Vapaus, May 27, 1930

              TOgtaina. toukok. 27-p:nä — Tues.. May 27
väitteensä
OQko jumala olemassa? Aiuhar.
orkista Kööpenhami-
1 tai Oslon kautta
. toukofc. 17
Il . toukok- 24
, VIII — toakok. 31
„ _ ke.ik. 14
__ ke*äk. 28
SUtes
II
^ piletitilaustanne
rgin Laulajain
KAAN SUOMEEN
ki=ta toukok. 31 ^ä^erik VIII"
-vetuloa yhtymään
retkeen
vaikeuksia Ybdys-autta
matkustaessa.
, ja asiamiehemmc
^ksutta taTpeeUisen
hankinnassa. Paat-i
mukaan talle iha-latkalle
ja tilatkaa
sekä pilettinne la-isiamieheltämme
tai.
la:
CAN
antoine St.
eal, Quc.
i St.,
peg, Man.
& Ist ^t., E.
ry, Alta.
h Ave..
e, VVasii.
vist, Box 69,
iry, Ont
ia maailmalta
voin ajjattdi Lari Toikka ju­malaa.
Hpnen ajatnteiaan askar­ruttivat
yiitetiÄän taldudfilliset huo­let,
— kohtaloaan ei talonpoil^
mahda mitenk^gh mviuksi muuttaa.
Mutta varislamn&A tavoin yllätti
hänet onh^ttömuus toisensa Jälkeen.
Vajaan ^"snioden sisällä paloi hänen
vilja-aittansa. pOTOksii varastettiin
hänen ^evösensä ja sairastui hänen
lehmänsä.
lÄävässään istui Lari ja tarkkaili
kuoleinaisillaan olevaa lehmäänsä,
haastellen:
— Pimikki- virkoahan toki siitä,
kultanseni . . . no, virkoahan toki!.-
Jo3 kuolla kupsahdat, niin siinäpä
vasta onkin onnettomuus meille!."..
Joudumnve j e n i s s ä ä n " puille pal-jaillie!
HukJia meidät perii;
Samein silmin ounastellen katseli
lehmä isäntäänsä. likäänkuin olisi
mielinyt sanoa: — En enään tule
olemaan teidän elättäjänne ja hy­väntekijänne!..
Tupaan asteli siitä Isäntä.
Tummanptmalsin liekin palaa Icä-rysl
peräniirkässä pyHihyskiiyälärop-pu.
Lari Toikan vaimo, Eudokia, te­ki
risttnmerklcejä pyhimyskuvah e-dessä,
i^ä »riipuksissa kuin hevos-
Juiakilla'^ Jimialineh on Eudokia,
jumalaapelkääväinen: mitenkäs
muutoin — kun "tähän taloon oli
Iceftan naitu lukkarin perhee$tä.
Lari seisahtui keskelle lattiaa ja
tuumaili: .
— Häh, mitäpä nyt? No, ehkä tuo
hyvihkin autte^a?..
Hän teki ristinmerkkejä kädes­sään
olevalla vels(;ämänään puulla
yhdessä tahdissa eukkonsa kanssa,
kanteli samalla käheällä äänellä:
— Auta!.. En mitään kustan­nuksia
sääli. Teen matkan Serafin
Sarowskin luo...
Pimikki kiiolL
Sen koommin ei Lari enään viit'
sinyt rukoilla, eikä ristiä silmiään.
Päätteli, ettei mitään jumalaa ole
olemassakaan.
kautta jatkui se yhtäpäätä vähää­kään
välillä hellittämättä. K ^ k k i -
alla oU lumikinoksia vyötäisiin asti,
matalilta rähjiltä näyttivät puut
ja rakermukset. ummessa olivat
kaikki Uet, niin ettei edes jälkiä
niistä voinut eroittaa.
— Ei saavu. — hoki Lari'surku­tellen,
— ja vaikkapa hän saapui-sildn,
niin rahvasta ei keräänny...
C I L P A I LU
i lukijoiden kesken
sin keksimiBestä yllä­tän.
Meillä oli siihen
nutta kun arvasimme,
ckia lukijoita tyydytä,
me kilpailun. Kilpailu-isi.
viikkoa tästä päi-arhaimman
keksijälle
yllätyksen.
* * » .
mBEESSÄ
Mikä herra Tukkusen
— En tiedä.
- Kirjoita sitten hä-ää
lähettämään se.
ilen päivällisillä Pielo-
Sielläpä oli kaikki hie-
Jokkaista! Raskaat Ho-äydillä
. . .
Pä minulle yksi niistä.
- ^«'o, mitä pidät olla
^Tuletko toimeen mie-
• Kyllä, olemme riidel-
Brran. •-
^'o, sehän on mainiota,
njtelitte?
- H e t i häiden jälkeen,
«en emme ole vaihta-
'^iasepänliikkeen näyte-f
«uraapa iimoitos:
*sia vuokrataan lyhy-i
ajaksi,"
Lokakuun Suuri vallankumous te­ki
Larista kunnanneuvoston pu­heenjohtajan.
Se syniiytti hänessä
uuden uskon entisen hävinnieen ti­lalle.
Tähän punaiseen uskoon kääntyi
Lari ja uskoi sekä hartaasti halMsi,
että kaikki muutkin käänti^iyät
siihen.
Kunnan toimeenpanevan komitean
puheenjohtajalla ön äijän paljon
työtä ja hommaa. Kunta muodos­taa
myöskin talouden, joskin suu­ren.
Hellittämättä ahersi ja puski Lari
töitä kunnan toimeenpanevassa ko­miteassa
(ispolicomissa,). ' E l aikaan­sa
enempää kuin vpimiaanfefaah sää­linyt,
kun" oli Icysymyksessä yhteiset
asiat.
Niihpä nytkin. Kihlakuntakeskufc,
sesta tuli ilmoitus, että seuraavaksi
sunnuntaiksi saapuu, kunnari työ­väentalolle
luennoitsija, piannakseen
toimeen uskonnonvastaisen keskus­telutilaisuuden.
Lari Toikka hakkasi metsästä kuu­senoksia
ja koristeli niillä kansan­talon
"seinät. Lähetteli maalaispa­peillekin/
läutsuja tulla ottamaan
osaa keskusteluun. Omakätisesti
tekstasi hän lihav' kirjaimin isolle
paperiarkille tällaisen ilmoituksen:
Sunnijntalna helmlk. l6 pnä klo
12-päiväliä Kansantalolla toimeen­pannaan
Uskonnonvastainen ' kes-kustelukokous.
Pääsy kaikiile vapaa!
m n kiinnitti Ihnoitukseh kansan­talon
oviin ja ilmoitustaululle.
Levottomasti nukkui Lari Toikka;
koko yön vannehtl päätä huoli ja
karkoittl tyyten unen hänen sihnls-tään.
Tuskin kuumotti päivän ensi sa­rastus
ikkunoista, kun jo Lari Tolk-ko
nousi makuulta j ^ kuulosteltu-aan
kotvan aikaa savupiipussa vin­kuvan
tuulen synnyttämä vonku-naa,
tull~hyvin levottomaksi.
— Myrsky!.. tuumaiU hän itsek­seen.
ESn sulloi jalTiansa läntälleen
tallattuihin huovilckaislln ja har-pattuaan
ovensuuhun kiinnisidotun
lampaan yli, loikkasi paitasillaan
ulkoportaille, jotka lumituisku oli
yöllä pyryyttänyt lunta täyteen.
— El saavu, — huokaili Lari.
tarkkaillen keskeytymättä taivaan
täydeltä oikein akanpaloinä jatkuvaa
liunentuloa.
Näytti siltä, kuta olisivat tuolla
yläilmoissa jotkut jättikädet pudis­telleet
suunnattoman Isoa höyhen-patjaa
ja lÄ^täneet siitä untuvat
maahan valumaan. — niin ehtymä­tön
oli lumlpurku. Jo » i s t a vuorQ-Hän
palasi tupaan ja kömmit-tyään
uunin päälle, joka hyvänsuo-vasti
luovutti tähteelle jääneen läm­pönsä,
tuiunalli harmitellen, ettei
koko uskonnonvastaisesta kokouk­sesta
luultavasti tule mitään, ja
että luennoitsija jää kelirikon takia
kokonaan saapumatta, vaikka i l ­moitukset
siitä levitettlinkin jo pit­kin
kuntaa sekä myöskin kutsut
maalaispapeille tulla ottamaan osas
keskusteluun ja väittelyyn.
Tätä keskustelutilaisuutta vartos!
Lari Toikka suurella jännityksellä,
sillä hän käkesi Itsekin esiintyä
siinä, havainnollisesti näyttääkseen
jumalan olemassaolon perättömyy­den.
Tämän väittelytilaisuuden o.
dotti häh näet koituvan perinpoh­jaiseksi
V>äväistyksekä juuri pa­peille.
Aikomuksestaan esiintyä täs­sä
kokouksessa puhujana ei hän oi.
lut virkkanut halaistua sanaa ke­nellekään,
haahmoitellen esiintymi­sensä
pääkohdat vain omissa aivois­saan.
Ja kun hän mielessään ku.
vitteli sitä hetkeä, jolloin hän lam-masnahkaturkkeineen
esiintyy ta-lonpoikaiskuulijakunnan
edessä j ;
sanoo täUe, ettei jumalaa ole lai­sinkaan
olemassa, niin tuntui kuin
olisi hänen sydämessään rutikuiva
heinä leimahtanut palamaan ja hä.
nen selkäpiitään karmivat kuuman
ja vilun väreet.
— Täytyy kuitenkin käydä ase­malla,
— päätteli hän. painaen jä­niksen-
nahkaisen karvalakkinsa sy­vään
silmilleen ja huolissaan ta*
vantakaa pälyillen Jäätyneeseen ik-kunapahaseen.
_
— Minne mielit? — Kysäistä to­kaisi
Larin vaimo, ristiten huono-säisen
aamun hämärässä valossa sil­miään
Ja kumarrellen messinkike.
hyksisten pyhimyskuvaln edeSsä.
—- Asemalle kohta lähden, — vas­tasi
Lari.
— Ase-mal-le-ko? — äännähti Eu-doksia,
venyttäen Joka tavi;a. —
'Minä kun ajattelin sinun tekevän
nyt lammaskarsinan... Pyhäpäivä-*
hän nyt on.
— Väittelykokous on illalla, —
sanoi Lari — toisin sanoen, silloin
keskustellaan jumalasta. Luennoit­sija
saapuu. Kyllin ovat papit pet-kuttaneet
ja hämänneet sisariasi.
Luennoitsija kaikki selvittää...
Entistä taajemmin teki Eudokia
rlstihmerkekjä pyhimyskuvain edes­sä
yarjeltuakseen saastutukselta
moisia puheita kuullessaan.
Lari silmäili hänen selkäänsä, jos­ta
vilkkuivat vahuila täytetyn, tah­raantuneen
hihattoman takin pai­kat,
eikä piitannut mitään hänen
pokkuroimisistaan, vaan alkoi kis­koa
leveille harteiUen tiilenkarvais-ta
lyhyttä turkkia.
hankia .pliklh vaeltamaan sinihar­maana
siintävään, kaukaiseen etäi.
syyteen.
LfeväsU narskahteUvat reenjalak-set...
EUmsantalon edustalla, jonka o-vissa
rapisivat niihin liisteröidyt i l ­moitukset
tämänpäiväisestä luen­nosta,
kihisi jo rahvasta tungok­seen
asti
Entisen herraspuiston lehmusten
juurella seistä kj^röttivät päät rii­puksissa
hevoset^ joilla kauempana
asuvat talonpojat olivat tulleet kuu­lemaan
kaupunkUalsta jumalanklel-täjää.
— Kokoontulvatpas! — lausui La­ri
Toikka riemuissaan, ja hänen
kasvonsa kirkastuivat- kuin selke­nevä
päivä.
Mutta luennonpitäjä puheli väsy­mättä
mitä mistäkin... Muutoin,
puoliakaan hänen sanoistaan ja im.
heinistään ei Lari Toikka vähän
— Toveri Vasikalnen. voitte nyt
aloittaa...
— Mitä?.. Aloittaako... No, hy­vä,
minä olen valmis...
Punainen esirippu kiskottiin me-luisasti
sjTjäan kahtaanne.
Luennoitsija harppasi yhdellä
loikkauksella vihreiden kuusenoksa-koristusten
keskelle ja alkoi pSn-t
ä t ä:
— Tieteen auktoriteetit ovat pääs­seet
selville siitä, että evankeUu-meissa
kuvattu maalhna on tarkka
kopio persialaisten muinaistarujen
Mitrasta, babylonialaisesta Shamas-
\A, kreikkalaisesta Dionj-soksesta,
hidialaisten Budhasta et cetera...
Palauttakaamme, kansalaiset, mie­leemme
esim. muinaisaikainen le­genda
Isidosta, joka poikansa Ha­ruksen
kanssa pakeni Setin vainoa,
samoin yhtäläinen legenda Latonas-ta
ja hänen pojastaan Apollosta...
Kas .siiuäpä. niin sanoakseni, ovat-lukeneena
käsittänyt ja rypistäen kha Kristuksen prototyypit, hyvät
otsaansa jäniksennahkalakktosa ai- toverit... Luodaksemme ylels-sil-
AHHhTÖOBXSS»' r i S i S K EN
— Miten sait vaimosi kuvan on­nistumaa!^
— Erinomaisesti! Kasvot tosin
oyat ei»selvät mutta hatustaan voi
hänet :äivah selyä^ti tuntea!
— Postinkuljetus tässä kaupun­gissa
pn tavattomsm kehnolla ksui-nalla.
— min. voitteko ajatella, että mi­nä
kiijpitin kirjeen Jo viime viikpl^
l a vielä i ^ a aamu oli tas;-
kussanL
KAKSI SAMAK1JUSTA
— Oletko t3rytyvälnen auto<Ki?
— En oikein, sUlä en kykene sit^
jarruttamaan.
— Ehtä miten on rouvasi laita?
Vallan samalla tavxrin.
Näkymätön ilmanlintu oli yhä
vielä siipisadolla ja ripotteli ylä.
ilmoista viljalti maahan untuviaan,
kun lumisen esiripun takaa alkoi
kuulua nopeasti koveneva, yhtenään
jatkuva junan kohina.
Raskaasti puhkuen, jyristen ja
tupruttaen yläilmoihin likalsenhar-maita
savupatsaita, tulla pohalsi
juna asemalle.
Lari Toikko pälyill ympärilleen
löytääkseen luennoitsijan.
— Hänkö lienee? — tuumaili ta­lonpoika
hyvillä mielin, havaittuaan
lumesta puhdistetulle asemalla ke­rääntyneen
harvalukuisen väkijou­kon
seasta pienlkasvuisen kaupun-kilais-
asuun puetuh mieshenkilön.
— Eikö mitä, ei tuo voi olla hän..
Lupasivat lähettää toveri Teppo
Tikkasen... Hän taas on muhkea
ja kookas ulkomuodoltaan... Tä­mähän
näyttää varpusenpolkaselta
häneen verraten... Ei mitenkään
tuo voi olla...
Mutta tulija osoittautui loppujen
lopuksi olevan todellakin tuo odo­tettu
luennoitsija.
— Nimeni on Vasikalnen.. Kuu­litte
kaiketi? — virkahti hän hei­kolla
klmeällä äänellä, istahtaes-saan
rekeen: — Olen talonpoikaista
:^;jyperää ja Ipidän maalaiselä­mästä-
Kasvoin mieheksi maalals-rahvaan
keskuudessa.... Mutta pal­jonpa
teillä tääUä on lunta!...
Meillä kaupungissa el ole hiin pal­jon...
— Niin kyllä. jual'avlta. — lausui
Lari Toikka ja tuli hyvin hämil­leen,
kun vahingossa tuli mainin,
neeksi jumalan.
— Totuttu kirottu tapa! Syöpy­nyt
ihmisen veriin kuin suola sil­liin,
— lausui hän, sUroäillen hä­peissään
tuntemattoman seuralai.
sensa punottavaa nenää, joka pil-koitti
turklnkaulukscn aukosta kuin
porkkanan tynpää.
— Ei sillä väliä, luovumme niis­tä,
— vlikkol luennoitsija. — Mut­ta
kauniit paikat on teillä täällä...
Lumipyry, lakkasi lopultakin, ja
koko ympäristö näytti niin pelu
moiselta ja siloiselta. Lumikinosten
pulleat untuvapatjat peittivät koko
seudun, harmaantuneet ikivanhat
puut näyttivät köykäisUtä ja mität­tömiltä
ja yksinpä asutuskeskuk­sen
kellotapulikin näytti lumen si­sään
vajonneelta ja ikäänkuin lu­mihiutaleista
kokoonislcostetalta.
NäyttijÄ melkein sUtä. että jos tuu­lenpuuska
osuisi sen kohdalta kul­kemaan,
— niin lähtisi se peltojen
la, tuumaili vain itsekseen:
— Siinäpä vasta viisas mies on!..
Moinen sanaseppä luennoi kaiketi
yhtä hyvin kuin tov. Teppo Tikka­nenkin.
Hetihän tuon näkee, että
hän on paljon lukenut mies!..
— Eikös ensinnä lasillinen teetä?
— esitti hän, heidän saavuttuaan
k3'lään. .
— Teetäkö? — ihastuksissaan
huudahti luennoitsija: — Kyllä so­p
i i . . . Niinpä sanonkin: eletty mo­mentti
pakolttaa meidät ehdotto­masti
tekemään uudestakalkyloin-n
i n . . .
Riisuttuaan turkin yltään näytti
vähänläntä Vasikalnen vielä pie­nemmältä
ja hint«lämmältä.
Pienillä silmillään silmäili hän
häthätää pälyillen, tuvan mustu­neita
seiniä, riensi Juoksujalkaa
haljenneen peilin luo ja kiersi kai­dassa
naamassaan olevia viiksipa-hasia.
Tarjottimella, kuin lukkari kir­kon
alttarilla, suitsutti samovaari
kuumaa höyryä.
Tulija latki teensä, käyttäen pu­heensa
höysteenä viljalti outoja sa­noja
ja kuten Isännästä tuntui,
vilkuili yhtenään karsain silmin pe-ränurkkaan.
Josta pyhimyskuvlen
messinkikehykset häämöittivät.
— Akkain typeryyksiä. — hy­mähti
Lari Toikka hämilleen jou­tuneena.
— Mitä? Häh? — tutkaili vieras,
joka ei oivaltanut isännän sanojen
tarkoitusta.
— Pyhimyskuvat tuolla, näethän,
ovat akan typeryyksiä. — ehätti
isäntä selittämään. — Minulla on
nimittäin jumalinen vaimo... Mut­ta
minä itse cn sellaisesta hom­masta
pidä. enkä vähääkään väli­t
ä . . .
— Jaha... vai niin, — myönteli
tulija mietteisiinsä vaipuneena.
— Luentoaan arvatenkhi- mietis,
kelee. miten Ja mitä kaikkea hä­nen
olisi puhuttava, — salaisella
tyytyväisyydellä ja ihailulla tuu­maili
Lari Toikka, silmäillen vie­raansa
kovaa tärkkikaulusta.
Ja hän itsekin vaipui miettei.
silnsä. • Hän kuvitteli mielessään,
miten hän itse myös kohta esiintyy
lammasnahkaturkklsen rahvaanpal-jouden
edessä, Ja miten hän sil­loin
latelee leimuavia sanoja juma-lankleltämisestä.
Mieli oikein alkoi
innostuksesta hehkua.
Uunin \lerustalla alkoivat samas­sa
lampaat ynistä ja määkiä.
Lapsen itkua muistuttavin äänin
rupesivat vuonat ynlsemään.
— Lampaita, — hymähti tulija.
— Mitä? — kysäsi Isäntä.
— l^ampaathan, —selitti vieras,
— ovat miellyttäviä eläimiä. Meillä
kaupungissa on tällähavaa nälän­hätä,
mutta teillä ön lampaita...
Mutta eiköhän ole Jo aikaa läh­t
e ä ? ..
Pakaten täynnään oli' kansanta­lon
juhlasali peitottylhin puoliturk-keihin
ja nukkavierulhin sarka­kauhtanoihin
puettuja talonpoikia,
ktrkikashulvisia maalalsncltosia ja
iäkkäämpiä naisia, tummat, isot
huivit päässään, täynnään mtyös
piJheensorlnaa, kahinaa ja ryki-n
ä ä . . . Enempää ei mahtunut mi­tenkään
istumaan. Ovensuusa Ja
'käytävillä seistä värjöttelivät nuo.
ret miehet, talonpojat, poikaset Ja
tyttöset, jotka eivät mahtuneet Is­tumaan;
.snnrella vaivalla sai kun­nan
miliisi heidät pysymään hiljaa
ja alallaan.
— Tulivatpas! — tuumaili Lari
Toikka, riemuiten. — Vahinko vain.
etteivät papit laistakaan saapuneet.
Näyttämölavalle. Joka oli aistik­kaasti
koristeltu kuusenoksilla, oli
asetettu pöytä ja muutamia tuoleja.
mäyksen siihen, mitä tässä olen
teille puhunut ja pannakseni pis­teen
i:n päälle, minä vielä kerta
toistan...
Luennoitsijain vieraskielisestä sa­nahelinästä
ymmälle joutuneena sil­mäili
Lari Toikka puhujaa, joka
suun täydeltä lateli uppo-outoja, kä-sittäniättömiä,
tehottomia sanoja,
ja kääntyi sitten katsomaan talon­poikia.
Koko salintäyteinen yleisö
läähätti väsymyksestä ja plnnlsteli
hiki hatussa päästäkseen edes osiksi
selville luennoitsijan rikkivilsaasta
sanahelinästä.
— Puhuu niin oppincestl, että si­t
ä on mahdoton kenenkään kasit,
tää, — tuumaili Lari Itsekseen. —
liian viisaasti! Nähtävästi pilrlkcs-kukscsta
tuli miehistä puute, eivät­kä
lähettäneet sitä toista...
Luennoitsijan ääni kävi .käheäksi
ja tällöin puhetulva lakkasi.
— Hyvinkö puhuin? — supatti
hän Toikan korvaan, huitoen val­koisella
kauhahuivlUa: — Minä ai­na
niin ... välistä hiestyn!
Hänen jälestään esiintyi opettaja­tar,
jutellen, että nyt meillä on
neuvostovalta eikä porvarillinen, et­tä
neuvostovalta on vallan mainio
ja ettei enään ole uskottava Juma­laan
. ..
Hänen kasvonsa sävähtivät pul-nalslksi,
sillä kavaltajan tavoin heU
lahteli ristipahanen hiljalleen hä­nen
rinnoillaan.
Jokunen huudahtlkln:
— Viskaa ensinnä ristisi pois!..
Salintäyteinen rahvas rähähti ma­keaan
"^rauruun.
Pelttäin kasvonsa pulleilla kätö­sillään
ja miltei Itkuun plllahta-maisillaan
luikki opettajatar häpeis­sään
alas näyttämölavalta Ja pu­jahti
tipotlehensä.
— Nyt on sopiva hetki, — tuu­maili
Lari Itsekseen ja nousi sci-soalfeen.
•
Kömpelöin askelin asteli hän ras­kaasti
näyttämölavan partaalle.
Jännityksellä odottaen mitä tule-'
man piti, olivat monet kymmenet
silmäparit suunnattuina häneen;
kymmenet kasvot kurkottaututvat
tuijottamaan häneen, 'sulautuen hä­nen
sllmlssi&n yhdeksi ainoaksi val­tavaksi,
utuiseksi Ja omituiseksi
rykelmäksi.
Lari Toikka tunsi Itsensä kum-mpjllsen
araksi. Puhumaan el hän
ollut tottunut ja puhui vain viime
tingassa. Niinpä takertuivat sanat
nytkin hänen kurkkuun.sa, ikään­kuin
olisivat Jäätyneet kiinni hänen
kielelleen.
Aivan kuin hukkuva turvautuu
oljenkorteen, niin tarrautui hänkin
oman puoUturkklnsa auvennceseen
hakaseen.
Hän alkoi vihdoin puhua oudolla,
.soinnuttomalla äänellä:
— Toverit, minä olen samanlai­nen
maanmoukka kuin kalkki tekin,
enkä siksi, pysty puhumaan oppi­neen
tavoin Sik-sl tulen puhumaan
sanottavani yksinkertaisesti. Minun
mielipiteeni on: jumalaa el ole ole-ma.
ssa.
Koko salintäyteinen ylcLsö hät­kähti
tämän kuullessaan Ja alkoi
kahista kuin lehto, kun, tuulenpuus­ka
alkaa siinä myllertää. '
— Niin Juuri, Jumalaa ei ole lain.
kaan olemassa, — toisti Lari Toikka,
tuntien aivan kuin palava olki olisi
leimahtanut Ilmiliekkiin hänen sy-däme."
5sään. — Papit hämäävät mei­tä
puhuen, että jumala On rakkaus.
Lisäksi sanovat he, että jumala on
kaikkivaltias ja kaikkialla oleva.
Nyt sanokaamme näin: kas, minä
puristan kuoliaaksi torakan, laikka­pa
täin. Missä tässä nyt on Jumala?
Miksi salli hän'tuhota luontokappa­leitaan.
Torakkahan myös on, —
jas puhutaan heidän, pappien, ta-
Outl Kundoserov, mitenpä tuo sa-manen
Jumala salli sinunkin van­hoilla
päivilläsi käydä kerjuulla vie-rastcn
ikkunain takana? Hänenkö
tahdostaan kaikki poikasi teurastet­tiin
tsaarin sodassa? Niin. miksipä
jumala salli moisen onnettomuuden,
eikä vähääkään sääUnyt sinua, van­haa?..
Salista alkoi kuulua nyyhkytyksiä.
Naisäänellä valiteltiin:
— Voi teitä, poikasiani... rak-kal-
ta-ni!..
Jokunen ärähti:
— HUJempää!
Joku toinen huudahti:
— Jatka edelleen! Puhu puhdas
totuus kursailematta!
— Kas nihipä. — huudahti Lari
Toikka. — kas niin, jos kerta ju­mala
on taivaassa, niin tappakoon :
minut salamaniskullaan tähän paik- .
kaan teidän eteenne... Iskeköön
minut kuoliaaksi tästä jumalanpilk­kaamisestani
! . .
Ralu-aanmieliet, työläiset ja ta­lonpojat
olivat ääneti ja katselivat
näyttämölle, jossa vihantain havu-noksaköynnöstcn
keskellil seisoi
mloihen köntys, punertava pucll-turkki
yllään ja nfihoitclul huovik- '
kaat jaloissaan jCKa uhkarohkeasti
kielsi ja hylkäsi kaiken scA, mitä
ammoisista ajoista .s.nakka oli pai- |
vonut ja kumarrellen rukoillut ky- \
Ift .— Isät. Isoisät ja csl-isät. |
— No mitä? MLssä on teidän Ju-;
malanne? Vai mntkustiko jonne- j
kln? Tappakoon minut tähän p>alk. j
kaan salamaniskullaan!.. i
Hetkisen vallitsi haudanhlljatsuus. ]
Kalkkien mielet olivat kovin jän- i
nltetyt. Kaikki ikäänkuin odottivat
sen ihmecn tapahtuyan, että räisky- ,
vä salama iskee laipion läpi alas ja j
tappaa tuon jumalnnpilkkaajan.
Mutta ikäänkuin tuo uhkarohkea
haaste olLsl löytänyt vastakaikua,
ukonilma ja myrsky nousikin. Tulla
kertaa ei kuitenkaan mikään tai­vaallinen,
vaan aito maallinen, aito
inhimillinen.
Heikko, kimakka, piipittävä ääni
huusi väkljoukasta:
—- Herra Jumala, Iske hänet kuo-laaksl.
tapa siihen palkkaan!....
Tämän volvottelun jälkeen .seu­ranneen
hiljaisuuden keskeyttivät
— kuin olisi kangaspakkaa rikki
revitty — toiset huudahdukset:
— Jumalanpilkkaaja!..
— Totuutta julistaa!.. Puhu edcl-cen
Lari!..
— Kirottu jumalanpilkkaaja, mik­si
maa cl sinua Jo niele?....
— Puhujalle kaksinkertainen clii.
köön!
— A-las! •
Salintäyteinen väkijoukko ähkl
ja puhki kuin poriseva kattila. Kuo.
huksis.saan kuhisivat Ihmiset muu­rahaisten
tavoin Ja raivosivat. Näyt­tämöä
kohti kurottautui sankka vii­ta
karheita känsäkouria. Yhtäkkiä
halko! ilmaa räikeä hullgaanlmalnen
vihellys. Lattia notkahteli mortllu-'
kuisteh töppösten töminästä. Kiih­keän
hälinän Ja liulinan synnyttä­män
kauhean melun keskeltä sin­koili,
kuin lennähteleväd. hehku­vat
kekäleet tullpalo.ssa, huudahduk­sia,
milloin rohkaisevia ja hyvän,
suovia, milloin kiukkuisia viha­mielisiä.
Mutta väkijoukon. yläpuolella sei­soi
kallion tavoin, jota vastaan
vaahtopäiset hyökylalneet tchotto. ^
mina kilpistyvät, horjumattomana'
paikallaan puoliturkkiin puettu mies,
joka hulinan, hälinän ja töminän
sekaan yhä syyteli pommin tapaan
räjähteleviä iskusanoja:
— Jumalaa . . . cl ole! Kas, nä-ettehän
... minähän ... olen val­lan
vahingoittumaton... Siis ...
silminnähtävästi . . . . jumalaa el
ole —
Joutukaa Mukaan Snomalaisteii
KESÄHUVIMATKALl^
SUORAAN SUOMEEN *
MAAILMAN KUULUISALLA MOOTTORILAIVALLA
(18.000 tonnia)
joka lähtee
NEW YORKISTA - KESAK. 27 P.
SUORAAN HELSINKIIN
(Poiketen Göteborgiin vain muutamaksi tunniksi)
I H A N A M A T K A SUORA:AN SUOMEEN! EI MITÄÄN
V A I H T A M I S I A ! J O U T U K A A MUKAAN! *
T I L A T K A A H Y T T I P A I K K A NYT!
KOLMANNEN LUOKAN PILETTIHINNAT:
New Yorkista Suomeen $113.^
Edestakainen piletti ........?l9d.d()
Junapiletti MontrcaUsla New Yorkiin maktaa $14*91
ja k o t ä ä ainoattaan 11 tuntia
EI MITÄÄN HANKALUUKSIA NEW YORKIN KAUTTA
MATKU.SIAESSA
RUOTSIN AMERIKAN LINJAN Montrealin Vopttori auttaa
Teitä «aamaan YhclykvaUojen liipikulkuviUurain matkiutfa
j a ilman vaikeuktia.
SAADAKSENNE HYVÄN PAIKAN LAIVASSA,
TILATKAA PILETTINNE VIIPYMÄTTÄ!
Halutettanne lähempiii tietoja käiintykää hyvantahtolseiti mei­dän
paikallicatiamichcRime puoi«>cii tahi kirjoittakaa, suo­raan
•curaavilla osoitteilla:
SWEDISH AKAN IM
1410 Stanley Street, Montreal, Qfie.
J. W. AHLQVIST, Box 69, Sudbury, Qht. • ••••'AS*?!
1
m
Pöydän \yläpuolelle oli ripustettu valla, — samaten Jumalan luonto-
Lari Toikan itsensä jonakin Jouto.! kappale? Eihän piru ole luonut sl-hetkenä
kyhäämä sirotekoinen pla- | t ä ? . .
kaatti: "Eläköön maailmanköyhälls- j .Salintäyteinen yleisö kähisi ja ku-tön
johtajat Lenin — Rykov — : hLsi kuin lehto ukkosen edellä, se
Ltmatsharskl!" j tunkeutui lähemmä havuköynnök.sln
Eräällä plakaatin lähistöllä ole-; koristeltua puhujalavaa ja pidätt.
vista tuoleista Istui opettajatar, ru- . hengitystään.
sohipEäinen idkattaja;, paikkakun- 1 — Miksi, — jatkoi puhuja ran­nan
lukitarin tytär. Hänen rinnoil- \ haHisestl puhettaan, — miksi sitten
laan kihmieltell sievä hehniäisen i ihminen saa kärsiä niin paljon?
kuoresta valmistettu rintarlsti, jOnko se mahdollista, ettei Jumala
Kankeita viiksiään kierrellen kei-Uääll ihmisiä?.. Sepä osoittaakin,
kaill luennoitsija opettajattaren e-; ettei jumalaa ole. Jos kerta sem-dessä:
Imoioen olisi olemassa, niin hän
—Minulla itse paolestani on pe- ; kaikldvoipana toki tekisi Icaikki jär-dagogisen
sivlstylcsen Itannalta kat- \ ierdään onnellisiksi, sekä säälistä
soen perusteellinen kckemus ja kä-j vuodattaisi kuumia, kyynelvirtoja
sitän Kyllä "hyvin, e t t ä . . . Imeitä kohtaavien alituisten onnet-
Lari mulkoili vuoroon luennoit-j tomuuksien johdosta! Niin, totta-
.sijaan. vuoroon opettajattareen, tuu. imaar!.,
mailien itsekseen: | Hän huoahti välillä, otti lakin
— Hoksasipas naikkonen valita j pois päästään, siveli Itädellään hies-soplvan
ajan, jolloin rintarlsti onjt:.-nyttä kaljua päälakeansa ja huu.
j?antava pakosalle!,. Sanottavako dahtl;
hänelle suorat sanat ristls^iSn?..
Mutta sen sijaan huomauttikin
hän luenoitsijallc:
— Setä Petri, kun sinulla oU tuli­palo,
inissä Jumal?^ oli silloin? Eh­kä
sifcahumalassa tai hääpidolssako?
NOPEA KULKU
SUOMEEN
OSLON tai TUKHOLMAN
kautta
suoraan NEW YORKISTA:
LÄHTÖAJAT NEW YORKISTA
"Bergen*fiord" Toukok. 16 p.
"Stavangrerf jord" Toukok. 30 p.
"Bergcn»fjord" Kc.äk. 14 p.
Tilatkaa hyttinne nyt.
C«Jiin li/'.kk«, turl«il luxll» (»
k'>tin<> lu'>Vk» 'jv.t k.iikilU [lOfj-fi.Juf
vuoroilla Uivoj»M
"STAVANGERFJORD"
"BERGENSFJORD"
Cxhiti UtnVva Umtiit tm »JfunrtsO flO.OO
AUn mak%u tulrJj oifttnsian fll./.OO. '
jok* T l olf; pMrjcb'JiJ!(fe«u'I'"n kijrfrttin. Suur»
<ärf"t'i on roith3n\a k^itcifU ^'Ir^lakjitiiiJ?*
•njtlkoIfU lurjrli koUfiannrt^hZ yt k^/Imann*^**^
O
XfatictmtMkz» Suomt^-o ja t';'#IUka« omal-
»^nnr: Yb'Jy*valt'>ifaiO laikka CnttJflahn T\OlX'
JAS AMfcBIKAN UN7ALr-A, j-.ka Urjoa*
erikofiia mukaftpjkkia ;a Kriif/in^n rni«llftt«
»äfi r u t k j n . MarkaJtann< Sunmf.^.n, »oitU
jäa<ja yr Ufitf;Knit*li maibm ja jstkfta mat'
kaanne Otloon ermomat^^lfs furittijijnalU.
joka vi<r t';i>lj*t »uufntmo^xt^n Norjan luotU'
fjrn rl* ilman tri kyitanftjuk»!»,
Nii'i4M) koltnuntitn luokan Di-ttkofdaltin.
(OJIU on ukaifjclulr/papfrit Ws»Iiin^/>aJ«t4,
ti Urriiec tntrtnU K!!.'» SsirelU^
p a i k a l l U i l i a BMmiebilt'imsat taikka «ucrsfto-
Nonvegrian-America
Line
AGENCV INiC.
22 Whitchail St,, New York City
ATLANNIN PURJEHDUKSIA
LIVERPOOLIIN
Toukok. 30! KcrtJiU. 27 DUCHESS OF RICHMOND
KcBiik. Gi Hcinäk. 4 DUCHESS OP BEDFORD
Kcsäk. i;5| llfinäk. 12 DUCHESS OF YORK
Kepiik. 14 MONTCALM
Kesäk. 201 Elok. l i DUCHESS OF ATHOLL
* CHERBOURGIIN—SOUTHAMPTONIIN
Toukok. 28 KcsUfc. 18 EMPRESS OF SCOTLAND-Toukok.
2» Kesäk. 26 MONTCLABB
KcBäk. .41 Kesäk. 25 EMPRESS OF FRANCE
Heinäk.m Kcsäk. 2 EMPRESS OF AUSTRALIA:
•Kesäk. 19 , MONTROSB.
KcBäk. 21 EMPRESS OF JAPAN.
•Heiriuk. :i METAGAMA
Heinäk. 5| Elok. 7 MONTCALM
*Ht'inäk. 18 DUCHESS OF ATHOL
•El poikkea Ciicrbourgissa. V
BELFASTllN--GLASGOWIIN
•^Toukok. 28i Kesäk. 21
••Tnukok, :iO! Kci5äk. 27 p.
Kesäk. 6 v
•KcHäk. m Heinäk, 2 ....
••Kesäk: 13| Heinäk. 12 ...
Kcsäk. 14
•Ei kiiy Belfastissa,
• • E i käy Gla8gowissai
HAMPURGIIN
TV)ukok. 2i)| Kef5uk. 20
Heinäk, 51 Elok. 7
ANTWERPIIN
Hoiniik. 17
..... MINNEDOSA
DUCHESS OP RICHMOND
DUCHESS OF BEDFORD
MELITA
....... DUCHESS OP YQBK
....... MONTOAMI
m wm
MONTCLARB
. MONTCALM
MONTROSB
METAGAMA
MONTROSB
METAGAMA
DUSHESS OF ATHOLI
Kcsäk. 1!»
Heinäk. .'' • • .•• -
HAVREEN—LONDONIIN
•Kcsäk. 1!»1 Hcinäk, 17 ,
•Heinäk. '.i
I »Hcinäk. IK
: •Ei poikkea LonUonisHa.
Yhteys llulliht^ Suoneen joka kcskiviJklco
i Liihcmpiä tict»jja liinnoiöta .sekä purjciiduksista Iiaiutcssannc kääntykää
kerien tali.in.sa Ca/iadian Pacifin Laivayhtiön asianiichen puoleen tai G. IL
i \Vliite, District Passengcr Agcnt, North Bay, Ont.
£ahadiaiv Pacific
J. W. AHLQVIST. Box 69, Sodbuty, Ont. ^ . . „
HalutcBsannc lähettää rahaa omai«inbano fiuropaan, tehkaS läbetjri
Canadian Paci/ic Expressin välftykscllä. ' -
•M
ALMA AARNIO
antaa
Hierontaa
L A T V A L A N ; / A U N A L LA
55 Yongc St., Sudbury, Ont.
Puhelin 495
I
Puhelin Marquct 0432
Cafe and Restaurant
KARJALA
KAHVILA JA RUOKALA
Tarjoillaan päivällisiä kaiken päi
vää, lialvat annokset.
JOHN KOUHIA
910 Cgthedral St., Montreal, Que
Ckalykoff & Co.
i Limited
] Vaatetavaraa, työ- ja pyhäkenkiä,
\ juvelli ja ruokatavaraa.
Leipää ja tarpeita.
HEARST — Box 12 — ONTARIO
RUOKAA JA
ASUNTOA
.saatavana aterioittain, päivittäin ja
viikottain. : .
Matti kiM»ii|jal?^
136 John Lane, SuiilinryrÖnl. :/
fm
Vi
.(•••Mm
'••^^::Mi
TUaa Vap^
Onko teitä vai 6i: Täällä ;Olisi
vielä neljä nuorta mamman poikaa,
jotka haluavat tutustöa H«Je|tlen
avulla samanlaisten mamman; t^ti-töjen
kanssa. Kirjeet VastataJankir-:
jeellä ja valokuvat valokuvilla. : ^
Osote on näin, että kirjeet tulisi
tänne päin: / '
A. Mamman poika; 2S,
2, Suomen poika:- 21i :
3. Meri polta 19, v
4-''Sbittaia';poik« '17.-^^
• • WawlMtw»i^.vfN*vy •
• Box • 13Ö^l:;J.^-0^^^a^^ ^