Vapaus, April 1, 1922

              Lauantaina, Imhtik. 1 p. - SBJmäaj, April Ist
JCanadan euomalaUen työväestön äänenkannattaja, ilmes­tyy
Sudburyssa, Oct,, joka tiistai, torstai ja lauantai.
Vastaafa SS»,-.. ToimituMJhteen,
VAPAUS
The only organ of Fi(nLniiKbehr Wty)o,r kers in C^ anad, a. «P u,Kb -
i f eÄ S u d K Ont. every Tuesday, Tbursday and
Sakurdayj_ '"
Advertising rates 40c per col. inch. Minimum charge
fnrÄfinserttoB 75c. Biscount on standing advertue-
*£ZTh^ym^Bis the best advertising medium among
öie Finnish People in Canada.
TILAUSHINNAT: ö ,
Canadaan yksi vk. ?4.00, puoli vk. $2.25,^lcolme kk.
suomeen, yksi vk. ?5.50, puoli vk.
^''V^a^ri^tTLrn. raha. ei tulla lähettämään.
pitsi nsmmipsten ioillg on takaukset.'
Joa ette milloin tahansa saa vasteusta^ ensimaiseen
birjeeBeenne. kirjottakaa uudelleen lukkeehoitajan per-eoonallisella
nimellä. ^, ^ .
y .y Tf A NM ASTOf Lukkenhoitaia.
" Vap^^konttori ia tounitus on Liberty Building,
Lome^^, Puhelin 1038. - Postiosote:
Box 69,
Sudbury, Ont.
Registered at the Post Office Department. Ottawa, as
cond /»»aag matter. ^
Porvaraehtien viimeisin hätähuuto
Työn ja pääoman välit Amerikan hiilituotannossa
ovat rikkoutumassa. Hiilenkaivajat, nuo maanuume-nissa,
kaikenlaisten vaarojen keskellä työskentelevät
orjat ovat kohoutumassa maanpinnalle taistelemaan
liiiliparooneilta itselleen kuuluvia oikeuksia, oikeuksia
elämiseen, jotka heiltä, heidän vaimoiltaan ja läpsii-taan
on riistetty muutamien harvojen hyvinvoinnin
eteen. He uhkaavat seisauttaa tuotannon. He tahto­vat
hiiliparooneille osoittaa, että he eivät ole tyytyväi­siä
siihen, että heidän elintasoaan lakkaamatta supis­tetaan.
Siksi hiilenkaivajat uhkaavat.
Hiilenkaivajat käsittävät, että jos jatkuvasti tyydy­tään
työskentelemään minkälaisten työehtojen vallitessa
tahansa, jos pusketaan minkälaisella palkalla hiilipä-roonit
suvaitsevat kulloinkin maksaa ja jos tehdään
kuinka pitkiä työpäiviä tahansa, eivät kapitalistit pyri
muuta kuin yhtenään nyt jo kyllin alhaista elintasoa
vieläkin alentamaan ja siten saattamaan työläiset suo­ranaiselle
kulitasolle. Ja kun hiilenkaivajilla ei ole
muuta tietä vaatimuksiensa läpiajamiseen, niin täytyy
ottaa ainoa käytännössä opittu menettelytapa, lakko.
Tuleeko lakko lopullisesti puhkeamaan, se riippuu
kokonaan kahdesta toisiaan vastassa jyrkästi seisovista
työn ja pääoman edustajien välisistä neuvotteluista.
Tähän asti paroonit ovat kieltäytyneet sovitteluista,
vieläpä senkin jälkeeny vaikka Yhdysvaltain hallituk­sen
ministeri oh selittänyt vaatineensa työnantajia
suostumaan neuvotteluihin. Tietysti tuo vaatimus ci
ole ollut muuta kuin pelkästään näön vuoksi ja osoit­tamassa,
että hallitus on tehnyt voitavanäa «kansaa»
uhkaavan vaaran välttämiseksi. Se tietenkään ei merr
kitse mitään^ vaikka hiiliparoonit eivät suostukaan
noudattamaan hallituksen määräyksiä, sillä onhan hal-
. litus vain; ,kapilalistien määräysten todellinen käytän­töön,
panija.
Mutta samalla kun hallitus selittää kehottavansa''
työnantajia alottdmaan uudet neuvottelut sovinnon
aikaansaamiseksi, näemme toiselta puolen, että halli­tuksen
toiminta sittenkin tähtää hiilenkaivajain asian
vahingoittamiseksi. Onhan hallitusviranomaisten ta­holta
epävirallisesti selitelty, että jos lakko sittenkin
alkaa, jh siten saatetaan kansa hiilenpuutleesta johtu­van
vaaran alaiseksi, hiin hallituksen täytyy käyttää
sellaisia keinoja, että hiilenkaivajat ovat pakotettuja
lakon lopettamiseen. Uhataan oikeuslaitoksen pää­töksellä
estää hiilenkaivajat saamasta lakkoavustusta,
toisin sanoen takavarikoidaan rahastot, joita käytet­täisiin
lakkolaisten «vustamiseen. Tuo todistaa juuri
sitä. huolimana siitä, että se ei olekaan vielä virallises­ti
päätetty toimenpide, että hallitus hyökkää vain hii­lenkaivajain
niskaan joten hiilenkaivajat joutuvat
«kansaa uhkaavaan vaaraan» syyllisiksi, vaikkakin to­dellisia
syyllisiä ovat hiiliparoonit.
Eikä ainoastaan Yhdysvaltain hallitus, vqan vielä­pä
koko porvarillinen sanomalehdistö niin Ylidysval-loissa
kun Canadassakin on valmistelemassa mielialaa
kaivostyöläisiä vastaan, selittämällä että hiilenkaivajil­la
ei ole mitään oikeutta lakkoutua,;]a että lakkoutu-minen
jos se todellakin tapahtuu on tulos äärimmäis­ten
radikj\,ilien ja kuumapäisten toiminnasta saada
levottomuuksia aikaan työn ja pääoman välisissä suh­teissa
ja siten asettaa vallitseva «rauha» pois tasapai­nosta.
• Kapitalisteilla on uhkaavassa lakossö, joka lai­kuttaa
huomattavasti myöskin Canadaan, pelattavissa
myöskin se, etiä jos työläiset onnistuisivat lakon avulla
voittamaan, merkitsisi se sitä, että silloin tulisi otet­tavaksi
käytäntöön kuuden tunnin työpäivä ja viiden
päivän viikko ja kapitalistit olisivat pakotettuja lisää­mään
työvoimaa voidabeen tuottaa entisen määrän
hiill-i '"\oiniw lisääminen tulisi vähentämään kai­vosten
päällä työtä rukoilevaa työttömäin armeijaa ja
asettamaan kapitalistit siihen asemaan, että kun työn­saannista
ei olisi niin monia kilpailijoita, joutuisivat
paroonit mahdollisesti hj-väksymään työläisten vaati-mubia
ja heidän riislosaaliinsa vähenisivät. Edelläo­levan
lisäksi olisivat muilla aloilla työskentelevät työ­läiset
mahdollisesti valmiit seuraamaan hiilenkaivajain
esimerkkiä ja vaalimaan samanlaista työaikaa, joka
merkitsisi sitä, että teollisuuden varaarmeija pienenisi
ja kapitalistien vastustuskyty vähenisi. Siksipä juuri
porvarillinen lehdistö, niin voimakkaasti kylvää hiilen-kaivajille
vihamielistä agitatsioniä, selittämällä, että
koko lakkopuuha on van «yhteiskunnalle Vaarallisien»
ja levottomuutta kylvämään vannoutuneilten äärim­mäisien
toimenpide, jolla ei voi eikä saa olla kansan
sympatiaa puolellaan. Kaikissa suuremmbsa joukko-nousuissa
on kapitalistien menettelytapa ollut sama,
mutta järjestynyt työväestö osaa sentään jo antaa arvon
porvarilehtien selostuksille «yhteiskuntaa uhkaavasta»
vaarasta ja menetellä sen mukaan, Hiilenkaivajatkin
onnistuvat ajamaan vaatimuksensa läpi, jos välittämät­tä
kaikista hallituksen ja porvarilehtien uhkauksista
huolimatta jaksavat seisoa yhteisen asiansa puolesta
yhteisenä rintamana ja varovat, että valitsemansa joh­tajat
menettelevät työläisten vaatimuksiin näliden re­hellisesti,
rupeamatta kapitalistien kanssa kompromi-seeraamalla
pettämään hiilenkaivajain asiaa, ja jos ei
ainoastaan hiilenkaivajat vaan koko järjestynyt työvä­estö
käsittää,. että hiilenkaivajain voitto on myöskin
koko työväenluokan, voitto.
Imperialistit käm pläävät Armenian
kohtalolla
Entente-imperialismin ulkoministerit ovat juuri
Pariisissa pitämässään kokouksessa olleet pakotettuja
perääntymään muhamettilaisen itsenäisyysliikkeen voi­makkaitten
vaatimusten edessä Turkin palottelemis-puuhista,
jonka he suorittivat Sevresin sopimuksessa.
Mutta nämä suuranastajat eivät suinkaan luopuneet
aasialaisten k a n s o j e n orjuultamissuunnitelmistaan.
Päinvastoin punoivat he «perääntymisensä» varjossa
uusia juonia ja kehittivät uusia ristiriitoja Aasian
kansain vapaulumisliikettä vastaan. Armenia, jonka
itsenäisyyden puolesta ja Turkin sortovallan alaisuu­desta
vapauttamisen puolesta liittolaiset muka taisteli­vat
— multa joka on saanut todellisen itsenäisyytensä
ja vapautuksensa Neuvosto-Venäjän toimesta on nyt
jälleen luovuteltu Turkille, vaikka Turkki ei edes ole
sitä vaatinutkaan. Minkätähden? joutuu heti kysy­mään.
Sentähden, että Armenia on Neuvostotasavalta
ja liitossa Neuvosto-Venäjän kanssa. Ja myöskin sen
tähden, etfä Turkin ja Venäjän ystävälliset välit saatai­siin
rikottua ja siten heikennettyä koko Läheisen Idän
kansojen vapausliikkeen ja Neuvosto-Venäjän taiste­lurintamaa
mailman imperialistirosvoja vastaan. Sa­malla
on Aremenian «suojelus» Turkin vallan alai­suudessa,
jätetty Kansojen Liitolle. Ja me tiedämme
hyvin minkälaista suojelusta suurvaltain imperialisti­nen
Kansojen Liitto antaa tälle sorretulle kansalle.
Imperialistit kutovat siis yhä edelleen mitä kata-limpia
juonia sekä Neuvosto-Venäjää, että Aasian kan­sojen
itsenäisyysliiketfä vastaan. Mutta on varmaa,
että Neuvosto-Armenia tulee malitavan liittolaisensa
Neuvosto-Venäjän avulla torjumaan katalat aikeet sen
itsenäisyyttä vastaan. Saadaanko Turkin kansallinen
itsenäisyysliike liittymään juonitteluihin, liittolaisten
kanssa ja taistelemaan vapautettua Neuvosto-Armeniaa
vastaan on vielä tietämätöntä. Se riippuu tietysti
suuressa määrin proletaarisen tietoisuuden ja vallan­kumouksellisten
voimain kasvamisesta itse Turkissa.
Mutta varmaa on, että Aasian kansat ovat saaneet jo
niin monta kokemusta niailman imperialistirosvojen
«ystävällisyydestä» heitä kohtaan, että he ovat jo
melko varovaisia näiden lähentelyjen suhteen. Ja en­nen
kaikkea eiilente-imperialistien viimeinen teko,
Armenian luovuttaminen Turkille, sen jälkeen kun hei­dän
sanomalehtensä, heidän valtiomiehensä ovat vuosi­kausia
huutaneet «raakamaisesta turkkilaisten pakanoit-len
sorrosta armenialaisia kristittyjä vastaan», on mitä
räikein- paljastus imperialistipetöjen katalista sorto-suunnitelmista
vähäväkisiä kansakuntia kohtaan. -
Multa .Neuvosto-Venäjän punainen armeija on saa­nut
paljon aikaan, se on tuhonnut monet mailman im­perialistien
rosvo- ja sortosuunnilelmat, ja se Ön oleva
Neuvosto-Armeniankin voimakas suojelija.
Keski-europalais et siirtomaat
Rote Fahne osoittaa seuraavan kolmen tosiasian
valossa, että enlenlekapitalismi aikoo selviytyä talou­dellisesta
umpikujastaan alistamalla kbki-europalaiset
maat siirtomaikseen.
1. Viime aikoina on jälleen tiedotettu, että Itä­valta
saisi luotto-apua Englannilta, ja tällä kertaa
näyttää asiasta tulevan täysi tosi. Englannin pitäisi
myöntämän 2i miljoonaa puntaa; mikä Itävallan
kruunuissa tekee 90 miljaardia. Niinikään saisi Itä­vallan
hallitus käytettäväksene 50 miljoonaa ranskan-frangia.
Nämä määrät riittävät tuskin pitämään Itä­valtaa
pinnalla yuottakaan. Mistään laajemmasta
avusta ei siis voi olla puhettakaan. Sitä vastoin käyt­tää
Englanti tilaisuutta hyväkseen saadakseen Itäval­lan
täydellisesti käsiinsä siten varatakseen itselleen
halvempaa työvoimaa. Wieniin nimittäin asetettanee
englantilainen komissaari, joka valvoo luoton käyttä­mistä
ja jonka suostumuksesta ei mitkään itävaltalai­set
finanssitoimenpileel tule kysymykseen.
2. Berlinin pörssissä nousevat ylä-slevialaisen Lau-rahutteh
osakkeet. Tämä johtuu siitä, että muudan
englantilainen rahamiesryhmä on ostanut mainitut teh­daslaitokset.
Sama yhtiö on iskenyt silmänsä myös
Kattovitzin 'vuorikaivosyhtiöön, mikä osoittaa, että
Ylä-Slesiasla ori tullut englantilaisten ja tanskalaisten
etujen temmellyskenttä. Samaan aikaan näet käyttävät
ranskalaiset kapitalistit Puolalta saamiaan^ Ylä-Slee-siaa
koskevia taloudellisia erikoisetuja kaikessa laa­juudessaan
hjTäkseen.
3. Ranskalainen kapitaali on anastanut määräys­vallan
Unkarissa. v-
Nämä kolme tosiasiaa osoittavat kylliksi kuinka
suuressa määrässä keski-europalaiset alueet ovat me­nettäneet
taloudellisen riippumattomuutensa. Ainoana
mannermaalaisena suurena sotilasvaltana kävttää Rans­ka
haikailemalta poliittista määräysvaltaansa rosvo-lakseen
taloudellisia etuja. Englanti, taas, jonka laa-jentumispyrkimyksille
Amerika tuottaa pahaa haittaa,
hakee niinikään keski-europalaisista kapitaali-heikoista
maisia kor\'austa. Tämä Ranskan ja Englannin välinen
rosvokapulanveto on tällä haavaa suurin vastakohta,
mikä vallitsee naiden kahden maan välillä.
Keskitetty toiminta
Nykypäivien t y ö v ä e n liikkeessä
yleensä näyttää olevan pyrkimyksiä
keskitetympään toimintaan, joka
tarkoittaa sitä, että ylemmille toi­mitsijoille
annetaan laajempi toi­meenpanovalta
kaikkiin asioihin
nähden. Tämänlainen menettelytapa
on meidän järjestötoiminnassamme
aivan uutta, sillä me olemme tot-tujieet
yleisäänestyksillä ratkaise­maan
kaikki tärkeimmät kysymyk­set.
Mutta nyt sanotaan että yleis-äänestykset
heitetään romukoppaan
kaiken muun sosialidemokraatisen
roskan mukana. Siispä lienee pai­kallaan
järjestömme jäsenien tu­tustua
tähän mielestäni hyvinkin
tärkeään toimintamme kohtaan.
Tässä tulee ennen kaikkea ottaa
tarkasti huomioon se, millä asteella
on toimintamme edistyminen me­nossa,
josta sitten on ehkä helppo
huomatakin ne johtopäätelmät mi­hinkä
määrin on soveliasta toimin­nan
keskittäminen, niin että siitä
tulisi koitumaan työväenliikkeeUe
todellista hyötyä. Hyvinkin pian
voimme huomata että järjestötoi­mintamme
on vielä tietoisuuden le­vittämistä,
valistustyön tekoa, tai
toisin sanoen joukot harjoittelevat
varsinaista toimintaa varten.
Myöskin kokemuksista hyvin tie­dämme
että harjoittelujoukkojen
liikkeet ovat aina kömpelöitä. Kun
sitävastoin keskitetyn toiminnan
luonne vaatisi mahdollisimman suur­ta
vilkkautta alhaalta ylöspäin. Sil­lä
jos ei suhde ole tällainen, jou­dumme
kokonaan siihen asemaan,
että tulemme johdetuksi ylhäältä­päin
ja mikä vieläkin pahinta, joh­detuksi
mielivaltaisesti. — Koska
mitään takeita ei ole siitä etteikö
pieneen keskitettyyn ryhmään hy­vinkin
helposti voisi vaikuttaa työ­väenliikkeelle
vieraat mielipiteet,
motiivat, tai persoonapyyteet. Siis­pä
tällaisten mahdollisuuksien va­ralta
tulisi työväen pohjajoukkojen
olla valveillaj olla kykeneviä pikai­sesti
ja päättävästi hrkitsemaan
mikä toimenpide kussakin asiassa
on oleva oikea ja mahdollinen.
Kauniit korvia hivuvat selittelyt
tulee aina osata asettaa omaan ar­voonsa,
ja sen sijaan ottaa tarkoin
vaariin asioiden todellinen, luonne
ja kulku. Esim. meille annetaan
toimeenpanevan komitean taholta
tietää, että osastot kylläkin saavat
aikanaan tilaisuuden lausua mieli-,
piteensä jostain tärkeästä asiasta,
vaan että sillä on nyt kuitenkin
turhaa liian aikaisin julkisuudessa
mieliä kiihottaa. Nyt kun vertaam­me
tällaiseen sujuvaan selittelyyn
ääladiplomaatin tunnussanan, että
«kun voittaa aikaa niin voittaa
kaikkea», niin heti selvästi huomaa,
että sellaisen selittelyn takana pii­lee
jotkut erikoiset pyyteet ja että
niitä juuri sillä hetkellä voimak­kaasti
vastustetaan. Työväenliik­keessä
tulee olla vallitsevana sel­lainen
käsitys, että mistään tär­keästä
asiasta ei koskaan puhuta
liika paljon. Ja siis niinollen on
julkisuus ainoa keino millä saa­daan
laaja monipuolinen keskus­telu
käyntiin, jos keskitetty johto
koettaa vastustaa asioiden julki­suudessa
pohtimista, silloin kun sitä
•jäsenistö kiihkeimmin haluaa, tekes
se itsensä syypääksi järjestötoimin­nan
lamaannuttamiseen, sillä muis­tettava
on että työläinen raskaitten
jokapäiväisten huoliensa .ohella ei
ole tilaisuudessa pitemmälti täytte-lemään
puoluelehtien roskakoreja ja
sitäpaitsi synnyttää' sellainen aina
herpaantumista ja epätoivoa.
Keskitetty toiminta ei saa mer­kitä
samaa kuin diktatuuri, tai jos
se siihen pyrkii, niin on, se meillä
ainakin vielä liian aikaista. Siksi
että porvarillinen diktatuuri on ai­van
täydellisesti vallalla, eikä sii­hen
meillä voitaisi vaikuttaa mil­lään
köyhälistön diktatuurilla. Täs­tä
Johtuisi vain sellainen tilanne
että työläinen joutuisi kahden pu­ristimen
väliin jota se ei todentot-ta
voisi , pitemmälti kestää. Köy­hälistön
diktatuuri on mahdollinen
vasta silloin kun sitä voidaan käyt­tää
aseena kapitalistisen diktatuu­rin
vastapainoksi, sekä vähemmän
halukkaiden työläisten velvollisuuk­siensa
täyttämiseksi.' Meidän dik-taattoriemme
on hyVä tässä koh­den
muistaa^ se tosiasia, että poh-jajöukot
oVat vielä ivapaaehtoisia
harjoittelijoita, joten on aina se
vaara olemassa että ne kääntävät
piankin toimintansa : ankaruutta
vastaan, sillä liiallinen puristus ha­kee
aina ulospääsytiensä ja se tie­tysti
löytyy aina siitä kohdasta
missä este on heikoin. Näin ol­len
tulisi köyhälistön diktatuuri
näyttäytymään ihan keinotekoisel­ta
niin että sillä ei todellisuudessa
ole yhtään mitään merkitystä työ­läisjoukkojen
silmissä. Ja siksi tu­lisi
sen käyttöä sovelluttaa vain
sellaisissa olosuhteissa, joissa sillä
voidaan vahvistaa proletariaatin
vallankumouksellista voimaa eikä
päinvastoin sitä heikentää.
Edelläoleva ei tietenkään kykene
olemaan mikään tieteellisen tark­ka,
eikä se ole yrittänytkään sellai­nen
olla, siksi että se onkin läh­töisin
vain jätkätieteellisestä hori­sontista,
mutta sellaisenaan se
osoittaa sitä minkälainen mielipide
saattaa syntyä*' käytännöllisyyäen
valossa, silloin kun äänekkäästi
puhutaan teoriain käytäntöön sovel-iuttamisesta
sellaisissa oloissa, jois­sa
kokemusperäisyys ei ole niiden
kanssa sopusoinnussa, eikä toimin­nan
vilkkaus alhaalta ylöspäin ole
vielä saavuttanut tarpeellista laa­juutta,
ollakseen varmana takee­na
siitä, että hallinnollinen keskitet­ty
johto tulisi tuottamaan sitä to­dellista
keskiintynyttä voimaa jota
vallankumouksellinen työväenliike
vakavasti kaipaa.
J. V, Nkk.
:—O
Epäsuora ja suora val-lankumouksellmen
toiminta
|IIIJHBHHIHIIIIHinHIHIHIHIII51«lllliniIII[|IHI«IHIIlirHH,,,,,,,,,,,,,||j|^^
L Ä H E T Y S K U S T A N N U K S E T :
Canadan 1
dollarista I
Kaikkia voidaan sanoa epäsuo­raksi
toiminnaksi, • joka epäsuorasti
tai välillisesti vaikuttaa vallanku­moukseen
eli sen lähestymiseen. En-simäiseksi
on epäsuora agitationi,
s,' o. reformistinen toiminta. Yleen­sä
kaikki reformistinen. liike t. s.
pikkuparannusten vaatiminen kapi­talisteilta
vaikuttaa epäsuorasti val­lankumouksen
lähestymiseen, siinä
kokemuksiin perustuvassa ymmär­ryksessä,
että itse kapitalistiluokka
on tahtomattaan paras agitaattori
omaa järjestelmäänsä vastaan. En­siksi
on työmaareformi joka on
palkkojen ja työmaaolojen paran­taminen.
Olemme usein lukeneet ti­lastoja,
jotka osoittavat kuinka työ-
Iäisten elintaso on alentunut vaik­ka
palkat ovat nousseet. Sellaiset
tilastot näyttävät että Amerikassa
v. 1918 rahapalkat keskimäärin oli
kohonneet 87.4 prosentilla 28 vuo­den
ajalla, mutta samaan aikaan
olivat elintarpeiden hinnat kohon­neet
101.9:stä 266.6:teen. Liike jo­ta
harjoitettiin palkkojen kohotta­miseksi
on työmaareformia. Miten
tämä vaikuttaa vallankumoukseen?
Ensiksi'se antaa tilaisuuden'kapita­listeille
alentaa työläisten elintasoa,
sillä että hänellä on syytä kohottaa
tuotteiden hintaa kolminkertaisesti
valittamalla alituiseen työpalkkojen
korkeudesta. Työläiset olivat sokais­tuja
nähdessään palkkojen nouse­van,
eivät sillä kertaa huomanneet
miten heitä toisesta päästä riistet­tiin,
mutta kun ne tulevat sen ka­taluuden
huomaamaan niin tulevat
ne toimimaan sen estämiseksi. Toi­seksi
se edisti harppa-askeleella ka­pitalismin
kehitystä, nimittäin pää­oman
keskittymistä yhä harvem­piin
käsiin, joka on samaa kuin
sen kuoleman lähestymistä.
«Sitten on osuustoiminnallinen re­formi.
Tämän suhteen myöskin tie­dämme,
että on kysymyksessä ai­noastaan
taloudelliset etuisuudet.
Pääomankiristyksestä pyrkii köyhä­listö
yhteistoimintaan osuusliikkei­tä
perustamalla, siten voiden ostaa
tuotteita halvemmalla sekä myy­dä
kallimmalla. Kaupungin työläi­set
perustavat osuusliikkeen voi­dakseen
ostaa tuotteita edullisesti.
MaalaisköyhälistöUä voi olla osta­minen
ja myyminen eli molemmat
tarkoituksena. Miten tämä reformi
vaikuttaa vallankumoukseen? Tämä
vaikuttaa siten, että se kokemuk­sien
kautta opettaa köyhälistölle
että kapitalistien taloudellinen voi­ma
on pääoma, jota ei köyhälistöllä
ole. Vaikkapa koko köyhälistö ko-koisi
rahavaransa yhteen, voittaak­seen
sen avulla kapitaalin niin se
ehdottomasti häviäisi, syystä että
pääoma on jo liian' paljon, keskit­tynyt.
Sitten on parlamenttaarinen re­formi.
• Tämä reformi on poliittinen
sen takia, että se sisältyy valtiolli­seen
toimintaan. Tässä tinkii työvä-enljiokka
kapitaiistiluokalta etuja,
joita se ei kuitenkaan paljon saa,
syystä^ että kapitalistiluokka o'n
pääomansa avulla,^ pariameT«.ti3sa
isäntä., Siis pääonja on myöskin
tällä luokalla poliittinen voima yh­tähyvin
kuin taloudellinen yoima.
Parlamentarisen toiminnan avulla
myöskin pyritään asteettain valti­olliseen
valtaan. Miten tämä refor­mi
vaikuttaa vallankumoukseen?
Tämä vaikuttaa siten että «kom-munistits',
käyttäen tätä agitatsio-nivälineenä,
voivat sen aVuUa erit­täin
tehokkaasti osoittaa vielä tie­tämättömille
pohjajoukoille että ka­pitalistiluokka
ei luovu vallastaan
suosiollisesti. (Esimerkiksi Suomes­sa
näimme kuinka siellä oli jo
työläisillä enemmistö eduskunnassa
mutta porvarit eivät luopuneet dik­tatuuristaan.
Kun työläiset turvau­tuivat
aseisiin niin porvarit tur­vautuivat
kansainväliseen vastaval­lankumoukseen
ottamalla saksalai­sen
avukseen.) Myöskin tämän
toiminnan avulla osoitetaan että
rauhallista taktiikkaa käytetään niiT
paljon kuin mahdollista,«mutta jos
väkivaltaan on pakko turvautua,
niin' syyttäkööt kapitalistit silloin
itseään.
Yleensä kaikki'reformistinen toi­minta
on vallankumoukselle suures­ta
merkityksestä. Se on paras ja
ainoa käytännöllinen agitatsionivä-line,
sillä että se itse antaa esi­merkkinsä
elämästä, ja itse todis­taa
itsensä joka paikassa ja joka
aikana. Suuret joukot ovat vielä
pimeydessä ja tarvitsevat kokemus-
5 Postissa 15c kaikiHa summilta. Sähkösanomalla $3.50 kaisiita ^
s Kysykää erikoiöturssia suurille summille, |
I Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne. ^
s Tiedustelkaa hintoja y. m. 5
I Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies. 5
i « o x V.APAUS, I
i SUDBURY, =
= Pilettiliike tehtävä J. V. Kannaston nimessä. 5
^iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiMiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiuu,,,^
IHIIIIlUUlf
perusteella tätä käytännöllistä agi-tatsioonia
ennenkuin voivat täydel­leen
luopua harhakäsitteistä. Sen
avulla myöskin päästään jrhteyteen
pohjakerrosten kanssa ja voidaaR
pitää heidät koolla.
Siis johtopäätös on, että refor­mistinen
toiminta on välttämätöntä
vallankumouksellisessa liikkeessä.
Se on .epäsuoraa toimintaa sillä et­tä
se vaikuttaa välillisesti vallanku­mouksen
lähestymiseen.
Sitten on toinen epäsuora toi­mintamuoto^
s. o. neuvostotalous.
Tämä' vaikuttaa vallankumoukseen
rakentamalla neuvostovaltaa' talou­dellisesti
ja siten avustamalla koko
mailman uudelleenrakentamista.
Sitten on vielä neljäs epäsuora
muoto, s. o. neuvostovallan ulkoa­päin
tukeminen. Tätä voidaan tehdä
poliittisesti ja taloudellisesti. Po­liittinen
tuki vaikuttaa vallankumo­ukseen
samalla tavalla kuin neu­vostopolitiikka
ja voidaan sitä teh­dä
kolmella eri tavalla: ensiksi agi-tationin
avulla, toiseksi •^rotestee-raamalla
kaikkia sortotoimenpitei-tä
vastaan, ja kolmanneksi teke­mällä
saboteesia kaikkia näitä toi­mia
vastaan (kuten esim. vaikeut­tamalla
sotatarpeiden kulotusta sii­hen
tarkoitukseen). Taloudellinen
tuki vaikuttaa samanlaisesti kuin
neuvostotalous ja voidaan sitä myös
tehdä kolmella eri tavallai ensik­si
aineellisesti avustamalla, toisek­si
protesteeraamalla neuvostotalo­utta
vahingoittavia toimia (kuten
kauppasaartoa) vastaan ja kolman­neksi
tekemällä sboteesia neuvosto­talouden
kukistamisyrityksiä •. vas­taan.
Tästä näemme että on tarpeellis­ta
käyttää epäsuoraa toimintamuo­toa
vielä sen jälkeen kun on to­teutettu
vallan siirto työväenluokan
käsiin yhdessä maassa eli koko ma-ilmassa.
Niinkuin, porvariluokka
käyttää diktatuurinsa aikana pää­omaa
poliittisena , ja talbudellisena
voimana pitääkseen työväenluokan
aisoissa; niin n|yöskin työväenluo­kan
täytyy diktatuurinsa aikana
käyttää omaa luokkavoimaansa po­liittisena
jä taloudellisena voimana
tuhotakseen porvariluokan. Kun tä­mä
loiseläjien luokka on.kokonaan
hävinnyt, niin, silloin luonnollinen
seuraus on luokaton työtätekevien
yhteiskunta, , jonka luonnollinen
seuraus taas on kommunismfn to­teuttaminen.
Nyt tehdään selko suorasta toi­minnasta.
Suora toiminta on se jo­ka
vaikuttaa suoranaisesti eli välit­tömästi
vallankumoukseen eli sen
lähestymiseen. Ensiksi on suora
agitatsioni. Yleensä kaikki agitat-sioni
jota tehdään puhutun eli kir­joitetun
sanan, kuvien eli . liikkei­den
avulla joka selvästi paljastaa
olevan järjestelniän varjopuolet ja
viittaa oikean tien vapauteen, vai­kuttaa
suoranaisesti vallakumouk-i
sen lähestymiseen. Suoran toimin-1
nan agitationiin kuuluu sanomaleh­distö,
kirjallisuus, kuvat, puheet,
luennot, esitelmät, keskustelut ja
mielenosoitukset. Nämä kaikki vai­kuttaa
suoranaisesti vallankumouk­sen
lähestymiseen herättämällä uu­sia
yksilöitä luokkatietoisuuteen ja
kiihoittamalla vanhoja toimintaan.
(Esimerkiksi tänä päivänä Ameri­kassa
ainoastaan osa työläisistä
ovat tietoisia oikeasta 'vallanku­mouksellisesta
järjestymismuodosta.
Kaikkein suorin toiminta mitä tääl­lä
voidaan tehdä nykyään kumouk­sen
edistämiseksi on tehdä selvää
oikeasta järjestömuodosta, sellaises­ta
joka voi yhdistää koko mailman
köyhälistön eikä, ainoastaan ammat­ti-
ja teollisuustyöläiset. Sellainen
järjestö on ainoa joka kykenee
toteuttamaan Karl Marxin tunnus­lauseen
«Kaikkien. maiden köyhälis­tö
liittykää yhteen.»
Sitten on toinen suora toiminta­muoto,
's. ' 0 . taistelu. .Ainoa oi­keutettu
taistelu jota käydään
porvariluökkaa vastaan on se jota
tehdään jäl^jestetyssä vallankumo­ussodassa
jossa taistellaan valtiol­lisesta
vallasta, kuin myöskin se
jota tehdään vastavallakumoxiksen j
tukahuttamiseksi ja
uudelleen palauttamisebr ^^J^^
t o i m i n t a vaikuttaa suoraa'n vaHaT
kumoukseen siten että työväeS"
k a järjestyneenä voi sen, avuHa
k i s t a a porvarillisen valtion ja J '
r u s t a a oman neuvostovallan X
juhptamalla työväenluokan mm
misvallan_ (nimittäin proletariaati;
d i k t a t u u r i n ) voi sen J
muttamalla vastavallankumouksen
säilyttää valtansa ja palauttaa jär'
jestyksen.
Ollakseen vallankumouksellisiaot
meidän hyväksyttävä seuraavat taij
telumuodot:
Epäsuora toiminta.
1. Epäsuora agitatsioni, s. o, re
f o r m i s t i n e n liike, johon sis%
työmaa, osuustoiminnallinen ja pa
lamenttaarinen luokkataistelu.
2. Neuvosto-politiikka, joka o!
köyhälistön diktatuurin liallintopoli
t i i k k a .
3. Neuvostotaicius, joka on köj
hälistön talouden uudelleen järje;
täminen j a rakentaminen kapitali
min raunioilla.
4. Neuvostovallan tukeminen, ji
ta voidaan tehdä poliittisesti sei
taloudellisesti.
Suora toiminta.
1. Suora agitationi, jonka vä'
neitä ovat sanomalehdistö, kirjal
suus, kuvat, puheet, luennot, e.?it(
mät, keskustelut ja mieldnosoitu
set.
2. Taistelu jota käydään valla
kumoussodan voittamiseksi, vasi
vallankumouksen tukahduttaraisei
j a järjestyksen palauttamiseksi.
Voidakseen toimia usearania
yllämainitulla eri tavalla on m
dän järjestäydyttävä kansainvi
sessä mittakaavassa liittymällä K
manteen Int. j a Punaiseen An
I:leen.
K u n nie täten olemme poliittis
ti j a taloudellisesti.vhteen liittjii
n i i n silloin me voimme varustau
lopettamaan tätä luonnotonta i
tojärjestelmää, joka on viimeii
laatuaan ja vasta sitten kun
ensimäinen aste kumouksesta s
r i t e t t u , voidaan puhua teollisf
vallankumouksesta ja teollisua
k o n t r o l l i s t a . Siis eläköön köyhJ
tön vallankumous! Eläköön H
vosto-Venäjä! Mailman vallai
mouksen sydän.
Työskenteliji
Punainen tyttö
On talviyö.
Vinhasta vinkuvat vihaiset viii
henkien huurretta, vyöryen va
tornina kurjuuden kujilla kura
ma nälkäisiä petoja, tunkeutaeE
vitse harvojen hökkelien, joita
takaupungilla tuhansittain sijai
Siellä istuu kahlehdittu oa'
nen. Hapsiaan jäinen vnma_l
taa. Rinnastaan kohoaa syvä
kaus, ja kyyne! silmässään iai
kun lapsiaan katsoo.
Kurja on täälli: kesä. Mut
noin kuvaamaton on se Kur
minkä.talvi tu!le.^=aan tuo. _
Ei kaiu täällä s .itto, ei
Vain, itkua, valitusta ja k"»"
rähduksia kuulet.
Synkkänä nostaa jaUi •
Kohti riemuitsevaa Ba 5 _on«
seensa luo.
kahleitaan, jotka .vha
verisiin nilkkoihin syöpyvät
Babylonin palatsien valot 1
vat. Vihaiset viimat eivat
tunnu. Iloiseen tirsk ^ "
hukkuvat. Virtanaan vuotaa
viini kyynelien «samasta.
Mutta äkkiä taukoaa sie^J
ja tirskunta. Kaameana ^^^^
iulta ääni. Niinkuin
sälläolijain sydame l a ^
karia pitelevät k ä d e t v pu
ket kalpenevat ihoniaalmaB.
m muuttuu itkuksi. ^^^^^
kettä: Jätti """'^"g.b^jon!
leetneskao!n aV oik at»ui »y"h»'d P ^v"a^i .^
Viluissaan ^^''^^\Je\^
Ei ole hänellä kotia
Ionin hyenat ovat sen repin