1930-07-17-04 |
Previous | 4 of 6 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Torstaina, feeinäk. 17 p:nä —> Thnr., Jtily 17 h' Pr H" A / 1^ Tässä lehdessä on ennenkin ollut sekä Maatalous- että Osuustoiminta- osastot, joissa on julkas-tu näille aloille kuuluvia kirjo-tiiksia, viime aikoina melkoisen runsaastikin. Vapauden johdolla on kumilenkin ollut tarkotuk-«ena saadfa nämä osastot järjestetyksi **'^%aSnTro1Hse«ti, kerran viikossa i l - mestyvälöi, erikoissivuksi, joiJa olis( .amVftoiinUta|ai»sa.- Sellaista on pidetty vaUtämättömänä edellytyksenä lehden levikille suomalaisen maanviljelys väestön «eskuu-d4; ssa — ja muidenkin, siliä mitä monipuolisemmaksi lehti kyetään saamaan, sitä paremmin sen luulisi tyydyttävän lukijoitaan. Osuustoiminta-osaston yhdistäminen Maatalous-osastoon johtuu siitä, että vähävaraisten, alottele- .- vien maanviljelijäin (jollaisia Canadan suomalaiset farmarit melkein poikkeuksetta ovat) pahasellekaan toimeentulolle on osuustoiminta ihan välttämätön elinehto. Niin monet, niin kierät ja mahtavat voimat toimivat kuin yhteisestä sopimuksesta farmarin työntulok sien riistämiseksi niin perinpohjin, ettei riistetylle vihdoin jää muuta neuvoa kuin jättää kaikki noiden isusien saaliiksi ja sortua siihen työttömin, kodittomien ja nälkäisten armeijaan, joka nykyäänkin jo täyttää niin maantiet kuin kau punkien kadut. Tällaista kohtaloa vastaan taistellakseen täytyy köyhäin farmarien pakosta liittyä yhteen, turvautua osuustoimintaan. Yhä useammat heistä ovat sen jo huomanneetkin ,cttä osuustoiminta on. Heille ainoa elämisen ehto. Miitta miksi juuri allekirjotta-nul ryhtyy tätä osastoa toimittamaan? Scntähden, ettet ketään toista sanottu olevan saatavfssa. Omasta mielestäni kyllä olen tähän toimeen sopimattomin henkilö mitä ajatella voi. En ,oIc minkään vertaa perehtynyt kumpaankaan alaan, en maanviljelykseen . , , enkä osuustoimintaan käytännössä, *'-^'* vaikka kyllä olen molempia sivus-ta katsellut; Likeltäkin. Mutia minun silmääni ovat niissä — niinkuin nyt vanhemmiten liaikes-sa muussakin •—- pistäneet niiden vaikeudet ja hankaluudet, sanalla eanoen, varjopuolet jiikemminkiii kuin niiden valopuolet. Scntähden en ole ollut niihin erikoisesti innostunut, en edes elämäni "myrs-ji! ,ky- ja kiihkokaudella". Josta jo on' pitkä aika kulunut, siitäkin. ' Sitäpaitsi asun kaukana Vapauden ilmcstymispaikasta, jokseenkin niiii kaukana kuin Canädass^ ! 'tääseekin, jä sen tärkeimmiltä eviämis-alucilta sekä seudulla, jossa kalastus ja metsätyöt ovat pääelinkeinoja, maatalous kaikissa muodoissaan sivuasia. - Mutta on täällä muutamitt, joilla on ollut tarmoa ja kestävyyttä raivata peltoja semmoiseen aarniometsään kuin täällä meidän tullessamme oli, ja nyt elelevät maatalouden varassa, joshan ei ylellisesti, niin kuitenkin laluun-käyyästi. Jotkut nykyisistä kalastajistakin ovat kokeilleet monenlaista maanviljelystä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa ja Ca-nadassa. Luotan siihen, että kun he syksymmällä tulevat kalasta, pystytään täälläkin kyllä maanviljelyksestä puhumaan ja kirjottamaan, vaikka ci sitä kyetä itse harjoittamaan. Kuinka paljoa paremmin silloin voisivatkaan mi-nua avustaa ne toverit, jotka todella ovat maanviljelijöitä, kerto^ itialla tällä alalla saavuttamistaan kokemuksista! Kirjoja meillä kyl-lä on, mutta kokemus on aina varmempaa ja arvokkaampaa kui» kirjatieto. * • Niinkuin sanoin, on tälläkin Kaarella nuiutamia "omillaan eläviä" maanviljelijöitä. Eikä tänne paljoa useampia sellaisia nykyään mahluisikaan. Eipä sillä, etteikö täällä viljelyskelpoista maata olisi yltäkyllin, vaikka koyätöistä. Mutta täällä on riittävästi farmareita niihin markkinapaikkoihin nähden, minne tuotteitaan täältä voipi edullisesti myydä. Lisää maata ei kannata avata viljelykseen olojen nykyisellä kannalla ollessa. Meidän saaren kalastajafarma-rit ovat siis terveen vaistonsa oli-jaamina tulleet siihen, mitä kuolemansairas kapitalismi ckspertti-ensä kautta julistaa ainoaksi pelastuskeinoksi nykyisestä ahdinkotilasta: supistaneet tuotantoa — j b etukäteen, ennenkuin ovat sitä alottimeetkaän. Se on käynyt päinsä niinkauanlojin kalastus ja neet puolifarmarit, joilla on ollut maita nimissään, ovat tietenkin olleet muualla yhtä varovaisia maanraivaukseen ja sen tuotannon lisäämisen suhteen kuin täälläkin Pakosta olleet, sillä eihän hyvä kään mies kaikkeen repiä, ja elää täytyy niin itsensä kuin perheen 'jenkin aikaa kun maata raivataan. jMulta mitä tehdä silloin, kun yleij^en liikepulan kärjistyessä työpaikat ympäristöllä suljetaan? Ja mitä tehdä niiden velkaisten aavikkofarmarien, joilla ei ole ollut kalavesiä eikä metsiä lälictty v i l l a , vaan ovat 'niukuin-naukuin päässeet vuodesta toiseen, maata loulensa tuotteula, mutta nyt hintojen romahtaessa näkevät joutuvansa puille paljaille? Näiden kysymyksien ratkaisemisessa on meille kaikille kylliksi järkeilemistä pitkäksi aikaa, toverit. A. B. M . Oliko oikein pidättää jHiikia fanmOa? Maatalous ja Osuustoiminta Tällin osastoon tarkotetot Idrjotakset pyydetään läbettimiän osetteeila: A. B. Mäkeli, Soiatala, B.C. ympäristön metsätyöt ovat cläitä-neeti ta samanlaisissa oloissa elä- Niin pitkälti kuin muistan ja se on hyvän matkaa yli piiolen vuosisadan — tuskin olen saanut käsiini ainoatakaan maatalousleh-teä, jossa ei olisi käsitelty kysymystä; "Miten saada pojat pysymään farmilla?" Eräs canadalai-rieh maatalous-ekspertti, joka liäitä Amerikan oloja muistaa ^'ic-lä pitemmälle kuin minä, kirjot-taa Ontarion ehkä enimmän levinneessä maanviljelyslehdessä, että jb niinä aikoina, kun amerikkalaisilla farmareilla oli runsaasti lapsia ja tnaaseutu täynnä nuorisoa, farmilchdet ehtimiseen kehottivat farmareita istuttamaan lapsiinsa "maahenkeä". Kaupunkien lehdet ovat yhtyneet samaan virteen, ja parlamentinkin seinät ovat kajahdelleet samaa säveltä. Eikä kukaan ole haikeimmin kuin farmari itse valittanut sitä surkeutta, että kaupunkien kirkkaat valot houkuttelevat häneltä pojat turmion teille, niinkuin majakoitten loimu matka-lintuja syksy-öinä. Kaikista kehoituksista ja pidättelyistä huolimatta on kuitenkin maaseutu tyhjenemistään tyhjennyt nuorisosta, joka sankoin/joukoin on virrannut /kaupunkeihin. Johtuuko tämä ilmiÖ nuorison "pa-liuudesta" ja kevytmielisyydestä, vai oriko muita ja pätevämpiä syitä, minkätähdcn nuorta miestä ci miellytä jäädä maalle ja ottaa elämäntehtäväkseen ravinnon luot-taimista nälkäiselle ihmiskunnalle? Oikeastaan farmarit itse — vaikka tahtomaltaan — ovat antaneet jä edelleen joka päivä antavat tähän kysymykseen parhaan vastauksen. Tuskin on sitä farmaria, joka ci päivät päästään luskittelisi, kuinka pitkiä päiviä hänen täytyy raataa raskaassa työssä, "auringonnoususta auringonlaskuun ja usein siitäkin sivu", ja kahdehtien kertoisi kaupungin työläisten ly-hyvistä päivistä. Viune vuosina, kun suurkaupungeissa on "päivänvalon säästäminen" otettu käytäntöön, muistaa hän jokaiselle vastaantulijalle — poikansakin kuullen — kuvailla kaupunkilaistyöläisen leutoa elämää: ei tarvitse kovinkaan aikasecn aamulla nousta, ja työstä pääsee jo puolivälissä iltapäivää, joten hänelle jää vielä pitkä pötky päivää huvitteluihin tai mihin tahansa, kun taas farmarin täytyy olla touhussa myöhään iltaan, syötellä sikoja, lypsää lehmiä, niittää heinää, korjata vitjaa. 'Samalla hän —• eikä suinkaan ilman syyttä valittaa saavansa perin huonoa palkkaa työstään, kaupimkilaistyöläisten palkkoihin verraten. ftap))arit, muurarit, rakennusmiehet, konetyöläisct, tehtaalaiset, asioitsijat, kauppiaat, pankkimiehet, lääkärit, lakimiehet jne. saavat ..paljoa korkeampaa palkkaa työstään kuin hän. Vaikka otetaan huomioon, että moiien kaupunki-ammattilaisen työnsaanti on sattuman varassa ja että heidän on tilapäisillä ansioillaan elettävä perheineen vuodet umpeen kalliissa kaupungissa, onnistuu farmarin joka aika, ja eritoten nykyisin, todistaa, että hän kieltämättä ori suhteellisen huonosti palkattu työläinen. - ^"äiUtMtlc^sä vahvistamiseksi hän viittaa jäteltyjen farnuen lukuisuu-suuteen, oppilaitten vähyyteen ja epäsäännölliseen koulunkäyntiin maalaiskunnissa, niiden väkiluvun suureen vähentymiseen ja moniin muihin maalaiselämän rappiotilan ilmauksiin. Tuotanto ehtyy. Ei ole vanhan Ontarion farmeilla nähtävänä entisajan mainioita hernepeltoja, ei ihmeteltäviä ohra vainioita, eikä niiden navetoista enää lähetetä raskaita junalasteja jykeviä teurashärkiä mailman markkinoille. Ja, kaiken päällisiksi, hänen viimeinenkin poikansa oli lähtenyt, mennyt kaupunkiin. Olisipa edes hänkään jäänyt kotiin! Onko tämä johdonmukaisesti ajateltua ja puhuttua? iMiksi pojat eivät menisi kaupunkeihin? Olisivathan he pähkähulluja,^ jos eivät menisi, kun kerran kaupungeissa on niin ihanat olot, helpot työt, lyhyet työ iäivät ja hyvät palkat, mutta maalla niin kaikin puolin surkeat, tympäsevät ja orjalliset olot kuin useimmat ihmiset •— eikä vähimmän farmarit itse — myöntävät olevan. Mitä oikeutta on vaalia taikka toivoakaan maalaispoikien ja tyttärien lähtevän farmarin ohdakkeiselle polulle, Icun heille on tarjona niin monta miellyttävämpää elämän-uraa? Tällä ei ole tarkotetlu halventaa niitä vaikuttimia, jolle nuorison maahankiinnitlämisen harrastus perustuu. Myönnettäköön, että ihminen ei elä ainoastansa leivästä, vaan kaipaa thuiitakirt. Mutta myönnettäköön myös, että ihminen ci elä ilman leipää, ja että halu vetää häntä sinne, missä hän voi saada runsaimman ja parhaimman leivän. Ravinnon, vaatetuksen ja asunnon tarve on kaiken jokapäiväisen työskentelymme kannustajana, ja jos nämä ovat edullisemmin saavutettavissa muilla elämän aloilla kuin farmauk-sella, niin käskeehäri terve järki nuorukaisen ja neitosen antautumaan noille muille aloille. Olettaen tämän seikan olevan määräävänä vaikuttimena maalaisnuori-son suuren enemmistön siirtymisessä kaupimkiin, on tässä kiinnitetty huomiota ainoastaan poikien farmilla pidättämisen taloudelliseen puoleen. Porvarillinen ekspertti tunnustaa • joudutun "Umpikujaan— • - Ontarion maatalouden laita ei ole hyvin, sanoo edellämainittu ekspertti, ja siihen,voimme lisätä, ettei lilanne muualla Amerikassa ole yhtään parempi. Asia on ylen tärkeä ei ainoastaan farmarille, vaan myÖs kaupunkien teollisuudelle. Muodostaahan maalaisväes-lö varsin tuntuvan osan teollisuus-luolteiden ostajapiiristä. Mutta jos farmarilla ei ole rahaa, ei hän pysty ostamaan. Ajatelkaamme esim. maanviljelyskoneiden valmistajia : kuinka kauan he voivat pitää tehtaitaan käynnissä, jos eivät saa tuotteitaan myydyksi farmareille? Talli valjaitten tekijää, työkenkien ja työvaatteiden valmistajaa y.m. Niinpä onkin tä-riiän huolestuttavan tilanteen korjaamiseksi ruvettu miettimään monenlaisia parannuskeinoja. Eks-perltimme otläa niistä tarkastettavakseen kolme pääasiallisinta ryhmää. Tällä hetkellä pidetään suurinta melua kotoisten matkkinain säilyttämisestä kotoisille tuottajille. Hyvähän sekin on, niin pitkälle kuin siliä päästään. Mutta siitä on se vika, ettei sillä päästä kyllin pitkälle. Canada on pääasiallisesti maanviljclysmaa ja tulee semmoisena pysymään vielä joitakin aikoja. Nykyään me kulutamme muutamia tarvikkeita suuremmassa määrässä kuin mitä me niitä tuotamme. Niiden tuotteiden hinta tietysti nousisi kyllin korkean suo-jclustullin avulla — mutta ainoastaan niinkauan kuin pidämme niiden tuotannon pienempänä kysyntää. Heti kun tuotantomme ylittää kotimaisen kysynnän ja meidän täytyy lähettää tuotteitamme mailman markkinoille, putoavat hinnat siellä vallitsevain hintojen tasalle. Ikävä kyllä farmarille, on asianlaita parast^aikaa tällainen vehnään ja muutamiin muihin vilja-lajeihin nähden, samaten kuin eräihih hedelmiin, kasviksiin ja lihatavaroihinkin nähden. Voidaksemme käyttää eduksemme täysin turvattuja kotoisia markkinoita, täytyisi meidän vahvasti vähentää näiden tar\ikkeiden tuotantoa — toisin sanoen, tuhansien farmarien täytyi lähteä mailtaan. Ja kuinka kauan se sittenkään auttaisi? Sillä noita jälellejäänei-tä varten on olemassa loinen ryhmä suunnitelmia maatalouden parantamiseksi, näköjään ihan vastakkainen edelliselle. Niissä ko rostetaan tuotteiden oivallisen laadun ja huolellisen lajittelun suur ta merkitystä niiden roeriekille, samalla kun kehotetaan lisäämään tuotantoa. Pankaa kaksi kortta kasvamaan siinä, missä ennen kasvoi ainoastaan yksi, avatkaa uusia aloja viljelykselle ja laittakaa taloutenne vientipohjalle! Lähftlä-kää naudanlihaa Englannin markkinoille kilpailemaan halvemmalla tuotetun argentinalais&n lihan kanssa; voita kilpailemaan halvemman, mutta laadultaan erinomaisen uusseelantilaisen voin kanssa; munia pitämään puolensa pilkkahinnalla saatavia • kiinalaisia niunia vastaan; vehnää yrittämään parhautensa Venäjän vehnälnlvaa vastaan, ja sianlihaa kamppailemaan ensiluokkaista tanskalaista vastaan. Täriiä pelastuksen lie ei tosiaan tunnu houkuttelevalta, kun kaikilta maamme ääriltä samaan aikaan kuuluu hätähuuto, että me emme kvkene pitämään puoliamme noita ulkomaisia tuotteita vastaan omilla kotoisilla markkinoi 11 ammekaan. Kolmas parannuskeino on lisä-väestön hankkiminen maaseudulle ja pidättäminen siellä. Se näyttää olleen Canadan viimeaikaisen siir-lolaisuuspoliliikan larkotukscna, mikäli sillä mitään määrätietoista tarkotusperää lienee ollut. Ja mikä on ollut tuloksena, tahi olisi ollut, jos tuo politiikka olisi onnistunut? Ainoa taloudellinen tulos, mikä sellaisesta suunnitelmasta saattaa olla, on faräiituötteiden lisääntyminen entisestään. Ja kun entisiäkään ei saada myydyksi, niinkuin nyt /näyttää käyvän sadoille miljoonille busheleille vii-mevtiolista vehnää, niin mitä seuraa sitten? * Eksperttimme tunnustaa olevansa ymmällä. Sanoo, ettei ole tutkimuksissaan ja ajattelussaan päässyt asian ytimeep -— enempää kuin muutkaan porvarilliset puoskarit. Tarkasteltuaan itsekutakin. noista siihen päätelmään, että niistä olisi vain hetkellistä apua, jos sitäkään, eivätkä ne loppujen lopuksi johtaisi mihinkään. Mutta niinkauan kuinmeillä ei ole tarjottavana'mitään ratkaisua tahi edes valaistusta näin sekavaan tilanteeseen, ei meillä ole , oikeutta yritt^äakään saada poikiamme pysymään^ makf-la. Niin pitkälle oikeudentuntoinen eksperttimme sentään on. *. Kuitenkin on syytä epäillä, eikö eksperttimme todellakaan' olisi päässyt lähemmäksi asian ydintä, jos hänellä olisi riittänyt roJikeut-ta johdonmukaisesti jatkaa taloudellisia tutkimuksiaan ja ajatteluaan. Hänen olisi täytynyt tulla samaan, mihin niin monet itiuutkin tosioloja ymmärtävät ajattelijat ovat tulleet — tarkotan vain niitä, jotka eivät ole vuokranneet aivojaan kapitalismin etujen palvelukseen — nimittäin, että kaiken nykyisen kurjuuden pohjimriiaisena syynä on kapitalistinen riisto. Sen poistaminen ja yhteiskunlajär-jestelmäri iriuuttaminen ihriiiselli-scmmäksi on ainoa pelastuksen tie niin kaupunkien työväelle ttyöttömyyden kirouksesta ja aina uhkaavasta nälkäkuolemasta kuin työtätekeväin farmarienkin köyhyydestä ja ahdinkotilasta. Ikäänkuin ei mailniassa tällä haavaa olisi enemmän kuin kylliksi nälkäisiä suita kaikille niille tuotteille, mitä maataloutemme kykenee antamaan! Multa ahnaÄ kapitalisti on riistänyt noiden' nälkäisten suiden omistajat niin avuttomiksi, etteivät he pyslv hankkimaan itselleen vältlämättömimpiä-kään elämisen tarvikkeita". Estääkseen tuottajat pääsemästä välittömään yhteyteen kuluttajien kanssa, kaataa suurkaupunkien ka-^ pitalisti mereen tai roskatunkioi-hin mälänemään junalaslittain elintarpeita, samalla aikaa kun tuhansittain nälkäisiä työttömiä hoippuu samaisten suurkaupunkien kaduilla. Parast'aikaa, niinkuin monasti ennenkin, käyttävät Amerikan farmarit paikoin polttoaineenaan vehnää, jota eivät saa kaupaksi — se tulee heille halvemmaksi polttaa kuin kivihiili — ja Kiinassa kuolee ihmisiä nälkään kuin kärpäsiä, miljoonittairi . . • Onko tämä laitaa? Onko tämä pallo älyllisten olentojen • asuinsija? ' ^ Toivorikas farmari Paikkakuntamme on nyt ko-meimmillaan, pukeutuneena kaikkiin mahdollisiin vihreän vivahduksiin. Jokaisella puulajilla^ useinpa jokaisella yksityisellä puullakin on oma värivivähduk-sensa. Samaten on heinä- ja viljavainioilla omat erilaiset värinsä, "itsekullakin lajinsa jälkeen". Toukokuun kauniit ilmat saivat kaiken kasvun hyvään vauhtiin, jota sitte on jatkunut kesäkuussakin. Runsas sade ja auringonpaiste on tehnyt ihmeitä. Kaikki touot näyttävät lupaavilta. Apilamaat ovaf odottamattoman kauniit; vehnä on puhkeamaisillaan tähkään; kevätkylvöjen oraat ovat jo aikaa peittäneet maan; koomi ja papu vasta tunkevat päätään päivänvaloon. Välittämättä kaikista teorioista, joilla on varotettu liikatuotannon vaaroista, ovat farmarit ainakin tässä piirissä olleet täydessä louhussa ja p^neet kylvöön tavallista suuremman alan Se saattaa olla huonoa talousoppia, mutta kyllä sitä nyt kumminkin koetellaan ja mielenkiinnolla katsotaan, mikä tuosta on seurauksena. Minun luullakseni useiminat farmarit ennemmin ottavat kärsiäkseen sen vahingon, että saavat liian inoritä bushelia viljaa ja liian monta kuormaa heiniä kuin sen, että niitä tulee liian vähä, niinkuin kävi viime vuonna. Joudummeko ^kärsimään liikatuotannosta vai emmekö, riippuu suuresti ilmoista. Nyt näyttää siltä, että tulee hyvä vuosi. Kevätviljaan' on täällä kylvetty harvinaisen Suuret alat. Osaksi se johtui siitä, että kovin monessa pellossa talvivehnän oras, samaten kuin syksyllä kylvetty apila ei ollut kestänyt talvea. Osaksi aiheli-tui se inuutämain viime vuosieri huonosta sadosta. Farmarit toivovat, etiei heidän nyt tarvitse ainakaan rehua ostaa elukoilleen. Paitsi kevätviljojen kylvöalaa, on lisätty myös myytäväin tuotteiden kasvualaa. Talvivehnästä, jo-patarniussuuiinitehpista, l i ^ t u l e e * ^5 ollut pääasialli-simpana rahalähteenä, on nyt jo tullut muutamille kahden-kolmas-osan ja monelle täydellinen kato. Scntähden on tänä vuonna her^n-, nyt uusi innostus sokerijuurikkaan ja päp,ujeri viljeljjcseen. Ne näyttävät jlahteyän liauniisti alkuun, mutta lopputulos riippuu syksyn ilmoista. Omasta kohdastani on minua onnistanut hyvin sen puolesta, että molemmat vehnäpeltoni selviytyivät talven alta tyydyttävänsä kunnossa. Laiho on sitte käisva-nut mainiosti, joten, jos ei mitään erikoista onnettomuutta satu, siitä pitäisi saataman kelpo sato. Toinin pello on ptmaisellä niäulla, toinen valkoisella. Molemmilie oh annettu kahta erilaista lannolusai-netta. Nykyisellä asteella ei niifesä voi nälidä rifiuuta erotusta kuin että punainen on tiheämpää jä valkoinen tummenipaa väriltään^ Minun on. vaikea selittää, mistä syystä minun vehnäni on meneäty-nyt niin hyvin, vaikka morien muun samalla lavoin ja yhtä huolellisesti hoidetut nisuviljelyfcsel epäonnistuivat. Syyksi voi mahdollisesti ajatella sen, että miiiun peltojani ei ole tiiliputkilla salaojitettu, kun taas naapurieni maat enimmäkseen ovat niillä varustetut. Olen kyllä selvillä salaojituksen eduista, mutta nyt olen alkä-' nut arvella, että eiköhän joinakin aikoina satu ojittamattomillakin mailla olemaan etuisuutensa. Viime vuosi oli täällä perin kuiva, joten maassa oli niukasti kosteutta. Saattoi tapahtua sillä tavalla, että meidän ojittamattomien pel-lojemmc pohjamaassa oli säilynyt suurempi varasto kosteutta, ainakin sen verran, että oras pääsi hyvään kasvun alkuun syksyllä. märien pääasiallisimpana tulolähteenä, ovat laitumet erikoisen tärkeät. Nimittäin säännöllisessä v i l - jelylcsessä olevat syöttölaitumel. Luonnonlaitumista ei nykyaikaisen karjanhoidon . yhteyd^sä enää kannata puhuakaan. Muuan maitofarmari kirjottaa, että hänen päikkakiiririal laan'. nä3rt-li tämän vuoden kevät mitä 'tuhoi-simmalla kaikellekin kasvullisuudelle, mutta eritoten laidunvilje-lyksille. Kului tavattoman pitkä aika suojaavan luiriipeittecn lähdöstä siihen, että ilma vihdqjn asettui lämpöseksi. Tuona vaarallisena aikana, jota kesti viikko-määrin, harVa farmari odotti juuri mitään laidunmaistaan. Miitta kesäkuun I päivänä näriiä laitumet olivat yhtä hyvässä kasvussa kuin lavallisina vuosina vasta puolivälisiä kesäkuuta. Nyt tämä farmari — hänellä kun näyttää olevan tutkiva luonne — haluaisi jonkun tieloniekäri selittävän syyn tähän ilmiöön. Mikä seikka se oikeastaan oh, joka loisina vuosina tuhoaa laitumemme? Tänä keväänä olivat juuri semmoiset olösuhttel, että entisien kokemustemme nojalla me kaikki pdo» limme lailumiemriie tuhoutuvan, ja kuitenkin ne virkosovat. Niin tekivät minunkin kaikki peltoni, paitsi mehuapila-pelto. Mutta sepä onkin 'kasvi, josta ei koskaan tiedä, mikä sille milloinkin pistää päähän. Kuitenkin me sitä ama viljelemme, koska emme tiedä mitään muuta senvertaisla laidunre-huksi. Me sen olemme tulleet huomaamaan epävarininimaksi kaikista apila-lajebta. Samaten kuin ai f alfaa, emme sitäkään enää moniin vuosiin ole yrittäneetkään viljellä yksinään, vaan kylvämme sekaan timotein ja alsiken siementä, kaikkia niin runsaasti, että riittää koko alalle, vaikka ainoastaan yksi näistä kolmesta jäisi eloon. Tämä menettely on osottaulunut käy- Koy-tännöliiseksi, koska pellon voi antaa olla sinään pari-kolme vuotta sen jälestä, kun mehuapila on en-simäisenä vuotena syöty olemattomiin. Alfalfan viljelyksestä on meillä muutamina viime vuosina saatu huönönpuoleisia tuloksia. Silti emme hellittäneet, vaan kylvimme sitä jonkun verran joka vuosi. Vanhat varret vain ohenivat ohenemistaan. Tänä keväänä me vasta odo-timmckin näkevämme ne oikein heikkoina, mutta saimmekin mielemme hyväksi nähdä sekä Vanhat että uudet pellot ihan yhtä vankkoina kilin ne olivat viiirie vuonnakin. Tämä oli ineille' sangen rohkaisevaa, sillä jos sitä jatkuu muutamia vuosia, isäahime alfalfa-pellomme taas sellaiseen kuntoon kuin haluaisimmekin niiden olevan, ja kylvämällä uusia peltoja lisää saamme kyntää nurin ne vanhemmat alat, mitkä mielestämme eivät näytä kyllin voimakkailta. Siat maJpnaan Saonieo veM ja lian^ii-inuinila iHiiinnnttiainaan n Saadaksemme tähän osastoon hiukan huumoriakin, julkasemme seuraavan, ' Siiömeri taloudellisten eksperttien laajanäköisyyttä kuvaavan kirjotuksen "Pellervo"-leh-destä: "Oikeita taloadelU^ suuitaviivDja nj^yisenä iamakantena Apilakasvit laitumella Hyvää vuolla toivotaan kaikkial- meistä tippaa la Itä-Canadassa . . . . . .. sitä ei - ja missapa Itä-Canadassa Nykyisenä vaikeana maatalouden lariiakautena, jöäloln hinnat alituisesti laäkevät, iiäyttää allakuloisuiis VaU •taavan- mondssakin: palkoissa', maanviljelijän mielet; ja työinto ja röh-kea tiiievafeuifteen luottamus vähe-vän. Ja ktiriimlhkin on huomioon o-tettava. että juuri tällaisten välkeuk-sieri. aikana ovät jTrittelläÄt ja isit-keät ihmlsöt käfköna aikoina karaistuneet ja voimakkaiden ponnis-tustensa kautta nousseet vaikeuksien voittajiksi. Henry Ford sanoo elämäkerrassaan tällaisista Ihmisistä: ••Mies ori kuitenkin luomakunnan ylväin olento. Mitä tapahtuneekin, bän pn aina.mies. Liike-elämä 5bu-ukoon huomeflnä ahdinkoon — hän on kuitenkin mies. Hän menee muuttuneiden olojen läpi niin kuin lämpö vaihteluiden pysyen aina mlehö-nä. Kun hän vain antaa tämän aja. tuksen ' uudestaan «yntyä itsessään, niin Se avaa kaivospaikkoja ja voimalähteitä hänen slsäiseöär olemuk-sesaan. Mitään varmuutta ei ole muualla kuin hänessä itsessään. M t tään rikJs^utta ei ole muualla kuin hänesisä itsessään. Paista vapautuminen on avain varmauteen ja sisäisen rikkauteen." Samanlainen maamiestä rohkaiseva Ja tulevaisuuteen luottava henki huokUu Siina kirjassa, jonka O. suuskassojen Keskusliitto on äskettäin julkaissut niriiellä "Talouden, hoitp laMavaroilla". Tä£sä julkaisunsa, joka pn'85-islvua laaja, on-kaksi prof. Gebharttin äskettäin pitämää esitelmää nimeltä - "MaanvUjeUjäih velkaantuminen - tätä ' nykyä" jä "Miksi Suomen lainat ovat kalliim: mafc kuin-tiseämpien muitten maitten?" sekä lisäksi Suomen pankin pääjohtajan Risto Rydin esitelmä kunnalU^äivniä "Maan taloudellinen tila Ja ulkomaiset laJnat". Voimakkain sanOin ja rriukaansa tempaavalla tavalla kehoittäa profeässori €febhärd nykyisenä vaikeana • aikana ' säästäväisyyteen Ja rohkeaan löbväan työhön. "Supistakaa kulutusta, tehkää lakko lainojen ottamista vastaan uusiin yrityksiin niin kaiian nuiii korko on korkea ja maatalous kaimattaä niin huonosti kuiri se viime vuosifaa ori tehnyt", hän huudahtaa. "Mrittä sa: maila kun näin rupeatte kulutusläk-koon". jatkaa professori" CTebhard kirjassaan, "samalla l^riitykää; tistä suuremmalla tarmolla ja har-ktonallä tuotantoanne lisäämään. Senvuoksi älkää osuusmeijeristv lakkoilko! Viekää sinne riiaitonne vii myöten, paitsi mitä tarvitsette lapsille, vasikoiUe ja lior-saille. - ' • • * - Älkää myös lakkoilko monaunyyn. iiosimsicaimista. missä sellaisia on! ta virhettä, että rakennetaan liian suurta Ja kallista. Ja toinen uuisl yritys, johon olisi syytä 'pyrkiä, on sianhoito laidmita. misineeii, sillä sellainenkaan ei Vaa. di stiurla pääomia ja'Ypidaan nykyoloissa saada kannattavaksi." Tällaista oppia ' esittää- professori Gebhard määmlehille ensimäisessä esifämäsisääri.'' "iloisessa esitelihäs-sään "Miksi Suomen lainat ovat kai. liimmat kuin useariipien muitten maitten?" hän vaSsih mielenkiintoiselle tavalla ösOlttäa, että kokonaisen känsakuiinari tulee samoin kuin yk. sityisen henkilön olla uuttera, jär. ijestystä kaikessa toiminnassaan ra. kastava, lakia kunnioittava ja oikeudentuntoinen ermenkuin se saa luottamusta talouselämää johtavissa piireissä ulkomailla. Syyt, miksi Suomi saa lainoistaan maksaa korkeamman koron kuin e-sim. Skandinavian maat, on prof. Gebhard ryhmitt^yt poliittisiin, taloudeUisiin ja läriateknillislin. Tekijä osoittaa valaisevasti, miten her. kät ulkomaiset lainamarkkinat ovat erilaisille syiHe ja "miteh me, järjes. tämällä elämämme Järkiperäisesti, Voimme saada ulkomaisten JälnoJem-riie korot aleneiriaaii. Pääjohtaja Ryti taas osoittaa esi. telmässäätt, että meidän ulköriiaiöen velkamme, vaikka se näyttääkin vielä suhteellisen pieneltä, oh tar. peeEsi suuri vähävaraisen Icansamme kannettavaksi. Meidän el siis' tul6 kuvitella, että me ulkomaisia lainoja ottariialla kohoaisimme' helposti hy-virivbintiin ja rikkäiiteeh. Siihen pääämäärään pyrittäe^ä on pääjoh. ia ja Rydin mukaan väin yksi tie. "Qn hiioiriioon otettava,'*; lausuu Iän. "että kansakunnan kehityksen pää. asiallisesti täytyy tapahtua seii o. man työn ja sälistävälsyydcn varas-sa". Pääjohtaja Rydin esitelmää lukiessa johtuu vaistöriialsesti inieleen erään nykyjään elävn talouselämän suurmiehen sanat kun hän laiisui: Maailmassa. on kahdenlaisia hiillu. ja. foinen on rialljoonanömistaja, jo. ka luulee rahoja kökoariiallä ,vbivari. sa saada - JoiÄInl^ta todellista vai. taa; toinen peiiriitön yiiteiskunrian uudistaja, joka uskoo, että jos häh voisi- ottaa rahat yhdeltä luokalta jä antaa ne toiselle, niin yhteiskun. nan epäkohdat oitis korjaantuisivat Molemmat ovat harhatienä." •Jos me ottaisimme osaa tuottavaan työhön luovan voimamme helposti • tunnettavissa rajoissa, iiiln o_. Iisi kysymys vain siltä, liittäisikö luovaa työtä kaikiUe Ja saisiko ku. fcin mitä hän tarvitsee. Todellinen puute elämän välttlunattömistä tar. peistä - - ei väärä puute, joka riip-, puu kilisevien metallikappaleiden-puutteesta taskussarnme —. voi rnp-pu^>. yaM riititämättöinästä tuotan, nosta, Jä tämä vuorostaan on ti- Iästä "f l a meille s« luottoa saav men kansan Itaikessa toi k u i n suojel leet temmel työväentaloil lilaisuuksissi oittava"' ku kaarti koton sään, ja n i i kuin ohrana saan ja hov tasaan. ille j, jos niiden "maamme ki\ des korot nia ta, "vaikka s( teellisen pie ole kuin 3 markkaa eli henkeä kohdi mitä maassa Ja ahkera; munia, jos k pakkasissa ai dat miljoona syyltä pakoll laan sotavar keja vastaan, pyydä kuin c naapureiltaan Eiköhän sei lisätä edeiläo lueteltujen "hi lä kolmaskin joka ci tiedä nenkään vakj distajan tarko ole koskaan o delta luokalta l e " . Kysymys misestä sille It lukuinen, tatf laiska loisluol ryöstää lyötät» tuloksia, niink raskaan raataj karot, leivän Iästä ja ilon nen "nykyjään suurmies", jok käsitä, ei ymr teiskunnallisest nempää kuin s Maidon käsi astiat ja muut tävä ehdottomai jetta on nouda aikoina, mutta ilmoilla. Astiat haalealla vedelli mällä vedellä'ji harjalla; pesun sesti huuhdeltäv Jä ja sitte asd jos suinkin ma paikkaan, missä i sevät niihin vä maan, mutta joi sistä ja kaikin sekä hajuton. Nä ja, jolla on 20 meijereissä, ma jia juustotehtaissa tä tavallinen pe sessa määrässä 1 seenkin yhtä h: kuin mikä muu Maitokannuja pe: va, että nuden'( ta tulevat kun hangatuksi, sillä min tahtovat jää( toivottaisi, ei maatalous enää pitkiin aikoihin. tuskinpa koskaan, ole ollut niin " « « ^ « ^ « » » f a . missä sellaisia on! 5 . . - i - 1 1 missa sellaisia vielä ei ole, ryhty. yksinomaan nisunviLjelyksen varas- vaa «ms ' ^ sa kuin "Lännellä" eli aavikko-maakunnissa. Idä^ä on maitotalous, hedelmäviljelys, potaalinkas-vatus tahi joku muu maatalouden "haara syrjäyttänyt viljankasvaluk-sen. ^45enistamLsettaari pallo4 vaadi eöei Siellä, missä Ij-psykarja on far-jniissä taas tee sitä meillä tavalis. kää niitä puutufanaaan. Sillä mimainmyyntiouuskuntain perustaminen on niitä harvoja uuisla yrityksiä. Johon tätä nykyä rohkenen kelioittaa maanviljelijöitä. Itse osuuskunta el näet tarvitse pääomaa kuin nimekä. Eräfeä"kanalain seirilmiten seurauksena riittämättö. mästä tuntemuksesta siitä, niitä jä miten on tuotettava. ^ . i . Esitelmässään käsittelee pääjohtaja Ryti osittain samoja asioita kuin prof. tiebhSd. vaikka loiselta kan-naita, tullen kuitenkin i^äasiaUises. ti samoihin tuloksiin., Edellämainittu kirja "Talouden-hoito lainavaroilla", on Juuri nyj>yi-senä lariiakautaia. erikoäsestl tervetullut. Se herättää luldjan entistä syvemmin yriunärtamään taloudelH-sia ilmiöitä j a rohki^see taa^ o. makohtaissiln ponriistuks&i ytäkeuk-sien ToittamiseKa," . Lehmän pieksäi pyiy alallaan lW ja vaarallinen ta ten on lehmällä miksi se ei pysy säjä voi oUa liia puristaa sen nisiä jästi; nisissä voi maitotiehye. nön du ' tulemaan ' maitosuihku. tahi olla sellainen h« jostakin syystä ä siämmenkään ei si •••• saapui taas Vapi paan. Asiamieliet hettäkää tilauksia man enimmän j e j Lähetetään postir le Canadassa. teos käsittelee as teellä "Länsinn^ uatta" kidassa !^ syitä. Läfaetetaaa kaikkialle Hinta 1 Box 69,
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, July 17, 1930 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1930-07-17 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus300717 |
Description
Title | 1930-07-17-04 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | Torstaina, feeinäk. 17 p:nä —> Thnr., Jtily 17 h' Pr H" A / 1^ Tässä lehdessä on ennenkin ollut sekä Maatalous- että Osuustoiminta- osastot, joissa on julkas-tu näille aloille kuuluvia kirjo-tiiksia, viime aikoina melkoisen runsaastikin. Vapauden johdolla on kumilenkin ollut tarkotuk-«ena saadfa nämä osastot järjestetyksi **'^%aSnTro1Hse«ti, kerran viikossa i l - mestyvälöi, erikoissivuksi, joiJa olis( .amVftoiinUta|ai»sa.- Sellaista on pidetty vaUtämättömänä edellytyksenä lehden levikille suomalaisen maanviljelys väestön «eskuu-d4; ssa — ja muidenkin, siliä mitä monipuolisemmaksi lehti kyetään saamaan, sitä paremmin sen luulisi tyydyttävän lukijoitaan. Osuustoiminta-osaston yhdistäminen Maatalous-osastoon johtuu siitä, että vähävaraisten, alottele- .- vien maanviljelijäin (jollaisia Canadan suomalaiset farmarit melkein poikkeuksetta ovat) pahasellekaan toimeentulolle on osuustoiminta ihan välttämätön elinehto. Niin monet, niin kierät ja mahtavat voimat toimivat kuin yhteisestä sopimuksesta farmarin työntulok sien riistämiseksi niin perinpohjin, ettei riistetylle vihdoin jää muuta neuvoa kuin jättää kaikki noiden isusien saaliiksi ja sortua siihen työttömin, kodittomien ja nälkäisten armeijaan, joka nykyäänkin jo täyttää niin maantiet kuin kau punkien kadut. Tällaista kohtaloa vastaan taistellakseen täytyy köyhäin farmarien pakosta liittyä yhteen, turvautua osuustoimintaan. Yhä useammat heistä ovat sen jo huomanneetkin ,cttä osuustoiminta on. Heille ainoa elämisen ehto. Miitta miksi juuri allekirjotta-nul ryhtyy tätä osastoa toimittamaan? Scntähden, ettet ketään toista sanottu olevan saatavfssa. Omasta mielestäni kyllä olen tähän toimeen sopimattomin henkilö mitä ajatella voi. En ,oIc minkään vertaa perehtynyt kumpaankaan alaan, en maanviljelykseen . , , enkä osuustoimintaan käytännössä, *'-^'* vaikka kyllä olen molempia sivus-ta katsellut; Likeltäkin. Mutia minun silmääni ovat niissä — niinkuin nyt vanhemmiten liaikes-sa muussakin •—- pistäneet niiden vaikeudet ja hankaluudet, sanalla eanoen, varjopuolet jiikemminkiii kuin niiden valopuolet. Scntähden en ole ollut niihin erikoisesti innostunut, en edes elämäni "myrs-ji! ,ky- ja kiihkokaudella". Josta jo on' pitkä aika kulunut, siitäkin. ' Sitäpaitsi asun kaukana Vapauden ilmcstymispaikasta, jokseenkin niiii kaukana kuin Canädass^ ! 'tääseekin, jä sen tärkeimmiltä eviämis-alucilta sekä seudulla, jossa kalastus ja metsätyöt ovat pääelinkeinoja, maatalous kaikissa muodoissaan sivuasia. - Mutta on täällä muutamitt, joilla on ollut tarmoa ja kestävyyttä raivata peltoja semmoiseen aarniometsään kuin täällä meidän tullessamme oli, ja nyt elelevät maatalouden varassa, joshan ei ylellisesti, niin kuitenkin laluun-käyyästi. Jotkut nykyisistä kalastajistakin ovat kokeilleet monenlaista maanviljelystä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa ja Ca-nadassa. Luotan siihen, että kun he syksymmällä tulevat kalasta, pystytään täälläkin kyllä maanviljelyksestä puhumaan ja kirjottamaan, vaikka ci sitä kyetä itse harjoittamaan. Kuinka paljoa paremmin silloin voisivatkaan mi-nua avustaa ne toverit, jotka todella ovat maanviljelijöitä, kerto^ itialla tällä alalla saavuttamistaan kokemuksista! Kirjoja meillä kyl-lä on, mutta kokemus on aina varmempaa ja arvokkaampaa kui» kirjatieto. * • Niinkuin sanoin, on tälläkin Kaarella nuiutamia "omillaan eläviä" maanviljelijöitä. Eikä tänne paljoa useampia sellaisia nykyään mahluisikaan. Eipä sillä, etteikö täällä viljelyskelpoista maata olisi yltäkyllin, vaikka koyätöistä. Mutta täällä on riittävästi farmareita niihin markkinapaikkoihin nähden, minne tuotteitaan täältä voipi edullisesti myydä. Lisää maata ei kannata avata viljelykseen olojen nykyisellä kannalla ollessa. Meidän saaren kalastajafarma-rit ovat siis terveen vaistonsa oli-jaamina tulleet siihen, mitä kuolemansairas kapitalismi ckspertti-ensä kautta julistaa ainoaksi pelastuskeinoksi nykyisestä ahdinkotilasta: supistaneet tuotantoa — j b etukäteen, ennenkuin ovat sitä alottimeetkaän. Se on käynyt päinsä niinkauanlojin kalastus ja neet puolifarmarit, joilla on ollut maita nimissään, ovat tietenkin olleet muualla yhtä varovaisia maanraivaukseen ja sen tuotannon lisäämisen suhteen kuin täälläkin Pakosta olleet, sillä eihän hyvä kään mies kaikkeen repiä, ja elää täytyy niin itsensä kuin perheen 'jenkin aikaa kun maata raivataan. jMulta mitä tehdä silloin, kun yleij^en liikepulan kärjistyessä työpaikat ympäristöllä suljetaan? Ja mitä tehdä niiden velkaisten aavikkofarmarien, joilla ei ole ollut kalavesiä eikä metsiä lälictty v i l l a , vaan ovat 'niukuin-naukuin päässeet vuodesta toiseen, maata loulensa tuotteula, mutta nyt hintojen romahtaessa näkevät joutuvansa puille paljaille? Näiden kysymyksien ratkaisemisessa on meille kaikille kylliksi järkeilemistä pitkäksi aikaa, toverit. A. B. M . Oliko oikein pidättää jHiikia fanmOa? Maatalous ja Osuustoiminta Tällin osastoon tarkotetot Idrjotakset pyydetään läbettimiän osetteeila: A. B. Mäkeli, Soiatala, B.C. ympäristön metsätyöt ovat cläitä-neeti ta samanlaisissa oloissa elä- Niin pitkälti kuin muistan ja se on hyvän matkaa yli piiolen vuosisadan — tuskin olen saanut käsiini ainoatakaan maatalousleh-teä, jossa ei olisi käsitelty kysymystä; "Miten saada pojat pysymään farmilla?" Eräs canadalai-rieh maatalous-ekspertti, joka liäitä Amerikan oloja muistaa ^'ic-lä pitemmälle kuin minä, kirjot-taa Ontarion ehkä enimmän levinneessä maanviljelyslehdessä, että jb niinä aikoina, kun amerikkalaisilla farmareilla oli runsaasti lapsia ja tnaaseutu täynnä nuorisoa, farmilchdet ehtimiseen kehottivat farmareita istuttamaan lapsiinsa "maahenkeä". Kaupunkien lehdet ovat yhtyneet samaan virteen, ja parlamentinkin seinät ovat kajahdelleet samaa säveltä. Eikä kukaan ole haikeimmin kuin farmari itse valittanut sitä surkeutta, että kaupunkien kirkkaat valot houkuttelevat häneltä pojat turmion teille, niinkuin majakoitten loimu matka-lintuja syksy-öinä. Kaikista kehoituksista ja pidättelyistä huolimatta on kuitenkin maaseutu tyhjenemistään tyhjennyt nuorisosta, joka sankoin/joukoin on virrannut /kaupunkeihin. Johtuuko tämä ilmiÖ nuorison "pa-liuudesta" ja kevytmielisyydestä, vai oriko muita ja pätevämpiä syitä, minkätähdcn nuorta miestä ci miellytä jäädä maalle ja ottaa elämäntehtäväkseen ravinnon luot-taimista nälkäiselle ihmiskunnalle? Oikeastaan farmarit itse — vaikka tahtomaltaan — ovat antaneet jä edelleen joka päivä antavat tähän kysymykseen parhaan vastauksen. Tuskin on sitä farmaria, joka ci päivät päästään luskittelisi, kuinka pitkiä päiviä hänen täytyy raataa raskaassa työssä, "auringonnoususta auringonlaskuun ja usein siitäkin sivu", ja kahdehtien kertoisi kaupungin työläisten ly-hyvistä päivistä. Viune vuosina, kun suurkaupungeissa on "päivänvalon säästäminen" otettu käytäntöön, muistaa hän jokaiselle vastaantulijalle — poikansakin kuullen — kuvailla kaupunkilaistyöläisen leutoa elämää: ei tarvitse kovinkaan aikasecn aamulla nousta, ja työstä pääsee jo puolivälissä iltapäivää, joten hänelle jää vielä pitkä pötky päivää huvitteluihin tai mihin tahansa, kun taas farmarin täytyy olla touhussa myöhään iltaan, syötellä sikoja, lypsää lehmiä, niittää heinää, korjata vitjaa. 'Samalla hän —• eikä suinkaan ilman syyttä valittaa saavansa perin huonoa palkkaa työstään, kaupimkilaistyöläisten palkkoihin verraten. ftap))arit, muurarit, rakennusmiehet, konetyöläisct, tehtaalaiset, asioitsijat, kauppiaat, pankkimiehet, lääkärit, lakimiehet jne. saavat ..paljoa korkeampaa palkkaa työstään kuin hän. Vaikka otetaan huomioon, että moiien kaupunki-ammattilaisen työnsaanti on sattuman varassa ja että heidän on tilapäisillä ansioillaan elettävä perheineen vuodet umpeen kalliissa kaupungissa, onnistuu farmarin joka aika, ja eritoten nykyisin, todistaa, että hän kieltämättä ori suhteellisen huonosti palkattu työläinen. - ^"äiUtMtlc^sä vahvistamiseksi hän viittaa jäteltyjen farnuen lukuisuu-suuteen, oppilaitten vähyyteen ja epäsäännölliseen koulunkäyntiin maalaiskunnissa, niiden väkiluvun suureen vähentymiseen ja moniin muihin maalaiselämän rappiotilan ilmauksiin. Tuotanto ehtyy. Ei ole vanhan Ontarion farmeilla nähtävänä entisajan mainioita hernepeltoja, ei ihmeteltäviä ohra vainioita, eikä niiden navetoista enää lähetetä raskaita junalasteja jykeviä teurashärkiä mailman markkinoille. Ja, kaiken päällisiksi, hänen viimeinenkin poikansa oli lähtenyt, mennyt kaupunkiin. Olisipa edes hänkään jäänyt kotiin! Onko tämä johdonmukaisesti ajateltua ja puhuttua? iMiksi pojat eivät menisi kaupunkeihin? Olisivathan he pähkähulluja,^ jos eivät menisi, kun kerran kaupungeissa on niin ihanat olot, helpot työt, lyhyet työ iäivät ja hyvät palkat, mutta maalla niin kaikin puolin surkeat, tympäsevät ja orjalliset olot kuin useimmat ihmiset •— eikä vähimmän farmarit itse — myöntävät olevan. Mitä oikeutta on vaalia taikka toivoakaan maalaispoikien ja tyttärien lähtevän farmarin ohdakkeiselle polulle, Icun heille on tarjona niin monta miellyttävämpää elämän-uraa? Tällä ei ole tarkotetlu halventaa niitä vaikuttimia, jolle nuorison maahankiinnitlämisen harrastus perustuu. Myönnettäköön, että ihminen ei elä ainoastansa leivästä, vaan kaipaa thuiitakirt. Mutta myönnettäköön myös, että ihminen ci elä ilman leipää, ja että halu vetää häntä sinne, missä hän voi saada runsaimman ja parhaimman leivän. Ravinnon, vaatetuksen ja asunnon tarve on kaiken jokapäiväisen työskentelymme kannustajana, ja jos nämä ovat edullisemmin saavutettavissa muilla elämän aloilla kuin farmauk-sella, niin käskeehäri terve järki nuorukaisen ja neitosen antautumaan noille muille aloille. Olettaen tämän seikan olevan määräävänä vaikuttimena maalaisnuori-son suuren enemmistön siirtymisessä kaupimkiin, on tässä kiinnitetty huomiota ainoastaan poikien farmilla pidättämisen taloudelliseen puoleen. Porvarillinen ekspertti tunnustaa • joudutun "Umpikujaan— • - Ontarion maatalouden laita ei ole hyvin, sanoo edellämainittu ekspertti, ja siihen,voimme lisätä, ettei lilanne muualla Amerikassa ole yhtään parempi. Asia on ylen tärkeä ei ainoastaan farmarille, vaan myÖs kaupunkien teollisuudelle. Muodostaahan maalaisväes-lö varsin tuntuvan osan teollisuus-luolteiden ostajapiiristä. Mutta jos farmarilla ei ole rahaa, ei hän pysty ostamaan. Ajatelkaamme esim. maanviljelyskoneiden valmistajia : kuinka kauan he voivat pitää tehtaitaan käynnissä, jos eivät saa tuotteitaan myydyksi farmareille? Talli valjaitten tekijää, työkenkien ja työvaatteiden valmistajaa y.m. Niinpä onkin tä-riiän huolestuttavan tilanteen korjaamiseksi ruvettu miettimään monenlaisia parannuskeinoja. Eks-perltimme otläa niistä tarkastettavakseen kolme pääasiallisinta ryhmää. Tällä hetkellä pidetään suurinta melua kotoisten matkkinain säilyttämisestä kotoisille tuottajille. Hyvähän sekin on, niin pitkälle kuin siliä päästään. Mutta siitä on se vika, ettei sillä päästä kyllin pitkälle. Canada on pääasiallisesti maanviljclysmaa ja tulee semmoisena pysymään vielä joitakin aikoja. Nykyään me kulutamme muutamia tarvikkeita suuremmassa määrässä kuin mitä me niitä tuotamme. Niiden tuotteiden hinta tietysti nousisi kyllin korkean suo-jclustullin avulla — mutta ainoastaan niinkauan kuin pidämme niiden tuotannon pienempänä kysyntää. Heti kun tuotantomme ylittää kotimaisen kysynnän ja meidän täytyy lähettää tuotteitamme mailman markkinoille, putoavat hinnat siellä vallitsevain hintojen tasalle. Ikävä kyllä farmarille, on asianlaita parast^aikaa tällainen vehnään ja muutamiin muihin vilja-lajeihin nähden, samaten kuin eräihih hedelmiin, kasviksiin ja lihatavaroihinkin nähden. Voidaksemme käyttää eduksemme täysin turvattuja kotoisia markkinoita, täytyisi meidän vahvasti vähentää näiden tar\ikkeiden tuotantoa — toisin sanoen, tuhansien farmarien täytyi lähteä mailtaan. Ja kuinka kauan se sittenkään auttaisi? Sillä noita jälellejäänei-tä varten on olemassa loinen ryhmä suunnitelmia maatalouden parantamiseksi, näköjään ihan vastakkainen edelliselle. Niissä ko rostetaan tuotteiden oivallisen laadun ja huolellisen lajittelun suur ta merkitystä niiden roeriekille, samalla kun kehotetaan lisäämään tuotantoa. Pankaa kaksi kortta kasvamaan siinä, missä ennen kasvoi ainoastaan yksi, avatkaa uusia aloja viljelykselle ja laittakaa taloutenne vientipohjalle! Lähftlä-kää naudanlihaa Englannin markkinoille kilpailemaan halvemmalla tuotetun argentinalais&n lihan kanssa; voita kilpailemaan halvemman, mutta laadultaan erinomaisen uusseelantilaisen voin kanssa; munia pitämään puolensa pilkkahinnalla saatavia • kiinalaisia niunia vastaan; vehnää yrittämään parhautensa Venäjän vehnälnlvaa vastaan, ja sianlihaa kamppailemaan ensiluokkaista tanskalaista vastaan. Täriiä pelastuksen lie ei tosiaan tunnu houkuttelevalta, kun kaikilta maamme ääriltä samaan aikaan kuuluu hätähuuto, että me emme kvkene pitämään puoliamme noita ulkomaisia tuotteita vastaan omilla kotoisilla markkinoi 11 ammekaan. Kolmas parannuskeino on lisä-väestön hankkiminen maaseudulle ja pidättäminen siellä. Se näyttää olleen Canadan viimeaikaisen siir-lolaisuuspoliliikan larkotukscna, mikäli sillä mitään määrätietoista tarkotusperää lienee ollut. Ja mikä on ollut tuloksena, tahi olisi ollut, jos tuo politiikka olisi onnistunut? Ainoa taloudellinen tulos, mikä sellaisesta suunnitelmasta saattaa olla, on faräiituötteiden lisääntyminen entisestään. Ja kun entisiäkään ei saada myydyksi, niinkuin nyt /näyttää käyvän sadoille miljoonille busheleille vii-mevtiolista vehnää, niin mitä seuraa sitten? * Eksperttimme tunnustaa olevansa ymmällä. Sanoo, ettei ole tutkimuksissaan ja ajattelussaan päässyt asian ytimeep -— enempää kuin muutkaan porvarilliset puoskarit. Tarkasteltuaan itsekutakin. noista siihen päätelmään, että niistä olisi vain hetkellistä apua, jos sitäkään, eivätkä ne loppujen lopuksi johtaisi mihinkään. Mutta niinkauan kuinmeillä ei ole tarjottavana'mitään ratkaisua tahi edes valaistusta näin sekavaan tilanteeseen, ei meillä ole , oikeutta yritt^äakään saada poikiamme pysymään^ makf-la. Niin pitkälle oikeudentuntoinen eksperttimme sentään on. *. Kuitenkin on syytä epäillä, eikö eksperttimme todellakaan' olisi päässyt lähemmäksi asian ydintä, jos hänellä olisi riittänyt roJikeut-ta johdonmukaisesti jatkaa taloudellisia tutkimuksiaan ja ajatteluaan. Hänen olisi täytynyt tulla samaan, mihin niin monet itiuutkin tosioloja ymmärtävät ajattelijat ovat tulleet — tarkotan vain niitä, jotka eivät ole vuokranneet aivojaan kapitalismin etujen palvelukseen — nimittäin, että kaiken nykyisen kurjuuden pohjimriiaisena syynä on kapitalistinen riisto. Sen poistaminen ja yhteiskunlajär-jestelmäri iriuuttaminen ihriiiselli-scmmäksi on ainoa pelastuksen tie niin kaupunkien työväelle ttyöttömyyden kirouksesta ja aina uhkaavasta nälkäkuolemasta kuin työtätekeväin farmarienkin köyhyydestä ja ahdinkotilasta. Ikäänkuin ei mailniassa tällä haavaa olisi enemmän kuin kylliksi nälkäisiä suita kaikille niille tuotteille, mitä maataloutemme kykenee antamaan! Multa ahnaÄ kapitalisti on riistänyt noiden' nälkäisten suiden omistajat niin avuttomiksi, etteivät he pyslv hankkimaan itselleen vältlämättömimpiä-kään elämisen tarvikkeita". Estääkseen tuottajat pääsemästä välittömään yhteyteen kuluttajien kanssa, kaataa suurkaupunkien ka-^ pitalisti mereen tai roskatunkioi-hin mälänemään junalaslittain elintarpeita, samalla aikaa kun tuhansittain nälkäisiä työttömiä hoippuu samaisten suurkaupunkien kaduilla. Parast'aikaa, niinkuin monasti ennenkin, käyttävät Amerikan farmarit paikoin polttoaineenaan vehnää, jota eivät saa kaupaksi — se tulee heille halvemmaksi polttaa kuin kivihiili — ja Kiinassa kuolee ihmisiä nälkään kuin kärpäsiä, miljoonittairi . . • Onko tämä laitaa? Onko tämä pallo älyllisten olentojen • asuinsija? ' ^ Toivorikas farmari Paikkakuntamme on nyt ko-meimmillaan, pukeutuneena kaikkiin mahdollisiin vihreän vivahduksiin. Jokaisella puulajilla^ useinpa jokaisella yksityisellä puullakin on oma värivivähduk-sensa. Samaten on heinä- ja viljavainioilla omat erilaiset värinsä, "itsekullakin lajinsa jälkeen". Toukokuun kauniit ilmat saivat kaiken kasvun hyvään vauhtiin, jota sitte on jatkunut kesäkuussakin. Runsas sade ja auringonpaiste on tehnyt ihmeitä. Kaikki touot näyttävät lupaavilta. Apilamaat ovaf odottamattoman kauniit; vehnä on puhkeamaisillaan tähkään; kevätkylvöjen oraat ovat jo aikaa peittäneet maan; koomi ja papu vasta tunkevat päätään päivänvaloon. Välittämättä kaikista teorioista, joilla on varotettu liikatuotannon vaaroista, ovat farmarit ainakin tässä piirissä olleet täydessä louhussa ja p^neet kylvöön tavallista suuremman alan Se saattaa olla huonoa talousoppia, mutta kyllä sitä nyt kumminkin koetellaan ja mielenkiinnolla katsotaan, mikä tuosta on seurauksena. Minun luullakseni useiminat farmarit ennemmin ottavat kärsiäkseen sen vahingon, että saavat liian inoritä bushelia viljaa ja liian monta kuormaa heiniä kuin sen, että niitä tulee liian vähä, niinkuin kävi viime vuonna. Joudummeko ^kärsimään liikatuotannosta vai emmekö, riippuu suuresti ilmoista. Nyt näyttää siltä, että tulee hyvä vuosi. Kevätviljaan' on täällä kylvetty harvinaisen Suuret alat. Osaksi se johtui siitä, että kovin monessa pellossa talvivehnän oras, samaten kuin syksyllä kylvetty apila ei ollut kestänyt talvea. Osaksi aiheli-tui se inuutämain viime vuosieri huonosta sadosta. Farmarit toivovat, etiei heidän nyt tarvitse ainakaan rehua ostaa elukoilleen. Paitsi kevätviljojen kylvöalaa, on lisätty myös myytäväin tuotteiden kasvualaa. Talvivehnästä, jo-patarniussuuiinitehpista, l i ^ t u l e e * ^5 ollut pääasialli-simpana rahalähteenä, on nyt jo tullut muutamille kahden-kolmas-osan ja monelle täydellinen kato. Scntähden on tänä vuonna her^n-, nyt uusi innostus sokerijuurikkaan ja päp,ujeri viljeljjcseen. Ne näyttävät jlahteyän liauniisti alkuun, mutta lopputulos riippuu syksyn ilmoista. Omasta kohdastani on minua onnistanut hyvin sen puolesta, että molemmat vehnäpeltoni selviytyivät talven alta tyydyttävänsä kunnossa. Laiho on sitte käisva-nut mainiosti, joten, jos ei mitään erikoista onnettomuutta satu, siitä pitäisi saataman kelpo sato. Toinin pello on ptmaisellä niäulla, toinen valkoisella. Molemmilie oh annettu kahta erilaista lannolusai-netta. Nykyisellä asteella ei niifesä voi nälidä rifiuuta erotusta kuin että punainen on tiheämpää jä valkoinen tummenipaa väriltään^ Minun on. vaikea selittää, mistä syystä minun vehnäni on meneäty-nyt niin hyvin, vaikka morien muun samalla lavoin ja yhtä huolellisesti hoidetut nisuviljelyfcsel epäonnistuivat. Syyksi voi mahdollisesti ajatella sen, että miiiun peltojani ei ole tiiliputkilla salaojitettu, kun taas naapurieni maat enimmäkseen ovat niillä varustetut. Olen kyllä selvillä salaojituksen eduista, mutta nyt olen alkä-' nut arvella, että eiköhän joinakin aikoina satu ojittamattomillakin mailla olemaan etuisuutensa. Viime vuosi oli täällä perin kuiva, joten maassa oli niukasti kosteutta. Saattoi tapahtua sillä tavalla, että meidän ojittamattomien pel-lojemmc pohjamaassa oli säilynyt suurempi varasto kosteutta, ainakin sen verran, että oras pääsi hyvään kasvun alkuun syksyllä. märien pääasiallisimpana tulolähteenä, ovat laitumet erikoisen tärkeät. Nimittäin säännöllisessä v i l - jelylcsessä olevat syöttölaitumel. Luonnonlaitumista ei nykyaikaisen karjanhoidon . yhteyd^sä enää kannata puhuakaan. Muuan maitofarmari kirjottaa, että hänen päikkakiiririal laan'. nä3rt-li tämän vuoden kevät mitä 'tuhoi-simmalla kaikellekin kasvullisuudelle, mutta eritoten laidunvilje-lyksille. Kului tavattoman pitkä aika suojaavan luiriipeittecn lähdöstä siihen, että ilma vihdqjn asettui lämpöseksi. Tuona vaarallisena aikana, jota kesti viikko-määrin, harVa farmari odotti juuri mitään laidunmaistaan. Miitta kesäkuun I päivänä näriiä laitumet olivat yhtä hyvässä kasvussa kuin lavallisina vuosina vasta puolivälisiä kesäkuuta. Nyt tämä farmari — hänellä kun näyttää olevan tutkiva luonne — haluaisi jonkun tieloniekäri selittävän syyn tähän ilmiöön. Mikä seikka se oikeastaan oh, joka loisina vuosina tuhoaa laitumemme? Tänä keväänä olivat juuri semmoiset olösuhttel, että entisien kokemustemme nojalla me kaikki pdo» limme lailumiemriie tuhoutuvan, ja kuitenkin ne virkosovat. Niin tekivät minunkin kaikki peltoni, paitsi mehuapila-pelto. Mutta sepä onkin 'kasvi, josta ei koskaan tiedä, mikä sille milloinkin pistää päähän. Kuitenkin me sitä ama viljelemme, koska emme tiedä mitään muuta senvertaisla laidunre-huksi. Me sen olemme tulleet huomaamaan epävarininimaksi kaikista apila-lajebta. Samaten kuin ai f alfaa, emme sitäkään enää moniin vuosiin ole yrittäneetkään viljellä yksinään, vaan kylvämme sekaan timotein ja alsiken siementä, kaikkia niin runsaasti, että riittää koko alalle, vaikka ainoastaan yksi näistä kolmesta jäisi eloon. Tämä menettely on osottaulunut käy- Koy-tännöliiseksi, koska pellon voi antaa olla sinään pari-kolme vuotta sen jälestä, kun mehuapila on en-simäisenä vuotena syöty olemattomiin. Alfalfan viljelyksestä on meillä muutamina viime vuosina saatu huönönpuoleisia tuloksia. Silti emme hellittäneet, vaan kylvimme sitä jonkun verran joka vuosi. Vanhat varret vain ohenivat ohenemistaan. Tänä keväänä me vasta odo-timmckin näkevämme ne oikein heikkoina, mutta saimmekin mielemme hyväksi nähdä sekä Vanhat että uudet pellot ihan yhtä vankkoina kilin ne olivat viiirie vuonnakin. Tämä oli ineille' sangen rohkaisevaa, sillä jos sitä jatkuu muutamia vuosia, isäahime alfalfa-pellomme taas sellaiseen kuntoon kuin haluaisimmekin niiden olevan, ja kylvämällä uusia peltoja lisää saamme kyntää nurin ne vanhemmat alat, mitkä mielestämme eivät näytä kyllin voimakkailta. Siat maJpnaan Saonieo veM ja lian^ii-inuinila iHiiinnnttiainaan n Saadaksemme tähän osastoon hiukan huumoriakin, julkasemme seuraavan, ' Siiömeri taloudellisten eksperttien laajanäköisyyttä kuvaavan kirjotuksen "Pellervo"-leh-destä: "Oikeita taloadelU^ suuitaviivDja nj^yisenä iamakantena Apilakasvit laitumella Hyvää vuolla toivotaan kaikkial- meistä tippaa la Itä-Canadassa . . . . . .. sitä ei - ja missapa Itä-Canadassa Nykyisenä vaikeana maatalouden lariiakautena, jöäloln hinnat alituisesti laäkevät, iiäyttää allakuloisuiis VaU •taavan- mondssakin: palkoissa', maanviljelijän mielet; ja työinto ja röh-kea tiiievafeuifteen luottamus vähe-vän. Ja ktiriimlhkin on huomioon o-tettava. että juuri tällaisten välkeuk-sieri. aikana ovät jTrittelläÄt ja isit-keät ihmlsöt käfköna aikoina karaistuneet ja voimakkaiden ponnis-tustensa kautta nousseet vaikeuksien voittajiksi. Henry Ford sanoo elämäkerrassaan tällaisista Ihmisistä: ••Mies ori kuitenkin luomakunnan ylväin olento. Mitä tapahtuneekin, bän pn aina.mies. Liike-elämä 5bu-ukoon huomeflnä ahdinkoon — hän on kuitenkin mies. Hän menee muuttuneiden olojen läpi niin kuin lämpö vaihteluiden pysyen aina mlehö-nä. Kun hän vain antaa tämän aja. tuksen ' uudestaan «yntyä itsessään, niin Se avaa kaivospaikkoja ja voimalähteitä hänen slsäiseöär olemuk-sesaan. Mitään varmuutta ei ole muualla kuin hänessä itsessään. M t tään rikJs^utta ei ole muualla kuin hänesisä itsessään. Paista vapautuminen on avain varmauteen ja sisäisen rikkauteen." Samanlainen maamiestä rohkaiseva Ja tulevaisuuteen luottava henki huokUu Siina kirjassa, jonka O. suuskassojen Keskusliitto on äskettäin julkaissut niriiellä "Talouden, hoitp laMavaroilla". Tä£sä julkaisunsa, joka pn'85-islvua laaja, on-kaksi prof. Gebharttin äskettäin pitämää esitelmää nimeltä - "MaanvUjeUjäih velkaantuminen - tätä ' nykyä" jä "Miksi Suomen lainat ovat kalliim: mafc kuin-tiseämpien muitten maitten?" sekä lisäksi Suomen pankin pääjohtajan Risto Rydin esitelmä kunnalU^äivniä "Maan taloudellinen tila Ja ulkomaiset laJnat". Voimakkain sanOin ja rriukaansa tempaavalla tavalla kehoittäa profeässori €febhärd nykyisenä vaikeana • aikana ' säästäväisyyteen Ja rohkeaan löbväan työhön. "Supistakaa kulutusta, tehkää lakko lainojen ottamista vastaan uusiin yrityksiin niin kaiian nuiii korko on korkea ja maatalous kaimattaä niin huonosti kuiri se viime vuosifaa ori tehnyt", hän huudahtaa. "Mrittä sa: maila kun näin rupeatte kulutusläk-koon". jatkaa professori" CTebhard kirjassaan, "samalla l^riitykää; tistä suuremmalla tarmolla ja har-ktonallä tuotantoanne lisäämään. Senvuoksi älkää osuusmeijeristv lakkoilko! Viekää sinne riiaitonne vii myöten, paitsi mitä tarvitsette lapsille, vasikoiUe ja lior-saille. - ' • • * - Älkää myös lakkoilko monaunyyn. iiosimsicaimista. missä sellaisia on! ta virhettä, että rakennetaan liian suurta Ja kallista. Ja toinen uuisl yritys, johon olisi syytä 'pyrkiä, on sianhoito laidmita. misineeii, sillä sellainenkaan ei Vaa. di stiurla pääomia ja'Ypidaan nykyoloissa saada kannattavaksi." Tällaista oppia ' esittää- professori Gebhard määmlehille ensimäisessä esifämäsisääri.'' "iloisessa esitelihäs-sään "Miksi Suomen lainat ovat kai. liimmat kuin useariipien muitten maitten?" hän vaSsih mielenkiintoiselle tavalla ösOlttäa, että kokonaisen känsakuiinari tulee samoin kuin yk. sityisen henkilön olla uuttera, jär. ijestystä kaikessa toiminnassaan ra. kastava, lakia kunnioittava ja oikeudentuntoinen ermenkuin se saa luottamusta talouselämää johtavissa piireissä ulkomailla. Syyt, miksi Suomi saa lainoistaan maksaa korkeamman koron kuin e-sim. Skandinavian maat, on prof. Gebhard ryhmitt^yt poliittisiin, taloudeUisiin ja läriateknillislin. Tekijä osoittaa valaisevasti, miten her. kät ulkomaiset lainamarkkinat ovat erilaisille syiHe ja "miteh me, järjes. tämällä elämämme Järkiperäisesti, Voimme saada ulkomaisten JälnoJem-riie korot aleneiriaaii. Pääjohtaja Ryti taas osoittaa esi. telmässäätt, että meidän ulköriiaiöen velkamme, vaikka se näyttääkin vielä suhteellisen pieneltä, oh tar. peeEsi suuri vähävaraisen Icansamme kannettavaksi. Meidän el siis' tul6 kuvitella, että me ulkomaisia lainoja ottariialla kohoaisimme' helposti hy-virivbintiin ja rikkäiiteeh. Siihen pääämäärään pyrittäe^ä on pääjoh. ia ja Rydin mukaan väin yksi tie. "Qn hiioiriioon otettava,'*; lausuu Iän. "että kansakunnan kehityksen pää. asiallisesti täytyy tapahtua seii o. man työn ja sälistävälsyydcn varas-sa". Pääjohtaja Rydin esitelmää lukiessa johtuu vaistöriialsesti inieleen erään nykyjään elävn talouselämän suurmiehen sanat kun hän laiisui: Maailmassa. on kahdenlaisia hiillu. ja. foinen on rialljoonanömistaja, jo. ka luulee rahoja kökoariiallä ,vbivari. sa saada - JoiÄInl^ta todellista vai. taa; toinen peiiriitön yiiteiskunrian uudistaja, joka uskoo, että jos häh voisi- ottaa rahat yhdeltä luokalta jä antaa ne toiselle, niin yhteiskun. nan epäkohdat oitis korjaantuisivat Molemmat ovat harhatienä." •Jos me ottaisimme osaa tuottavaan työhön luovan voimamme helposti • tunnettavissa rajoissa, iiiln o_. Iisi kysymys vain siltä, liittäisikö luovaa työtä kaikiUe Ja saisiko ku. fcin mitä hän tarvitsee. Todellinen puute elämän välttlunattömistä tar. peistä - - ei väärä puute, joka riip-, puu kilisevien metallikappaleiden-puutteesta taskussarnme —. voi rnp-pu^>. yaM riititämättöinästä tuotan, nosta, Jä tämä vuorostaan on ti- Iästä "f l a meille s« luottoa saav men kansan Itaikessa toi k u i n suojel leet temmel työväentaloil lilaisuuksissi oittava"' ku kaarti koton sään, ja n i i kuin ohrana saan ja hov tasaan. ille j, jos niiden "maamme ki\ des korot nia ta, "vaikka s( teellisen pie ole kuin 3 markkaa eli henkeä kohdi mitä maassa Ja ahkera; munia, jos k pakkasissa ai dat miljoona syyltä pakoll laan sotavar keja vastaan, pyydä kuin c naapureiltaan Eiköhän sei lisätä edeiläo lueteltujen "hi lä kolmaskin joka ci tiedä nenkään vakj distajan tarko ole koskaan o delta luokalta l e " . Kysymys misestä sille It lukuinen, tatf laiska loisluol ryöstää lyötät» tuloksia, niink raskaan raataj karot, leivän Iästä ja ilon nen "nykyjään suurmies", jok käsitä, ei ymr teiskunnallisest nempää kuin s Maidon käsi astiat ja muut tävä ehdottomai jetta on nouda aikoina, mutta ilmoilla. Astiat haalealla vedelli mällä vedellä'ji harjalla; pesun sesti huuhdeltäv Jä ja sitte asd jos suinkin ma paikkaan, missä i sevät niihin vä maan, mutta joi sistä ja kaikin sekä hajuton. Nä ja, jolla on 20 meijereissä, ma jia juustotehtaissa tä tavallinen pe sessa määrässä 1 seenkin yhtä h: kuin mikä muu Maitokannuja pe: va, että nuden'( ta tulevat kun hangatuksi, sillä min tahtovat jää( toivottaisi, ei maatalous enää pitkiin aikoihin. tuskinpa koskaan, ole ollut niin " « « ^ « ^ « » » f a . missä sellaisia on! 5 . . - i - 1 1 missa sellaisia vielä ei ole, ryhty. yksinomaan nisunviLjelyksen varas- vaa «ms ' ^ sa kuin "Lännellä" eli aavikko-maakunnissa. Idä^ä on maitotalous, hedelmäviljelys, potaalinkas-vatus tahi joku muu maatalouden "haara syrjäyttänyt viljankasvaluk-sen. ^45enistamLsettaari pallo4 vaadi eöei Siellä, missä Ij-psykarja on far-jniissä taas tee sitä meillä tavalis. kää niitä puutufanaaan. Sillä mimainmyyntiouuskuntain perustaminen on niitä harvoja uuisla yrityksiä. Johon tätä nykyä rohkenen kelioittaa maanviljelijöitä. Itse osuuskunta el näet tarvitse pääomaa kuin nimekä. Eräfeä"kanalain seirilmiten seurauksena riittämättö. mästä tuntemuksesta siitä, niitä jä miten on tuotettava. ^ . i . Esitelmässään käsittelee pääjohtaja Ryti osittain samoja asioita kuin prof. tiebhSd. vaikka loiselta kan-naita, tullen kuitenkin i^äasiaUises. ti samoihin tuloksiin., Edellämainittu kirja "Talouden-hoito lainavaroilla", on Juuri nyj>yi-senä lariiakautaia. erikoäsestl tervetullut. Se herättää luldjan entistä syvemmin yriunärtamään taloudelH-sia ilmiöitä j a rohki^see taa^ o. makohtaissiln ponriistuks&i ytäkeuk-sien ToittamiseKa," . Lehmän pieksäi pyiy alallaan lW ja vaarallinen ta ten on lehmällä miksi se ei pysy säjä voi oUa liia puristaa sen nisiä jästi; nisissä voi maitotiehye. nön du ' tulemaan ' maitosuihku. tahi olla sellainen h« jostakin syystä ä siämmenkään ei si •••• saapui taas Vapi paan. Asiamieliet hettäkää tilauksia man enimmän j e j Lähetetään postir le Canadassa. teos käsittelee as teellä "Länsinn^ uatta" kidassa !^ syitä. Läfaetetaaa kaikkialle Hinta 1 Box 69, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1930-07-17-04