkansan tarpeita ja
toimia. Ja kun suomenkielinen kansa tällä puolen ra­jan
myötätunnolla seuraa tovereitten taistelua Suo­men
valkoista sortovaltaa~vastaan,'niin tulemme seu­raamaan
sitäkin».
-~ Kaihdeksan tunnin työpäivänperiaate tulee voit?
tamaan! Se on jo syvälle juurtunut työtätdcevän" kan­san
tajuntaan ja eri teollisuuksissa on jo nyt älfetdi
yhä eneminän perustaa toiminta itämän periaatteen pohf
jalle. Kahdeksan tunnin työpäivän yleinen ftoteuttiMiu.-
nen tulee vain vafaristämaan sen lärkoituksenmukai^
suuden ja todistamaan sen hyvät ominaisuudet '
läiii syvyydestä
•'••>-^ -'' •
Ne, jotka halua­vat
kuulla totuu
den ääntä, seurat­koot
mukana ja
lukekoot t ä m än
kiijotuksen siu­nattuun
loppuun
saakka. Eräs L
V. W. liiton toi­mihenkilö,
jonka
rehellistä ja totuuden harrastavaa
mieltä eivät valhe ja ontot kehu-misfraasit
öle sokaisseet, on tarttu­nut
kynä^ ja kirjottanut Indust-rialistiin
suoria \sano3a siitä rap­peutuneisuudesta,
mikä kuolemanr
tautina jäytää L W. W. liiton
toimintaa. Mainitussa kirjotuksessa,
jonka otsikkona on kritiikki, lausua
sen kirjot^ja Myrsky seuraavaa:
«Kun jänistä uhkaa vaara ja
jos se. ei enään voi luottaa käpä­liinsä,
pistää se päänsä piiloon, jos
sillä on • siihen tilaisuus ja" luon­nollisesti
kuvittelee silloin olevansa
turvassa. Mutta tämä ei ole omi--;
naista yksinomaan jänikselle, meil­lä/
ih^m&iliä on paljon'Samanlaisia
orainai^uqka},^ Mekii^ trolemme :.m9^
o^esti,; iiaJ(uttomia kohta^njaano «asipi-seii^^
inä kuin äe .todellisuudes-;
sa ilmenevät, vaan qiieluummia^ rai­na
omaksumme sen puolen, joka
meille nn 'mieluisampaa.
Kun henkilö suunnattomasti ra­kastuu
johonkin toista sukupuolta
olevaan i henkilöön, menettää hän
silloin tavallisesti arvostelukykynsä;
näkee ihanteensa. kohteena olevas­sa
vain paljasta hyvää, vaikka to­dellisuus
usein puhuisi päinvastoin.
Tällaista ilmenee muuallakin, eikä
ainoastaan miehen ja naisen väli­sissä
suhteissa,' kun vain osaamme
sitä etöiä.
Tämä on yksi: sellainen vähem'
män hyvä puoli meissä, jota mei­dän
eii ainakaan tulisi pyrkiä kas-vattamaany
vaan mieluummin siiiä
pois .pyrkimään. Kutakin tilannetta
tulisi kohdata aina sellaisena kun
se tödellisuudiessa ilmenee, eikä pyr­kiä
sitä s'/(.uskottelemaan toiseksi.
Mieluummin tietysti ottaisimme vas­taan'
hyvän kuin huonon, mutta
halun ei pitäisi koskaan antaa rat-^
kaista, vaanr.tosiasiain.
Jos minä* nyt esimerkiksi^7'Väit-äisin,
että näiden keskivainioiden
puutava^atypläisten keskuudessa on
, iy.|W. paljon voimakkaampi kuin
se oli kolmisen vuotta sitten, yain
siksi et>tä minä niin mieluumn^Jii
.laluaisin, olisi se tosiasian kieltä'
mistä; tosiasian; jonka jokainen
asioita vähänkin seurannut •tietää.
Tai jos minä väittäisin sen olevan
voimakkaamman Spokanen piirissä,
nyt> kuin vuonna IM? ja -18
rauta-alueilla. Michiganissa ja : Min
nesotassa' vdimakkaamman kuin
muutamia vuosia -sitten, olisi se sa
maten tosiasiain kieltämistä, jonka-aisesta
^taktiikasta käsittääkseni
olisi järjestötyölle enemmän va­hinkoa
kuin hyötyä. On paljon .pa­rempi
käsitellä tilannetta sellaisena
kuin se todellisuudessa on ja jos
siinä ilmenee jotakin mitä siinä ei
saisi ilmetä,, etsiä syy siihen,: sillä
okaiselle ilmiölle löytyy syynsä.
<>eo. Humon kierteli Michiganissa
äskettäin puhumare;tkellään, todeten
toiminnan siellä olevan lamaannuk-^
sissa — entisen verrattuna, joka
siellä ei koskaan yleispiirtein kat-'
soen ole niin voimakasta ja ihail­tavaa
ollutkkan. Kuitenkin, ennen
kuin Yhdysvallat yhtyi maailman­sotaan,
oli Michiganissa : ^paljon L
W. W. liiton jäseniä; Bessemerissä-kin
sanottiin, olleen noin 800 jä­sentä.
Toiminta myöskin {tl^oi ol-a
mallikelpoista; muistan sen hy­vin,
kun olin silloin siellä...
Ja onhan sitä toimintaa joskus
ollut Minnesotassalcin rautajalueel-a
ja paljon enemmän jäseniä kuin
nyt; Miksi on menty -takasinpain?
Äissä on syjr? Onko-se ollut vain
letkellistä' innostusta? Eivätko nä­mä
mukana olleet ole jaksaneet sy­ventyä
teolliauusunionismiin? Onko
paikkakunnilla, ja tuotantosuhteis­sa
yleensä kehitys r kulkeutunut te-ollisuusunionismOle
kielteiseen suun­taan,
vai onko nykyisissä olosuh-eissa
parempi, pohja teollisuuksit-väJttämätönt^.-;.
f i i n i mitassa kuin
Mtä harjotetaaht Voitaisiinko siltä
lakata, todellisen teollisuusnnionis-tisenj
liikkeen eduksi? Onko täällä
hyviä edellytyksiä tyomaatoimin-taan,
jos^a järjestömme todellinen
pohja on? Nämä ovat kysymyksiä,
jotka meidän pitäisi selvittää itsel­lemme
ja toisille tyoläistovereille;
Yrittää näitä peitellä ja uskotella
itsellenne, että. kaikki on niin hy­vin
kuin ollakin voi, on ei ainoas^
taan itsensä narraamista, vaan
myöskin vahingollista.
Järjestömme toisenkielisissä leh
dissä on näistä asioista, erittäinkin
viime aikoina kirjoitettu laajasti ja
avonaisesti, Industrialistissa ei un­taan.
Onko meillä niin kova sen­suuri,
vai emmekö me uskalla nii­hin
koskea?
Toisten lisää, jos näistä -asioista
sallitaan kirjottaa. Toivon kuiten­kin,
että näistä kirjoitettaisi ja
kaikki joilla vähänkin on kykyä,
lausuisivat mielipiteensa.»
Suomalainen virkavalta
tain järjestymiselle kuin aikaisem­missa?
Jos on, niin miksi on menty
takasinpäin?
Eräs lahtelainen toveri Industria-istissa
olleessa parkkakuntakirjees-sa
äskettäin kritiseerasi näiden seu­tujen
toimintaa, sanoen siinä olevan
iäksi - «jepettämjstä», ; mutta liian
n todellista työtä teollisnusr
.unionismin eteen^ Täällä taas .mo­net
väittävät, .;että «jepettäminen»
6n. välttämätöntä, ;jos mitään toi­mintaa
oUen^an: aiotaan ylläpitää.
Onko haalitoiminta näillä seuduin
Eräässä iSuomen porvarilehdessä
kirjotetaan: V
•Maatamme on sanottu virkamies­ten
luvatuksi maaksi. Nsitä se on
kautta aikojen ollutkin sekä palk­kaetu
jensa : että valtansa takia. Vir­kamies
on ollut" käskijä ja^ palkan-maksajat
käskettäviä. Ja .silloin km
,iViij . . •• 'VV'"---
Virkamies on rikkaan miehep iavpm
' . " i V v j v - ' y ' ,•>;,.'' i e " * . . ' -
celf^nyt ilossEi lierkullisejsti», on kan­sa^
;'£ätsai;uksen .fa.voin', nähn^rjjjT.^äl-käi""'
"
Kansanvallan vaatimuksesta on
viimeaikoina olot jonkun verran
muuttuneet. Tuskinpa moniltaan
virkamies enää voi käyttää pamp^
pua valtikkana antaakseen pontta
sanoillensa. Palkat ovat niinikään
suhteellisesti pienentyneet. Onpa
velvollisuudetkin taitaneet hiukan
lisäytyä.
Yhdessä asiassa . ovat kuitenkin
virkamiehemme edelleen näyttäneet
säilyttäneen entiset tapansa. He
ovat usein ilmaisseet vanhan käsi­tyksensä
-. kansanvallasta.' (Muistun
mieleeni eräs kertomus eduskunnas­ta.
KeitQtaan nimittäin^ erään vali
okunnan puheenjohtajan, erään sil
loisen suomalaisen puolueen Siohto-henlcilön,
e'pämieluisan päätöksen
jälkeen harmistuneena / sanoneen
seuraavaan tapaan: «Kyllähän te
lakeja laaditte^ mutta ei yksikään
virkamies tule niitä toimeenpane­maan*.
— Näin, silloin oli vielä
maasgamme ^ venäläinen ' komento.
Nyt on toisin. Lait Vahvistaa tasa­valtamme
presidentti. Tästä huoli­matta
näyttää entinen menettelyta­pa
'yhä jakuvan. ,
; En tosin voi puhua omista koke­muksistani,
sillä seurustelen virka­miesten-
kanssa mahdollisimman vä­hän.
-Minulle on kuitenldn kerrot­tu
esim. KieltolaMin itähden,' ettei
virkamiehet likikään aina ole velvol­lisuuksiaan
täyttäneet, vieläpä sitä­kin,
että virkamiehet uhmaavat la­kia
käyttämällä väkijuomia. Siinä
yksi todiste väittämäni puolesta; -
«Minä olen ihminen, minä olen-voittaja. Minä halit
koutta, minä hallitsen ruumista, minä kohoan niiden ylä i »
uhmaan varovaisuutta, minä uhmaan ruumim tuskia miDä"^^
kilan koppia. Minä olen totuus, ja maailma tulee kJulema " •
tani.; Minä olen oikeus ja minä tulen maailmassa ^ ^^^^ ^
olen
ten
voima on ihmissieluissa asunut, koska tämä mystilli
kaikunut, on ihmiskunta kyrkinyt yön pimeydestä ja raakäiai
rosta, on unelmissaan nähnyt, vapaan' ja omiellisen maailman.»
;;«.rahoja jouluk,i, niin tehkää Khetyk.«ne ^^mvl^n^^y^^"^
Kautta.
• I
L a h e t v a k ä l u t :
40e ISIiet];k«uta alle «30.00. 50c lähetvbittä $30-$59.99 7>;r l-t
mtaJ60.00-$99.99 ja $1.00 kaikilta $100.00 taikka / « S*
Pakinaa Port Arthu­rista
'
Kun Port Arthurin- suomalainen
Työn Temppeli valmistui keväällä
1910, oli yleisenä ymmärryksenä
suomalaisilla, että se tulisi pysy­mään
avoinna kaikille suomalaisen
järjestyneen työväen; toiminnoille^
siitä huolimatta, vaikka varsinainen
kontrolli rakennukseen kuuluikin so-sialistidsastollei
jonia toimesta se
Temppeli rakennettiin. Ja niinpä
todella asianlaita sitten olikin kai
ken sen aikaar minkä Temppeli oli
osaston haHussa. Ei tiedetä ainoa­takaan
tapausta, jolloin suomalaisia
työläisiä olisi estetty pitäjästä ko-kotistaan
tai panemasta tohneen i l -
tamiaan Työn Temppelillä, kunhan
sellaisesta aikeesta vain tehtiin fl-moitus,
elikkä. sovittiin asianomais­ten
.osaston; toimihenkOöitten kans­sa.
Tarvitseepa vain; muistaa esim.
he kolitokka-, laivatelakka- ja eler
vaattorityöläisten y.m, lakot; vajkka
ne eivät ^suinkaan olleet mitään
f suomalaisten hommaa», jos niissä
sattui olemaan joku suomalainenklQ
mnkana,mitenkä silloin lähdettiin
koko joukolla työpaikoilta suoraa­päätä
suomalaiselle Työn Temppe­lille,
vähäkään epäilemättä^ etteiko
siellä saataisi pitää' kokonsta. Siel­lä
saatiin, saatiin aikailematta, saa­tiin
siksi, että TySn Temppieli btl
rakennetta tyolSiaten toimesta tjro-laiiii
varten'.... '
.:'Tulipa sitten toinen aika. Bu-nthiin
kasvanut, • sekavaperäisiä
syndikalistisia käsitteitä omaksuva
blokki oli alkanut «trillata» suun
taansa «sisälle». Se lähetteli ope-lähetyfcMlta.
' - . - - jitä «uuremmiltt
Port ArthuriMa ottaa rahalahetvkaia vastaan Vapauden livuknni» •
Secord St.. Toronto..a A. T. Hill. 957 Bro«dview Ave
•ikalaiten o«a*ton takuulla. Rauha Gronber». ' ^''''»"""»
Kaikki kirievaihdolla tehtävät rahavälitvkiet on lähetetta»a V.n.n
den pääkonttorin kautta. •
tlnsioha'*"''*"^" Suomeen ja Suome»ta Canadaan. Tjedujtelkaa oilel-
VAPAUS, Box 69, Sudbury, Ont
nilanansa yhden toisensa perää:;,
pyöreä, hämäh^nverkko («uuden
teollisenyht^isknnnan Takennus^piir;
xustos»).. tasikuss^, V T - minne? Ei
Ipimeunmille taantumuksen perukoil­le,
missä synodalaisuus ja vanhoilli-sen
tietämattömyydten muurit olivat
lujimmat, niinkuin teki suomalai­nen
sosialistijärjestö lähettäessään
puhujiaan m. m^ Martin Hen[drik-sonin
pimeätä Wy<omingia valloitta­maan,
opettamaan- luokkatai^elun
alkeita sinne, jossa työväen jarjesr
täytyminen oli kokonaan vie^asta^
ei, vaan nuo opetuslapset läOetet-tiin
tappelemaan jo järjesisrfeitä
työläisiä ja heidän järjestöjääit vas­taan,
koska jo tehdyn työn- ]sotke-minen
oli paljoa helpompaa kuin
«pystystä metsästä tarvekalun^ veis­täminen
». Se blokki lähetti 'oÄetus-lapsensa
rävämään kaikkia, ' mikä
jotenkin koski, suomalaisen .sosialisr
tijärjestön toimintaa. Eritoten ju-jistettiin
tuima tappelu haaleja ja
niinsanottua «haalisosialismia» vas.^
taan siellä,-'missä suomalaisilla ^so-sialistiosasftoilla
oli omissa nimissä^
haalinsa. Nämä opetuslapset san^i-:
vat olevan kokonaan tarpeettomia
työläisille omat haalirakennukset.
Ja kun niistä haaleista useastikin
oli velkaa morkettikomppanioille,
niin hoilottivat he, että on antees-r
siantamaton rikos työläisiltä työn­tää
varojaan «porvarillisille morket-tiikomppanioille
»''! Tuollainen hoilo-tus
oli ylimmillään täällä silloin kuni
se viimeinen isompi «teVvoollisuus-työläisten
» lähetys saapui Canadaa
«valloittamaan» v. 1918—19 vai­heissa^
ollen siinä cvalloitusarmei-:
jassa». niinkin huomattavia «tevvool*
lisuustyöntekijöitä» kuin •• Kasperit
ja" Pellon Väinöt ' (i«Tampei?e»)
jumpparinsa»- ja puolijälkaa pitkän
«taipperineulansa» («pettämättömim
män proletaarimerkin») kanssai
^PortArÖiurin suomalainen sosia-listiosasto
sai silloin määräämättö­män
loka-, ja 'häväistystulvan osak­seen.'
Kaikki keinot si)» vastaan
ja sen parjaamiseksi olivat luvalli­sia
ja otettiin tuon «valloitn^armei-jan
» taholta , käytäntöön. Työn
Temppeli oli saatava pois sosialisti-osaston
kontrollista hinnalla millä
hyvänsä. Ennakkoluulojen kylvä-,
minen sellaisten ^ölaisten mieliin,
jotka juuri nimeksi tai eivät ollen­kaan
olleet ennemmin olleet muka­na
. työväenliikkeessä eli minkään­laisessa
joukko- ja yhdistystoimin­nassa^
oli pääasialliijen tehtävä jo­kaisella
metsäkämpällä talviaikaaui
ja keväällä kaupunkiin saaVUttua
palloruumissa ja Työn Temppelin
edustalla, joka edusta päivät pääk­sytysten
kurfei mustanaan kämpil­lä
^usutettua, «pikkuporvareista kor
koonpantnasosialistasastoa» vihaan
ja sivukin harjoituksissa ja nmisss.
osaston «toimissa, me olimme SBU-rimpia
hunsvotteja ja lurjuksia, mi."
tä maa ikänänsä saattaa päälläasi
kantaa. Tuo suurisuinen cvalioi-tusarmeija
» kerskui olevansa oikeiti
bolshevikeja», mitä tulipunaisempia
vallankumouksellisia, viitaten aina:
'Venäjälle, että: «katsokaa mitä rae
bolshevikit olemme siellä tehnee^
mutta mitäs te, s—tanan «keltas^tj,
scheidemannllaiset, noskelaiset, ke-renskiläiset
ja sen seitsemät vasta-,
vallankumoukselliset; mitä te olet-'
te saaneet aikaan? Toista se on^
«yhden suuren union» kanssa, kun
se tulee ja siihen yhtyvät kaikki
työläiset, niin se se vasta onkia erf
rytinää»!
Nuo «tuotannon, palveluksessa>^
olevat «pohjajoukon esitaisteifijat>
levittelivät mitä päättömimpiä jut­tuja
jokaisesta sosialistijärjestön jä­senestä,
joka vähänkin huomatta-,
vimmin otti osaa toimintaan. Kai­killa,
niillä oli satumaiset palkatl'
Osastomme huvitoimikunnan jäsenet
pistivät taskuihinsa vuoronperään
ainakin osan, ellei koko iltamien tu­loja!
(iMikä kohtalon iva, että nuo
samat räkyttäjät ovat saaneet nyt.
vuorostaan kuulla omilta caatevel-jiltään
» samoja syytöksiä^ milloia
ovat . välinensä nokkaantuneet!)
Osaston palveluksessa olleet toimit­sijat,
kuten näytelmäseuran joitaja
ja nälkä'palkallä toiminut iäkäs ta­lonmies,
«janitori» olivat hirmliisea
suuria «köyhälistön syöttiläitä» arr
monvuosina 1918—19. Mutta sit­ten
kai ne samaiset toimet ovat
laanneet olemasta niitä «syöttilään
virkoja» kun niihin pääsivät käsiksi
«tuotannon palveluksessa» ahertelc-vat
rappupaartilaiset!
JLyhyesti sanoen: koko sosialisti-osasto
se oli ainoa pahuuden alkn
ja juuri koko maailmassa. Sen kun
saisi pois tieltä, häviämään, knole-,
'maan, niin seuraisi kaikki muii au­tuus
arvan kuin itsestään! Siin»
samassa tuoksauksessa se sitten lui­suasi
Työn Temppelikin «tevvoolli-suustyöläisille
», oikean «pohjajou­kon
» käsiin!
Ja se pirullinen myyräntyö, «•
bemmSn aiioita tanteriea, ja eniieii
•kaikkea, niitä pintapnoliiemmin M*
•ittelevien keskuudessa onnistj'-
Temppelin varoja vaatinut yKpiio
alkoi käymään ylilnonnollisia voi­mia
kysyväksi taakaksi osastolle-
Toimiva jäsenistö: alkoi uupua. Se
vetosi useamman kerran, m. m- »f*
pauden palstofllakin, suomalais^"»
työläisiin, kuinka välttämätöntä oli-
Koonpantna sosiaiisnsastoa» vijsiauu -* > - „ Mi<d om»
vihamielistä ainesta. - Ja kuiten- si. «"ä *y51äisten ^ a t o ^ J »
kaan ei niihin aikoihin Port Artbu^ haalirakennus J » " » ^ ^ ' ^ ^ ^^
taisi -kokoontua- Silla -vca^ _
i i f e y ^ tullessa voivat haal^J^S^
tavat porvarit sulkea meiltä i ^ .
kokbontiihispaikat Vaan t m ^ "
inureir-jöiikon ;nuelipide « i ' ^
ta tetV^njäiäen: aam
kubluakseen. Uskottim vain ja ,
rin'osastossa ollut niinkään monta
«pikkuporvaria» kun on v tänäpäivä-nä.
66U:n kannatusrenkaassa! Me
silloiset osaston jäsenet, joukossa
miehiä, jotka olivat. pitkät' vuosi­kaudet
uhranneet ail^uasQ .ja ener­giansa
osaston, toimissa,.. pährSty5n<r
sä päätyttyä ahertaneet puoliöihin